Mielipidesivuilla on tuotu esille erilaisia näkökulmia lasten huostaanottoon. Yleensä huostaanottoja pidetään lapsen ja perheen kannalta oikeana ratkaisuna.
Julkisuudessa tuodaan esille huostaanotonsyinä vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Kokonaan unohdettu ryhmä ovat niin sanotut erityislapset, joihin lukeutuvat useat neuropsykiatrisesti oirehtivat lapset, asperger- ja adhd-oireiset lapset.
Lastensuojelun hoitokäytännöissä nämä lapset rinnastetaan samaan ryhmään kuuluviksi, kuin ne lapset, joiden vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia.
Erityislasten kohdalla lapsen psyykkinen oireilu, esimerkiksi pakko-oireilut, voi olla neurologista ja täysin vanhemmuudesta riippumatonta.
Onko lastensuojelulla keinoja ja ammattitaitoa erottaa lasten oireilun alkuperä? Onko lastensuojelulla tarjota avohuollon tukitoimia erityislasten tarpeet huomioon ottaen? Onko Suomessa vielä vallalla asenne, että lapsen oireilu on aina vanhemmuudesta johtuvaa ja siksi oireileva lapsi on sijoitettava kodin ulkopuolelle?
Suomalaisessa hoitokäytännössä lastensuojelun alaisista hoitolaitoksista on tehty niin sanottuja psykiatrisia hoitopaikkoja ja lastenkodin hoitajista on käytännössä tehty epävirallisia lasten psykiatreja ja terapeutteja.
Erityislapset, varsinkaan asperger-oireiset, eivät usein hyödy laitoshoidosta, päinvastoin heidän kuntonsa siellä heikkenee. Tästä ovat huolissaan monet asperger-oireisten lasten vanhemmat.
Erityislasten vanhempien asiantuntijuutta ja kokemusta lastensa hoidon suunnittelussa ei useinkaan oteta huomioon. Laitoshoito voi joskus olla sopiva väliaikaisena intervallihoitona sopiva erityislasten ja –nuoreten kohdalla.
Lastensuojelun käytännöt eivät kuitenkaan tunne hoitomuotona intervallihoitoa. Lastensuojelun asenne on hyvin jäykkä: joko lapsi on kotona tai täysi-ikäiseksi laitoshoidossa. Tämä asettaa erityislasten vanhemmille suuria paineita ja pelkoa ottaa yhteyttä mihinkään hoitotahoon.
Moni erityislapsen vanhempi haluaa hoitaa lapsensa kotona eikä antaa häntä aikuisikään asti laitoshoitoon.
Erityislasten vanhemmat haluavat tietysti lapsellensa parasta mahdollista oireitten mukaista hoitoa tutussa kotiympäristössä. Ehdottaisin, että erityislasten vanhemmille annettaisiin ”palveluseteli”, jolla voisivat hankkia lapselleen oireiden mukaista hoitoa.
Erityislapsen vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Lastensuojelun alaisten laitosten tilalle voitaisiin perustaa avoimia terapia ja kuntoutuskeskuksia, joissa vanhemmat saisivat lapsilleen ja itselleen lapsen oireiden mukaista ammatillista apua ja hoitoa.
Hs mielipide 17.07.2007
Julkisuudessa tuodaan esille huostaanotonsyinä vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Kokonaan unohdettu ryhmä ovat niin sanotut erityislapset, joihin lukeutuvat useat neuropsykiatrisesti oirehtivat lapset, asperger- ja adhd-oireiset lapset.
Lastensuojelun hoitokäytännöissä nämä lapset rinnastetaan samaan ryhmään kuuluviksi, kuin ne lapset, joiden vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia.
Erityislasten kohdalla lapsen psyykkinen oireilu, esimerkiksi pakko-oireilut, voi olla neurologista ja täysin vanhemmuudesta riippumatonta.
Onko lastensuojelulla keinoja ja ammattitaitoa erottaa lasten oireilun alkuperä? Onko lastensuojelulla tarjota avohuollon tukitoimia erityislasten tarpeet huomioon ottaen? Onko Suomessa vielä vallalla asenne, että lapsen oireilu on aina vanhemmuudesta johtuvaa ja siksi oireileva lapsi on sijoitettava kodin ulkopuolelle?
Suomalaisessa hoitokäytännössä lastensuojelun alaisista hoitolaitoksista on tehty niin sanottuja psykiatrisia hoitopaikkoja ja lastenkodin hoitajista on käytännössä tehty epävirallisia lasten psykiatreja ja terapeutteja.
Erityislapset, varsinkaan asperger-oireiset, eivät usein hyödy laitoshoidosta, päinvastoin heidän kuntonsa siellä heikkenee. Tästä ovat huolissaan monet asperger-oireisten lasten vanhemmat.
Erityislasten vanhempien asiantuntijuutta ja kokemusta lastensa hoidon suunnittelussa ei useinkaan oteta huomioon. Laitoshoito voi joskus olla sopiva väliaikaisena intervallihoitona sopiva erityislasten ja –nuoreten kohdalla.
Lastensuojelun käytännöt eivät kuitenkaan tunne hoitomuotona intervallihoitoa. Lastensuojelun asenne on hyvin jäykkä: joko lapsi on kotona tai täysi-ikäiseksi laitoshoidossa. Tämä asettaa erityislasten vanhemmille suuria paineita ja pelkoa ottaa yhteyttä mihinkään hoitotahoon.
Moni erityislapsen vanhempi haluaa hoitaa lapsensa kotona eikä antaa häntä aikuisikään asti laitoshoitoon.
Erityislasten vanhemmat haluavat tietysti lapsellensa parasta mahdollista oireitten mukaista hoitoa tutussa kotiympäristössä. Ehdottaisin, että erityislasten vanhemmille annettaisiin ”palveluseteli”, jolla voisivat hankkia lapselleen oireiden mukaista hoitoa.
Erityislapsen vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Lastensuojelun alaisten laitosten tilalle voitaisiin perustaa avoimia terapia ja kuntoutuskeskuksia, joissa vanhemmat saisivat lapsilleen ja itselleen lapsen oireiden mukaista ammatillista apua ja hoitoa.
Hs mielipide 17.07.2007
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ovat perusteettomasti huostaanotettuja, tämän kuulin eräältä suomen parhaimpiin kuuluvalta lasten neurologilta, kun käytin poikaani hänen vastaanotolla. Lastensuojelutyöntekijät monesti kuvittelevat. että erityislapset on huonosti kasvatettuja tai heillä ei ole ollut tarpeeksi rajoja. Oikea diagnoosi auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaista esim.käyttäytymistä, jota on autismi pojallanikin. Maksoin maltaita oikean diagnoosin saamisesta pojalleni, mutta en ole päivääkään katunut ja ymmärtämystä on tullut enemmän sekä itselleni, että muille hoitaville tahoille.
Meillä kaksi vaikeasta adhd:sta "kärsivää" lasta. Meillä vain positiivista sanottavaa, saimme intervallihoitojaksoja kaksi kertaa pienten lasten vastaanottokodissa, jolloin me vanhemmat saimme lepoa, kun lapset olivat kyseisessä paikassa viikonlopun 2xkuukaudessa. Ja toinen näistä kerroista onnistui sinä aikana, kun tukiperhettä etsittiin. Nyt meillä ihana tukiperhe ollut vuoden ajan, lapset kävisivät vaikka joka viikonloppu! Elämme vain toivossa, että se jatkuu ja pitkään... Missään vaiheessa meitä vanhempia ei ole moitittu, päinvastoin kaikki ammatti-ihmisetkin ovat kehuneet, että olemme näin hienosti jaksaneet ja tehneet erittäin hyvää työtä. Voimat eivät vain todellakaan aina riitä, parisuhde ollut kovilla muutaman kerran.