Historiasarjan viimeisimmän osan mukaan Henkien taistelu kesti vain vajaat kaksi vuotta, eikä ketään erotettu. Henkien taistelu alkoi 1978 seurakuntapäiviltä, kun huomattiin synnin luvallisuutta ja lainomaista vaativaa henkeä. Se ei kunnolla selvinnyt tästä opuksesta oliko synnin luvallisuutta havainnut taho SRK:n johtoon kuuluva vai paikallinen aktiivi. Joka tapauksessa se herätti huomiota. Ilmeneviin epäkohtiin tartuttiin lujasti ja se hämmensi raahelaisia, myös johtokunnan jäseniä. Heidän mukaansa rauhanyhdistyksen piirissä oli eletty suhteellisen yksimielisesti.
Seurakuntapäivien johdosta Raahen johtokunta pyysi SRK:n edustajia käymään Raahessa.
Kuohunta taisi todellakin olla keskusjohtoista kuohuntaa vain kuohunnan vuoksi. Toivoa sopii, ettei SRK:n työvaliokunta rakenna vakoilu- ja henkientaisteluverkostoa uudelleen.
Seurakuntapäivien johdosta Raahen johtokunta pyysi SRK:n edustajia käymään Raahessa.
Kuohunta taisi todellakin olla keskusjohtoista kuohuntaa vain kuohunnan vuoksi. Toivoa sopii, ettei SRK:n työvaliokunta rakenna vakoilu- ja henkientaisteluverkostoa uudelleen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Alkoivat siinä 1974-75 mummojen nöyryyttämisellä ja viimeiset hoitokokoukset, joissa loputkin nuoret miehet heitettiin saatanalle, käytiin talvella 1985-86. Koko hoitokokousoperaation kesto oli ehkä 11 vuotta.
SRK:n johdolla käytiin kymmeniä hoitokokouksia, kaiken kaikkiaan niitä oli varmasti satakunta kappaletta. Lopputuloksena melkein kaikki mummot sidottiin veriruskeisiin synteihinsä -osa otettiin takaisin ja osa jätettiin helvetin matkalaisiksi. Osa mummoista ja pari pappaakin sidottiin vuosien saatossa jopa neljäkin kertaa samaan toistuvaan väärän hengen syntiin.
Kun vauhtiin oli päästy, hyökättiin nuorison kimppuun. Vuosien saatossa kaikki nuorten tekemiset kiellettiin. Operaatio onnistui yli odotusten -joka ikinen nuori mies saatiin painostettua ulos tai heitettyä saatanalle! Iltakylätkin muuttuivat rauhallisemmiksi kun siellä oli pelkkiä tyttöjä. Paikkakuntamme hoitokokousmenestys oli varmasti vertaansa vailla SRK:n hoitokokoushistoriassa!
Historiasarjan osassa 10 väitetään, että hoitokokoussarja olisi loppunut syksyllä 1979, mutta ilmeisesti se oli vain panettelua erästä SRK:n edesmennyttä johtohenkilöä kohtaan.
Aimo Hautamäki kirjoitti vuosikirjassa, että paikallisten rauhanyhdistysten tulisi selvittää omalta osaltaan hoitokokoukset. Toivottavasti toimeen on tartuttu. Jonkinlaisia selvityksiä on olemassa Nivalasta, Rovaniemeltä, Raahesta ja Haapajärveltä, ehkä joiltakin multakin paikkakunnilta. Selvitykset saisivat kuitenkin olla paljon perusteellisempia ja olisi kiva, jos kaikki selvitykset koottaisiin sitten vielä omaksi kirjaksi tai kirjasarjaksi, jos materiaalia kertyy paljon. Minua kiinnostaa mm. SRK:n työvaliokunnan ja johtokunnan rooli näissä henkien taisteluissa.
Kiljuttiinko kokouksissa?
Olin hoitokokousten aikoihin aivan pieni, mutta muistan painajaisunen, jossa pirut tarttuivat äitiini Oulun vanhalla rauhanyhdistyksellä. Puhujan pöntössä joku puhuja puhui infernaalisen ankaralla äänenpainolla. Salin takaosassa oli iso reikä, josta oli suora yhteys helvettiin. Pirut raahasivat äitiäni kohti reikää. Äiti kiljui ja koitti reuhtoa itseään vapaaksi. Sitten ilmeisesti heräsin.
Kun kuuntelit niitä helvetin tuomioita pelkäsit varmaan lapsenä että äiti heitetään saatanan ruuaksi helvettiin. Unesi vaikuttaa siltä.
Minä kuulin pienenä helvetillä pelotteluja ja joskus näin painajaisunia että saatana tuli hakemaan minua sängystä kun olin ottanut keksejä luvatta keittiön kaapista. Hikimärkänä menin peloissaan äidin ja isän makuuhuoneeseen ja kysyin saanko tulla, kun pelotti niin paljon. Nämä helvettiasiat eivät ole lapsille sopivia. Ne ovat hirveämpiä kuin kauhuelokuvat, jotka nekin valtiovalta kieltää lapsilta.
ja julmimmat hoitokokoukset käytiin vasta siellä. SRK:n hoitomiehet vierailivat paikkakunnallamme vielä 80-luvun puolenvälin jälkeenkin heittämässä ihmisiä saatanalle. Mutta loppuvaiheessa saatanalle heitettiin pääasiassa poikia, jotka eivät olleet painostuksesta huolimatta älynneet itse irtautua yhteisöstä.
Hoitokokouksista puheenollen täytyy lainata vähän Leo Hartvaaran romaanin "Suden uhrit" loppua:
Aabraham oli mietteliäs mutta Veerti puheli harvakseen:
- Vähäinen on ollut Jumalan lasten joukko tässä kaupungissa ennenkin. Kai muistat, miten setävainajani kertoi, että kolmekymmentäluvulla eriseura oli pyyhkäissyt mukaansa kaikki. Vain hän oli säilynyt uskossa.
Tässä siis puhelevat hoitokokouksissa liikkeestä erotetut Aabraham Ström ja Veerti Kinanen. Näinköhän siis on, että vanhoillislestadiolaisuus on hoitokokouksien jälkeen ollut vain pelkkä eriseura todellisesta uskosta erillään?
Lisäksi täytyy lisätä, että suosittelen kyseistä kirjaa kaikille hoitokokouksista kiinnostuneille. Mielestäni jokaisen vanhoillislestadiolaisen pitäisi lukea kyseinen teos, vaikka kipeää tekisikin.
Mitä hoitokokouksia 30-luvulla pidettiin? Mistä silloin syytettiin? Oliko silloin vielä näitä hempeitä henkiä ja muita henkioppeja joita myöhemmillä vuosikymmenillä oli?
mihin olemme SRK:n taholta tottuneet. Ei siis mitään oikeaa historiaa. SRK:n keksimien "Henkien taistelu" -aika kesti kyllä yli 10 vuotta parhaimmilla paikkakunnilla. Paljon saivat pahaa aikaan.
Näin paljon suostuu SRK:kin paljastamaan, tosin kyseinen osa 8. ei ole enää myynnissä ja lisäksi siitä on poistettu hoitokokouksiin liittyneitä tietoja, jotka Tuomas Lohen gradussa mainittiin.
Tutkimusta lainataan esim. Oulun yliopiston kirjastosta. Myös kaukolaina onnistuu. Oulun yliopiston historian laitoksella on yleensä kaikista graduista varastokappale kopio.
Kirjaston tietoihin linkki gradun nimi ym. tiedot.
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?v1=1&ti=1,1&Search_Arg=lohi, tuomas&Search_Code=NAME_&CNT=25&PID=I5tTa77E04_uap2tWMelupMmf&SEQ=20070718114821&SID=1
Jokaisella paikkakunnalla oli paikallinen osasto, jonka tehtävänä oli suorittaa ensimmäinen puhuttelu rakkauden hengessä. Jos se ei tuottanut tulosta, kirjoitettiin kyseisen henkilön syntilista suurta hoitokokouspäivää varten, jossa SRK:n työvaliokunta avusti aktiivisesti. Aluksi mitään listoja ei käytetty, mutta kun hoito-organisaatio kasvoi, eivät hoitomiehet enää osanneet hoitaa ulkomuistista vaan tarvitsivat syntilistan, jonka perusteella hoidot suoritettiin. Ilmeisesti näistä hoitokokousten syntilistoista juontaa juurensa sanonta, "mitään syntilistoja ei ole".
"Ilmeisesti näistä hoitokokousten syntilistoista juontaa juurensa sanonta, "mitään syntilistoja ei ole"."
Tuo kuulostaa niin hauskalta, vaikkei hoitokokouksissa muuten paljon nauramista olekaan. Taisi mennä pari asiaa sekaisin?
Olli Lohi on tehnyt tutkimuksen Raahen Ry:stä: Elävän veden äärellä.
Sivulla 134 hän kirjoittaa juuri tuosta, synninluvallisuudesta ja maailmallisista tavoista. Erityisesti mainitaan musikki. Samalla lainomaista henkeä oli havaittu.
"Ilmeneviin epäkohtiin tartuttiin lujasti ja tilanne hämmensi raahelaisia, myös johtokunnan jäseniä. Heidän mukaansa ry:n piirissä oli eletty suhteellisen yksimielisesti."
Tämä suora lainaus perustuu viitteiden mukaan paikallisten ry-ihmisten haastatteluihin! (Honka, Miettunen, Kiuru, A.Taskila)
Johtokunta pyysi sitten SRK:n edustajia käymään Raahessa, jotta seurakuntapäivien tapahtumat selvitettäisiin.
Kuka oli seurakuntapäivien alustaja? Eikö se ollut SRK-henkinen? Siitäkö 'soppa' johtuikin? Siihen sitten tarvittiin SRK:n apua! Omituinen kiemura!