Lääkäreille kysymys

tämäkin ukkojen keksimä sääntö!

Olen vl-nainen, jolle on tehty kahdeksantoista vuotta sitten sterilisaatio kolmannen sektion jälkeen, kun kohtu oheni peräkkäisten leikkauksien vuoksi hengenvaarallisen ohueksi. Olen sellainen lääketieteellinen tapaus, joka ei millään muotoa voinut synnyttää normaalisti ahtaiden sisämittoje vuoksi (pullonkaulaefekti).

Halusin viimeisimmän leikkauksen tehtäväksi selkäydinpuudutuksella, jotta saisin kuulla lääkärin arvion kohtuni tilasta aivan tuoreeltaan ja päättää asiasta ITSE. Lääkäri totesi tilanteen juuri niin vakavaksi kuin oli etukäteen arveltukin, ja sterilisaatio tehtiin sektion yhteydessä. Lääkäri ei edes ehdottanut kohdun poistoa, koska se on niin radikaali naisen elimistöön kohdistuva operaatio.

Viimeisimpien vuosien aikana olen tullut kuitenkin miettineeksi, olisiko ehkäisy kuitenkin ollut hellempi vaihtoehto tällaiselle lapsirakkaalle naiselle. Olen usein miettinyt menetykseni suuruutta, kun en enää ole saanut pitää vauvaa käsivarsillani ja nauttia noista taivaan Isän suurimmista lahjoista, lapsista.

Mutta juuri tuona aikana sterilisaatio tuntui minun kohdallani siltä oikealta ratkaisulta.

Samalla alueella oli eräs äiti, joka oli synnyttänyt seitsemän lasta sektioiden avulla ja viimeisimpien kohdalla hän oli ollut kuolemaisillaan kohdun repeämisen ja vaarallisen verenvuodon vuoksi. Hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin urheilla hengellään kerta toisensa jälkeen. Ahdistuin hänen synnytyskertomuksistaan, kun hän niitä toi esiin. Mielestäni hänen tapauksessaan lasten saaminen oli muodostunut sairaalloisen vääristyneeksi uskon asiaksi, jota tehtiin oman hengen kaupalla. Tuota henkeä oli kahdeksankymmentäluvulla.

Minullekin toi eräs oma ikätoverini, vähän päälle parikymppinen nainen esiin oman mielipiteensä: minun olisi pitänyt ennemmin synnyttää ja synnyttää ja mahdollisesti kuolla sitten leikkauspöydälle, koska se olisi ollut ainoa oikea tapa uskovaiselle. Muuten en kyllä kohdannut muita negatiivisia kommentteja ihmisiltä, joiden kanssa juttelimme vauvojen saamisesta ja omasta tilanteestani.

Mutta kuten sanottua, mielipiteitä riitti tuohon aikaan ainakin näihin kahteen kategoriaan. Nykyään tilanne on mielestäni normaalimpi tuossa suhteessa.

Nykyjäänhän Lääkärit ei aina kohtua poista. Jos on faktaa, että esim. kohtu ei kestä silloin voidaan tehdä tähystysleikkaus ja klipsit. Mutta rikkinäisen kohdun takiahan se silloin tehtäisiin. Käytännössä sama asia.

Kyllä vaan jos on hengenvaarallista alkaa raskaaksi esim. kohdun risaisuuden takia voi tehdä sterilisaation. Mutta jokainen tällainen asia on perhekohtainen. Nimen omaan tarkoitan "hengenvaarallisessa" tilanteessa. Jos Äiti ei halua sitä tehdä, niin turha sitä miestä on syyttää siitä. Itsellä oli todella hankala tilanne vaikkakin erityyppinen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Tuntui että olin "selkä seinää vasten" tässä tilanteessa. Ja päätös oli mulle itselle aluksi vaikeampi kuin miehelleni. Mutta asiat ratkesi. Tiedän, että ratkaisu oli oikea. Mutta kyllä meikäläisissä on ihmisiä, jotka ei vaikeimmassakaan ja henkeäuhkaavassa tilanteessa siihen suostu ja se on Heidän henk.koht.asia valitettavasti. Ikäviä tapauksia.. :(

tarkkailija* kirjoitti:

Olen vl-nainen, jolle on tehty kahdeksantoista vuotta sitten sterilisaatio kolmannen sektion jälkeen, kun kohtu oheni peräkkäisten leikkauksien vuoksi hengenvaarallisen ohueksi. Olen sellainen lääketieteellinen tapaus, joka ei millään muotoa voinut synnyttää normaalisti ahtaiden sisämittoje vuoksi (pullonkaulaefekti).

Halusin viimeisimmän leikkauksen tehtäväksi selkäydinpuudutuksella, jotta saisin kuulla lääkärin arvion kohtuni tilasta aivan tuoreeltaan ja päättää asiasta ITSE. Lääkäri totesi tilanteen juuri niin vakavaksi kuin oli etukäteen arveltukin, ja sterilisaatio tehtiin sektion yhteydessä. Lääkäri ei edes ehdottanut kohdun poistoa, koska se on niin radikaali naisen elimistöön kohdistuva operaatio.

Viimeisimpien vuosien aikana olen tullut kuitenkin miettineeksi, olisiko ehkäisy kuitenkin ollut hellempi vaihtoehto tällaiselle lapsirakkaalle naiselle. Olen usein miettinyt menetykseni suuruutta, kun en enää ole saanut pitää vauvaa käsivarsillani ja nauttia noista taivaan Isän suurimmista lahjoista, lapsista.

Mutta juuri tuona aikana sterilisaatio tuntui minun kohdallani siltä oikealta ratkaisulta.

Samalla alueella oli eräs äiti, joka oli synnyttänyt seitsemän lasta sektioiden avulla ja viimeisimpien kohdalla hän oli ollut kuolemaisillaan kohdun repeämisen ja vaarallisen verenvuodon vuoksi. Hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin urheilla hengellään kerta toisensa jälkeen. Ahdistuin hänen synnytyskertomuksistaan, kun hän niitä toi esiin. Mielestäni hänen tapauksessaan lasten saaminen oli muodostunut sairaalloisen vääristyneeksi uskon asiaksi, jota tehtiin oman hengen kaupalla. Tuota henkeä oli kahdeksankymmentäluvulla.

Minullekin toi eräs oma ikätoverini, vähän päälle parikymppinen nainen esiin oman mielipiteensä: minun olisi pitänyt ennemmin synnyttää ja synnyttää ja mahdollisesti kuolla sitten leikkauspöydälle, koska se olisi ollut ainoa oikea tapa uskovaiselle. Muuten en kyllä kohdannut muita negatiivisia kommentteja ihmisiltä, joiden kanssa juttelimme vauvojen saamisesta ja omasta tilanteestani.

Mutta kuten sanottua, mielipiteitä riitti tuohon aikaan ainakin näihin kahteen kategoriaan. Nykyään tilanne on mielestäni normaalimpi tuossa suhteessa.

Haluan osoittaa sympatiani sinulle hyvästä ja asiallisesta kirjoituksestasi. Sanoisin että turha on jossitella, sillä pääasia on että sinun hengeksi säältyi, eli et alkanut urheilla sillä riskillä että olemassaolevat lapsenne olisivat jääneet äivittömäksi!

Turvallisen ehkäisyn käyttö sterilisaation sijaan olisi suonut sinulle mahdollisesti vielä sittenkin lapsia, tulevaisuudessa. Tai jos sterilisaatio olisi tehty miehellesi sinun sijastasi. Miehen sterilisaatio on kevyt operaatio joka on myös paljon yksinkertaisempi purkaa kun lapsia mahdollisesti halutaankin taas.

Mutta asiaa on turha enempää pähkäillä, iloitse lapsistasi ja elämästäsi, joka sinulla onneksi (lääketieteen ja oman viisaan ratkaisusi ansiosta) on vielä jäljellä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi toivottaen nimim. "asiaa tunteva". (Tänne ei kannata laittaa omaa ammattinimikettään koska siitä saa täällä osakseen vain asiatonta herjausta.)

Tapauskohtaisia kaikki, sillä minä olen synnyttänyt seitsemän, kaikki leikkaamalla.
Eihän se mukavaa ole ollut. Kahdeksatta ei enää voinut synnyttää, kun kohtu oli aivan risa ja se jouduttiin poistamaan viimeisen synnytyksen yhteydessä.
Kuitenkin on hyvä mieli, etä kestin tuon kaiken ja olen ottanut vastaan kaiken kohdun annin, minkä suinkin olen pystynyt.
Inhimillisesti ajatellen: hullua hommaa ja riskialtista, mutta uskon kannalta oikein.

Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.

Lukuisat muut uskovaiset ovat kestäneet enemmänkin keisarileikkauksia kuin minä.
Mutta suurin tietämäni äiti on tehnyt kymmenen tällä menetelmällä.
Hä ei puhu, eikä valita silti koskaan. Hän osaa olla hienotunteinen, eikä valita elämäntuskiaan.
Se on sitä vahvuutta ja ihailtavaa tyyneyttä.
Mutta on sellaisiakin äitejä, jotka ovat lopettaneet kahteen, kun pelkäävät niin hirveästi leikkausta. He uskaltaa tunnustaa, ettei voi, vaikka tietää sen vääräksi ja se heille suotakoon.

keisaria kirjoitti:

Tapauskohtaisia kaikki, sillä minä olen synnyttänyt seitsemän, kaikki leikkaamalla.
Eihän se mukavaa ole ollut. Kahdeksatta ei enää voinut synnyttää, kun kohtu oli aivan risa ja se jouduttiin poistamaan viimeisen synnytyksen yhteydessä.
Kuitenkin on hyvä mieli, etä kestin tuon kaiken ja olen ottanut vastaan kaiken kohdun annin, minkä suinkin olen pystynyt.
Inhimillisesti ajatellen: hullua hommaa ja riskialtista, mutta uskon kannalta oikein.

Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.

Lukuisat muut uskovaiset ovat kestäneet enemmänkin keisarileikkauksia kuin minä.
Mutta suurin tietämäni äiti on tehnyt kymmenen tällä menetelmällä.
Hä ei puhu, eikä valita silti koskaan. Hän osaa olla hienotunteinen, eikä valita elämäntuskiaan.
Se on sitä vahvuutta ja ihailtavaa tyyneyttä.
Mutta on sellaisiakin äitejä, jotka ovat lopettaneet kahteen, kun pelkäävät niin hirveästi leikkausta. He uskaltaa tunnustaa, ettei voi, vaikka tietää sen vääräksi ja se heille suotakoon.

viestistäsi sai sellaisen käsityksen että olet jotenkin parempi kun olet syynnyttänyt seisemän sektiolla kuin nuo arkajalat eivät uskalla synnyttää kuin kaksi? Ja joku uhkarohkea peräti kymmenen. MILLOIN TÄMÄ LAPSI LUKUMÄÄRÄ LAKKAA OLEMASTA USKONMITTARI? Minusta äiti joka tekee päätöksen sterilisaatiosta lääkärin kehotuksesta niin ei tee uskon kannalta mitään väärin. Käännäppä asia toisin päin? Kuvittele lääkäriä, joka huomaa kohdun olevan tohjona ja eikä kerro sitä äidille. Äiti tulee raskaaksi ja menehtyy raskauteen tai synnytykseen? Mitä tapahtuu läärille? Saako hän syytteen hoitovirheestä?

Olen niin raivoissani näistä tällaisista mieli piteistä, että en kohta jaksa uskoa! Viikonloppuna saatettiin juuri haudanlepoon sukulaismiehen vaimo joka kuoli synnytykseen. En jaksa ymmärtää...

keisaria kirjoitti:

Tapauskohtaisia kaikki, sillä minä olen synnyttänyt seitsemän, kaikki leikkaamalla.
Eihän se mukavaa ole ollut. Kahdeksatta ei enää voinut synnyttää, kun kohtu oli aivan risa ja se jouduttiin poistamaan viimeisen synnytyksen yhteydessä.
Kuitenkin on hyvä mieli, etä kestin tuon kaiken ja olen ottanut vastaan kaiken kohdun annin, minkä suinkin olen pystynyt.
Inhimillisesti ajatellen: hullua hommaa ja riskialtista, mutta uskon kannalta oikein.

Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.

Lukuisat muut uskovaiset ovat kestäneet enemmänkin keisarileikkauksia kuin minä.
Mutta suurin tietämäni äiti on tehnyt kymmenen tällä menetelmällä.
Hä ei puhu, eikä valita silti koskaan. Hän osaa olla hienotunteinen, eikä valita elämäntuskiaan.
Se on sitä vahvuutta ja ihailtavaa tyyneyttä.
Mutta on sellaisiakin äitejä, jotka ovat lopettaneet kahteen, kun pelkäävät niin hirveästi leikkausta. He uskaltaa tunnustaa, ettei voi, vaikka tietää sen vääräksi ja se heille suotakoon.

Teillähän se on uskon kannalta oikein että äiti leikkii hengellään. Lukuisat äidit ovat hengellä leikkimisen takia myös kuolleet.

Raamattuhan ei tälläaiseen kyllä käske. mutta kun on seurakunta jumalana, niin se päättää mikä on jumalansanaa kulloinkin.

En oikein tajua mitä tämä viljele ja varjele sitten tarkoittaa...

joo..... kirjoitti:

Teillähän se on uskon kannalta oikein että äiti leikkii hengellään. Lukuisat äidit ovat hengellä leikkimisen takia myös kuolleet.

Raamattuhan ei tälläaiseen kyllä käske. mutta kun on seurakunta jumalana, niin se päättää mikä on jumalansanaa kulloinkin.

En oikein tajua mitä tämä viljele ja varjele sitten tarkoittaa...

sanotaan viljele ja varjele MAATA. Äitejä ei tarvi varjella.

keisaria kirjoitti:

Tapauskohtaisia kaikki, sillä minä olen synnyttänyt seitsemän, kaikki leikkaamalla.
Eihän se mukavaa ole ollut. Kahdeksatta ei enää voinut synnyttää, kun kohtu oli aivan risa ja se jouduttiin poistamaan viimeisen synnytyksen yhteydessä.
Kuitenkin on hyvä mieli, etä kestin tuon kaiken ja olen ottanut vastaan kaiken kohdun annin, minkä suinkin olen pystynyt.
Inhimillisesti ajatellen: hullua hommaa ja riskialtista, mutta uskon kannalta oikein.

Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.

Lukuisat muut uskovaiset ovat kestäneet enemmänkin keisarileikkauksia kuin minä.
Mutta suurin tietämäni äiti on tehnyt kymmenen tällä menetelmällä.
Hä ei puhu, eikä valita silti koskaan. Hän osaa olla hienotunteinen, eikä valita elämäntuskiaan.
Se on sitä vahvuutta ja ihailtavaa tyyneyttä.
Mutta on sellaisiakin äitejä, jotka ovat lopettaneet kahteen, kun pelkäävät niin hirveästi leikkausta. He uskaltaa tunnustaa, ettei voi, vaikka tietää sen vääräksi ja se heille suotakoon.

Oletpa hieno ja hyvä ihminen!!! :/

ja mitä ihmettä tuo viimeinen lause tarkoittaa viestissäsi!!!???

Minusta on täysin äidin ja lääkärin välinen asia kuinka monta sektiota kukin kestää. jos joku synnyttää "vain" kaksi lasta sektiolla ja laittaa sen jälkeen piuhat poikki niin se ei tee hänestä yhtään sen huonompaa uskovaista kuin sinusta! ja piuhojen poikki laittaminen ei ole synti!! terveys menee synnyttämisen edelle!!

ja jotkut (raukat) vielä tänäkin päivänä luulee että kohdunpoisto on ainoa keino lopettaa riskiraskaudet...huh huh. kyllä se niin on että piuhojwn katkaisu on paljon kätevämpää eikä mitenkään väärin...

t. vl-nainen/äiti

keisaria kirjoitti:

Tapauskohtaisia kaikki, sillä minä olen synnyttänyt seitsemän, kaikki leikkaamalla.
Eihän se mukavaa ole ollut. Kahdeksatta ei enää voinut synnyttää, kun kohtu oli aivan risa ja se jouduttiin poistamaan viimeisen synnytyksen yhteydessä.
Kuitenkin on hyvä mieli, etä kestin tuon kaiken ja olen ottanut vastaan kaiken kohdun annin, minkä suinkin olen pystynyt.
Inhimillisesti ajatellen: hullua hommaa ja riskialtista, mutta uskon kannalta oikein.

Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.

Lukuisat muut uskovaiset ovat kestäneet enemmänkin keisarileikkauksia kuin minä.
Mutta suurin tietämäni äiti on tehnyt kymmenen tällä menetelmällä.
Hä ei puhu, eikä valita silti koskaan. Hän osaa olla hienotunteinen, eikä valita elämäntuskiaan.
Se on sitä vahvuutta ja ihailtavaa tyyneyttä.
Mutta on sellaisiakin äitejä, jotka ovat lopettaneet kahteen, kun pelkäävät niin hirveästi leikkausta. He uskaltaa tunnustaa, ettei voi, vaikka tietää sen vääräksi ja se heille suotakoon.

*Mutta ei se kilvoittelu vielä näihin synnytyksiin lopu, se jatkuu muussa muodossa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vaastaan.*

Siis mitä tuolla tarkoitat? Kuinka edes ehdit taistella mitään saastuneisuutta vastaan kaiken sen lastenhoidon keskellä?

Uskomatonta paskaa...

Vitsi mikä logiikka! Eli kohtu on tehty sitä varten, että synnytetään niin kauan kuin sen lihakset repeävät. Rinnastappa tämä sama logiikka muihin ihmisen toimintoihin. Kyllä normaali ihminen lopettaa syömisenkin ennen kuin maha ratkeaa tai juoksemisen, jos reidet kramppaa.

Älyä! kirjoitti:

Vitsi mikä logiikka! Eli kohtu on tehty sitä varten, että synnytetään niin kauan kuin sen lihakset repeävät. Rinnastappa tämä sama logiikka muihin ihmisen toimintoihin. Kyllä normaali ihminen lopettaa syömisenkin ennen kuin maha ratkeaa tai juoksemisen, jos reidet kramppaa.

mieti vähän, kohtu ei ole elintärkeä elin! Sulla se vasta logiikka on! :D

sama kuin kirjoitti:

mieti vähän, kohtu ei ole elintärkeä elin! Sulla se vasta logiikka on! :D

Olet niin typerä, että älä ikinä enää kirjoita tänne. Siis toistan, älä koskaan ikinä milloinkaan!!!!