punnittuja sanoja

vastaaminen ja ratkaisun miettiminen on aivan turhaa, et pysty vastaamaan kuitenkaan rehellisesti!
Jos joudut po. tilanteeseen se vasta antaa oikean vastauksen ja takuu varmasti toimit oikein edellyttäen, että olet normaali!

Älä murehdi. Minä ajattelen asiasta näin. Tulevaisuutta ei voi koskaan tietää. Jos tapahtuu jokin oikea hätätilanne, minun aivoista irtoaa adrenalliinia ja minä teen vaiston varassa oikein. Ja mennyttä ei voi surra, voin vain ajatella, että se minkä tein tuntui silloin oikealta.

Joillain ihmisillä on tapana hakea kaikkeen epäonnistumiseensa syitä muista ja toisilla taas onnistumattomuus aiheuttaa itsesyytöksiä.

Totuus lienee kuitenkin se, että moni asia voi vaikuttaa päätöksiin. Ja useinmiten, kun erotaan on oikea syy se, että kaksi ihmistä arvostaa eri asioita ja siksi ei sovi yhteen.

petosta, itsepetosta, luuleminen, totuus, kuvitelmissa vai tositilanteessa... Kuka voi varmasti tietää? Tuskin kukaan. Voimme vain yrittää olla rehellisiä - ainakin itsellemme.
Ei luottamuksessa ja uskomisessa ole mielestäni mitään häpeämistä. Häpeä langetkoon sille, joka sellaisia tunteita on sinussa herättänyt.

Olisiko huominen parempi päivä?

On aika rankka juttu jos pitää valita kenet lapsista pelastaisi. Minulla on kaksi jo aikuista poikaa ja en osaa sanoa vieläkään kumpi on etusijalla. Rakastan aivan valtavasti heitä molempia.

Toivotaan ettei tuollaista tilannetta tule kenenkään eteen. Älä nyt menetä yöunia tuon asian vuoksi. On aivan luonnollista, että oma lapsi on aina etusijalla vaikka kuinka rakastaisi toisiakin lapsia. Uusperheissä joskus lapsilla on kilpailutilanne "ketä rakastetaan eniten".

Toisen ihmisen lapsiinkin voi rakastua ja kokea äitiyden (isyyden) iloja vaikka kumppaninsa lasten kanssa. Minulla on monta kummilasta ja ystävilläni on suloisia lapsia. En voi heitäkään laittaa tärkeysjärjestykseen. Jokainen on rakas ja jokainen on erilainen - samassa perheessäkin.

Enollani oli 13 lasta ja kun sukulaiset ihmettelivät lasten lukumäärää, niin enoni kysyi: "Kuka noista lapsista on liikaa?"
Kukaan noista lapsista ei ollut "liikaa". Jokainen oli ihan yhtä arvokas.

Aika sadistista udella tuollaista kumppaniltaan. Yritä rauhoittua ja älä suinkaan inhoa itseäsi äläkä koe häpeää. Onneksi mitään ei sattunut ja sinun ei tarvinnut valita pelastettavaa.

Jatka elämääsi eteenpäin ilman itseinhoa !

hetkeä, tässäkin riittää ongelmia aivan tarpeeksi. Mitä hyödyttää pohtia oletettuja vaikeuksia?

voitte auttaa jotakuta, kuten minua , katsomaan oikeaan suuntaan, oikeita tai vääriäkään vastauksia ette voi antaa.

Ajatusta että suhteemme olisi ollut suunniteltu petos en ole ystävällenikään voinut ilmaista , kuitenkin se on piinanut ajoittain.

Vaikka olisi tottakin, mitä siitä hyötyisin ei se minua virheettömäksi tee missän suhteessa.

Tulevaisuuden valintoihin toki vaikkuttaisi.

Ovat menneet sanat ja itkun aiheet minulta sekaisin muutaman kuukauden ajan, voimia ja selvästi näkeviä silmiä olen täältä hakenut ja saanut. Nyt siis - satakoon armolliset unohduksen lumet , siihen pintaan piirrän kauniita muistijälkiä.

Sellaisia kuin olivat koirani tassun jäljet, silloinkin ,rapaisina , olohuoneen valkoisella matolla. Sen suhteen päättyminen oli väistämätön, vaikkakin tuntuu että liian pian, silti alusta alkaen odotettavissa.

Nyt kun iholtani ei erotu yhtään teerenpilkkua , häviää ne täältäkin.