Kuuluuko ihmisen luontaiseen käyttäytymiseen jonkinlainen vahingonilo toisen epäonnistuessa? Tiedän montakin tapausta, joissa jotkut ovat oikein porukassa nauraneet, kun joku on epäonnistunut pääsykokeissa jne.
Tuntuu kyllä melko pahalta tuollainen. Oletko koskaan toivonut vastaavasti jollekin huonoa menestystä pääsykokeissa yms tärkeässä asiassa? Itse tunnustan kerran syyllistyneeni moiseen, mutta luulen, että silloin kyse oli ennemminkin katkeruudesta kyseistä ihmistä kohtaan. Nykyään häpeän tuollaista.
Tuntuu kyllä melko pahalta tuollainen. Oletko koskaan toivonut vastaavasti jollekin huonoa menestystä pääsykokeissa yms tärkeässä asiassa? Itse tunnustan kerran syyllistyneeni moiseen, mutta luulen, että silloin kyse oli ennemminkin katkeruudesta kyseistä ihmistä kohtaan. Nykyään häpeän tuollaista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No tottakai kuuluu, noinhan on melkein jokaisella. Mutta huumorilla ne sanotaan ja ajatellaan, ei pidä ottaa liian tosissaan.
Kyllä minäkin vattuilin parille kaverille jotka eivät sisään päässeet. Eivät he sen kummaisemmin asiaa pohtineet vaan totesivat, että hakevat ensi vuonna uusiksi. Ei se elämä siihen lopu.
Täytyy myöntää, että olin vahingoniloinen, kun eräs tyttö, joka kiusasi minua koko peruskoulun (onneksi olimme sentään eri lukioissa), ei päässyt haluamaansa yliopistopaikkaan. Erityisen iloinen olin siitä, että minä onnistuin ja sain opiskelupaikan haluamaltani alalta yliopistosta.
Mielestäni tuollaiset tunteet ovat varsin inhimmillisiä. Pitää vain osata hillitä käyttäytymistään. En olisi ikinä puhunut vahingonilostani julkisesti tai naureskellut asiaa kaveriporukassa. Eikä se edes olisi ollut oikein, vaikka suhteemme oli mikä oli.
no mä ainakin toivoin kaikkien muiden epäonnistuvan kokeessa, oli kavereita tai ei. kuitenkin kaikki vastustajia, jokainen onnistuja vaikeuttaa mun hommaa. ja kyllä oon toivonu joidenkin ilkeiden ihmisten epäonnistuvan kokeessa. mutta jos on mun kaveri eikä uhkaa mun paikkaa niin ei mun sitte tarvii olla vahingonilonen;)
...että lähes kaikki muut kurssilaiset (olen lääkiksessä) nauraisivat varmasti itsensä kuoliaaksi, jos minulle sattuisi jokin vahinko.
No silloin jos verisesti kilpaillaan samoista opiskelupaikoista,
niin moni varmaan toivoo että toisella menisi kokeet
hieman huonommin kuin itsellä, että itse pääsisi sisään. :) Kai sitä
silti toivoo, että kaverillakin menisi sen verran hyvin, että
hänkin pääsisi sinne seuraksi.
Myös se on mielestäni ihan inhimillistä, että jos joku sinua
huonosti kohdellut tyyppi mokaa, niin siitä vähän riemuitsee
"siitäs sai" -tyylisesti.
Sitä minä en ymmärrä, jos ihan normaaleiden, eri opiskelupaikkaan
pyrkineiden epäonnistumisista riemuitsee. Se on minusta merkki
omasta huonosta itsetunnosta, jos täytyy korottaa itseään
muiden epäonnistumisilla ja muita lyttäämällä.
Omiin suorituksiinsa ja itseensä tyytyväinen ihminen pystyy olemaan
onnellinen myös muiden onnistumisista, eikä vain yritä päteä
korottamalla itseään muiden yläpuolelle ja nauramalla muille.
sain tänää tietää, että pääsin. valitettavasti pari hyvää kaveri, jotka haki samaan paikkaan ei päässy. ei tunnu kovin kivalta. muutama muukin, tosin eri paikkaan, hakenu kaveri jäi rannalle. olis mua harmittanu jos ne ois päässy enkä ite, mutta ei tää näinkään päin kovin kivalta tunnu:(
Yksi 30 v ystävä kävi pääsykokeissa ja pääsi eka kerralla kirkkaasti sisään. Kyllä työpaikan kahvipöydässä naamat venähti, "ai jaa,milläköhän lihaksilla..." Ensin luulivat, että takana oli jotakin avoimen yliopiston ähellystä. Ko yliopistoon päässyt on entinen työkaverimme siis. Toivottavasti tulee pomoksi joskus näille paskan tärkeille amk-besserwissereille.