Tällä palstalla on monia kirjoittajia jotka kirjoittavat vl-liikkeestä negatiiviseen sävyyn. Ilmeisesti me/he ovat vl-liikkeestä pois ajautuneita kuten minäkin. Kysynkin sitä, että mitkä ovat ne katkeroituneisuuden,pahan olon, vihan ym. tunteet vl-liikettä kohtaan josta kirjoitukset ammennetaan.
Omalta kohdaltani voin kertoa,että 80-luvulla paikallispuhujan puhuttelut poikaporukalle mopo- ja kitarakulttuurista ajoi minut hyvin vastenmieliseen tunteeseen vl-seuroja kohtaan. Lähinnä vastenmielisyyttä koin puhujan persoonaan.
Monikin varmaan mielessään miettii,että jo aikaisemmin omakohtainen usko oli katkolla. Kuitenkin koen ,että juuri murrosikäisten poikien puhuttelu johti useammakin "mopopojan" ulkopuolelle vl-seurojen.
Kertokaapa tarinanne.
Omalta kohdaltani voin kertoa,että 80-luvulla paikallispuhujan puhuttelut poikaporukalle mopo- ja kitarakulttuurista ajoi minut hyvin vastenmieliseen tunteeseen vl-seuroja kohtaan. Lähinnä vastenmielisyyttä koin puhujan persoonaan.
Monikin varmaan mielessään miettii,että jo aikaisemmin omakohtainen usko oli katkolla. Kuitenkin koen ,että juuri murrosikäisten poikien puhuttelu johti useammakin "mopopojan" ulkopuolelle vl-seurojen.
Kertokaapa tarinanne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaikutti osaltaan omaan pois ajautumiseeni. Olin vuosia ajatellut hieman erilailla uskonasioista kuin veeällät, esim. ehkäisyn, viihteen ja kaunistautumisen suhteen. Kuitenkin vasta täältä liikkeen synkästä historiasta luettuani tajusin jättää vanhoillislestadiolaisuuden kokonaan.
Syy siihen miksi edelleen roikun palstalla ja kirjoittelen usein kriittisesti vl-uskosta on yksinkertaisesti se, että toivoisin kaikkien muidenkin silmien aukevan. Itsestäni tuntuu kuin olisin saanut täysin uuden elämän jätettyäni tuon harhaopin. Sisäinen rauha ja onni löytyivät vasta lähdettyäni lopullisesti ry:ltä. Kiitos siitä Jumalalle.
Minäkin sain sisäisen rauhan kovan taistelun jälkeen, päästyäni irti. Se oli valtava voitto, sillä tiedon jo pienenä että en ajattele lainkaan samoin kuin vl-perheeni ja sukuni.
Lapsuuden vl-pakottamisen ja painostuksen haavat sekä lähisukulaisten yhteyksien katkaiseminen on kuitnekin tehnyt hallaa mielenterveydelleni. Käyn jatkuvasti terapiassa ja olen onneton kun he eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen.