Mä oon niin kypsä tohon miehen touhuihin ja en jaksais enää. Mies käy vuorotyössä, aamu- ja iltavuoroissa. Sen lisäks päätti perustaa yrityksen kysymättä multa mitään, ja lähes kaikki vapaa-aika mitä jää, niin hoitelee sit firman asioita. Ollaan monta kertaa tapeltu tästä samasta aiheesta. Ja välillä jos oikein suutun, niin mies sanoo mulle et maksa sit puolet vuokrasta. Tällä hetkellä en siihen paljoa pysty antamaan, kun on vuoden ikäinen lapsi hoidettavana ja tulot ei todellakaan ole mitään ihmeitä. Mua kyllästyttää se et mies vetoaa aina rahaan, ku puhutaan tästä asiasta. Ja miehen palkka ei todellakaan ole huono, et pärjättäis kyl silläkin. Tuntuu et sille ei merkkaa perhe mitään, vaikka väittääkin sen olevan ykkössijalla. Sit tässä ykskin päivä itkin vaan, ku oon niin väsynyt yksin hoitamaan meidän lasta. Oon yli vuoden hoitanut lapsen lähes kokonaan yksin, enkä oo missään käyny, enkä saanu vapaata. Joskus kauppaan oon menny itekseen, mut se siitä. Lapsi on nykyään myös tosi kiukkunen. Ja sit hermostun ja huudan sille, ku itekään ei jaksa. Varmaan stressaantuu lisää mun huonosta olosta. Sit pyytelen lapselta anteeks huonoo käytöstäni. Lapsi on mulle kuitenkin todella tärkee. Mies tietää tilanteen, mut ei tunnu apua saavan. Puhuu paljon, mut siihen se sit jääkin. Meille on toinen vauva tulossa syksyllä ja nyt mä pelkään et mun pää hajoo ihan täysin sit ku mul on kaks pientä lasta hoidettavana ja ukko vaan juoksee rahan perässä. Sit, kun mies on ne harvat kerrat kotona, ni se on koko ajan kauheen levoton et pitäs päästä jo menemään johonkin. Se ei osaa ottaa enää rennosti ollenkaan. Ja mä joudun koko ajan miettiin et mitähän se nytkin suunnittelee jotain menojaan. Mies ei osaa olla paikallaan. Mua on alkanu ällöttään koko äijä, ton käytöksen takia. Seksikään mua ei vois vähempää kiinnostaa ja mies valittaa et ku taas on ollu pitkä väli. V*****ks mua kiinnostaa hänen tarpeensa, ku ei sitäkään tunnu mun kiinnostavan. Mä oon niin väsynyt tähän tilanteeseen ja oonkin päättänyt et jos ei asiat muutu toisen lapsen syntymään mennessä, ni mä lähen lätkimään. Mieluummin oon sit kokonaan yksin, ku et jännitän jatkuvasti miehen menoja ja koen ainaisia pettymyksiä...Oli pakko saada purkaa tää jonnekin, kun tuntuu et hajoon tänne. Myös mun vanhemmat on huomannu, et sillä ei oo perheelleen ikinä aikaa.
Miehelle raha tärkeintä
Väsynyt mieheen
71514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja ottaa ne lapset joka toinen viikonloppu hoitoonsa!
Ei tartteis valittaa.
Mä hoidin alusta saakka yksin, ei ollut vapaata,mutta eipä ollu ukkoa narisemassa pesästä ja pesän puutteesta. Paa ulkoruokintaan!
Ei se siitä miksikään muutu vaikka saisit tusinan niitä kakruja siihen.
siis siitä miehestäsi ja mene johonkin käymään vaikkka vanhemmillesi tms paikkaan jossa saat olla ilman stressiä miehen touhuista jne. Kun hermot lepää niin se kierre jossa nyt olet katkeaa ja jaksat taas erilailla.
Jotkut miehet on tuollaisia ja jotkut toisenlaisia. Sulle sattui tollanen joka mittaa rahassa kaiken. Tavallaan se on ymmärrettävää, mutta jotenkin sun pitää kertoa silel miehelel, että se raha ei tee onnelliseksi jos on muuten onneton ja ihan yksin.
Aika moni mie sjo tietää nykyisin että kun vaimoa autta kotitöissä niin se voi olla huomattavasti kiinnostuneempi jostain muusta kuin nukkumisesta illalla.. Osa taas onnistuu välttämään senkin tiedon ja osa on jopa sitä mieltä että kun on päivätyön tehnyt niin kyllä sen pitää riittää. Kumpikin vaan tekee sen päivätyön tahollaan ja tavallaan..
Varmaan odotus ja pieni lapsi yhdistelmänä on aika uuvuttava ja siihen vielä mainitsemasi stressi päälle. Kuitenkin ei kukaan voi tulla ja napsauttaa elämääänne raiteilleen. Se pitää its etehdä. Konstit taas on valitttava itsen ja miehen mukaan toimiviksi. Keskustelu ei ole pahasta, mutta siinä kannattaa välttää jankkaamista ja jos äänet alkaa kiihtyä niin pitää heti tauko ja jatka avasta sitten. ja jos kumpikin kertoo vuorollaan missä mättää ja miksi toimii kuin toimii eikä keskeytä toista niin asian saa kerrottua. Siitä keskustelun säännnöistä vain pitää sopia ensin eli; älä keskeytä vaan anna puhu aloppuu, älä ala väittelemään vaan kerro oma kantasi, huutaminen ja kolmen minuutin tauko puhumatta tms jne..
Kannatta myös keskustella siitä mikä on elämässä tärkeintä eli onko se raha vai mikä ja onko niin että rahan määrällä on väliä vai millä. Siis lähinnä se että jos yhteinen valinta on että lapsia hankitaan niin on alhaista vedota kuluihin joihin toinen ei voi osallistua koska tekee niin kuin on sovittu..
Lapsi alle vuoden ikäinen, isyyskuukausi ja lomat pidetty, että saa rakentaa taloa. Toki se on tärkeää mutta oisko tärkeää olla lapsen kanssa hänen ollessa pieni? Yhden perhevapaapäivän pitänyt, muun vapailla viihtyy kavereiden kanssa ryypäten. Ahkera ja hyvä mies, mahtava isä kun on paikalla. Ajattelen ettei aikuista ihmistä voi määrätä, enkä haluakaan. Oma mokansa kun menettää lapsensa ensi kuukaudet. Toista ei tähän huusholliin tule, en jaksa kasvattaa toistakin yksin.
Voimia alkuperäiselle!
Juu, mie kattelin kans aikani ja "kasvoin" ero ajatukseen vuoden verran.
Tänään sitten tuli miehelleni tiedoksi anto erosta, postissa.
Ja mieheni vain sitten on marttyyri ja sanoo muka kaiken antaneensa.
Pyh!
Ei ne miehet tajuu, että nainenkin tarvii hellyyttä ja samanlailla lapset isäänsä.
Tosin, mieheni kun on kotona, niin on hän tytön kans ollut ja viettänyt aikaa.
Lähinnä sitä aikaa ei minulle ja yhteiselle suhteelle anna.
Kiertää ja kaartaa kaukaa. Pakenee.
Mutta kyllä herroille kelpaa aina se valmis koti hotelli...
Neuvoisin oikeasti ottamaan johonkin ystävään, tai tukitoimeen yhteyttä, että jaksat "kasvaa" siihen eroon. Niin tein minäkin.
En toki sitä sinulle ja teille toivo, mutta puhuit vain kuin minun suula, ja mie nyt kerroin siihen oman lopputuloksen.
Voimia ja myötätuntoni.
Ajattele lapsiasi. Ei heilläkään ole kivaa, kun näkevät ja tuntevat, kuinka äiti luuhistuu avioliitossaan.
Minä tein oman ratkaisuni siinä vaiheessa, kun pieni tyttöni, (2v.) toi minulle paperia, kun itkin syvästi ja sanoi: "äiti, papia!" ....(itken vieläkin...)
Kyllä meilläkin mies on lapsen kans sillon kun on kotona, vaikka välillä saakin patistaa vaihtaan vaippaa tai syöttämään. Puhuttiin miehen kans tästä aiheesta ja se nyt yrittää olla enemmän meidän kans. Vaikka firman jutut edelleen tuntuu vievän aikaa. Mä en eroo kyllä ihan helposti haluu, ollaan kumminki oltu jo kohta 5 vuotta yhessä ja kun vannottiin valat alttarilla, ni päätin et teen kaikkeni meiän liiton eteen. Nyt mulla on ollut muutenkin vähän parempi fiilis, kun sain purettuu tätä asiaa ja oon taas jaksanu touhuta tytön kans, enkä enää huuda tytölle, ku tajusin miten tyhmää se on purkaa siihen ne asiat. Tyttökin on ollut nyt ilosemmalla päällä, ikää hänellä on 1v2kk. Toivon vaan et mies tajuaa itekin kunnolla asian. Mä oon vaan nähnyt, kun omat vanhemmat eros tästä samasta aiheesta johtuen. Tosin olimme melkein aikuisia sillon. Isä oli aina töissä, eikä ollu muun perheen mukana eri jutuissa. Ja nyt sekin jälkikäteen katuu sitä ja sanoo et oli tyhmä sillon aikanaan. Mies myös osaa olla tosi ihana silloin kun on paikalla ja en usko et samantyylistä löytys muualta.
Hyvä niin. Olen onnellinen puolestanne.
Siunattua ja pitkää liittoa teille.
Ps. Hyvä kun kumppani ei ole vain kuunteleva osapuoli. meillä oli. siksi lopetin yksinpuhelut. ;)
(nauraa joskus tällekin...)
kannustuksesta! Oli piristävää saada tukea tähän asiaan. Eihän tässä auta muu kun yrittää miehen kans selvittää nää asiat. Mut helpotti just kun sai tänne ees puhuu, ku ei noita todellisia ystäviäkään oikein oo, jolle vois puhuu...