Ihmetelkää tosiaan, miten vedettiin höplästä
------------------
Kemijoen valuma-alueen vedet ovat padotut. Patoaltaisiin kerätään tulvavedet ja altaisiin saostuvat vesien mukanaan tuomat orgaaniset ja epäorgaaniset hiukkaset. Siten tulvavesien patoaminen puhdistaisi Kemijoen valuma-alueen vesiä, jos allastamista jatkettaisiin.
On esitetty ihmeellisiä väittämiä siitä, miten Kemijoen sivuhaarojen, Vuotoksen, Koutelojoen ja Jaurujoen, patoaminen tuhoaisi alkuperäisen luonnon, saastuttaisi Perämerellä Ruotsin rannikon ja olisi huono vaihtoehto Rovaniemen Saarenkylän tulvasuojeluksi.
Vuotoksen suunniteltuun altaaseen vettä tuovat joet virtaavat lähinnä Sallasta päin, missä jokien varsilla on ollut aikoinaan maanviljelystä ja karjataloutta. On tärkeä huomata, että tämä Vuotoksen valuma-alue, johon allasta on suunniteltu, on kokonaan erisuunnassa kuin ns. Kemihaaran suojellut suot. Viime viikkoina heränneen keskustelun tiimoilta, missä Vuotos on rinnastettu Kemihaaraan, tuli mieleeni esittää kanssaeläjilleni asiaan liittyviä tosiasioita.
No tietenkin maaeläimet muuttavat hiljakseen muualle lähiympäristöön. Vesieläimet ja linnut löytävät altailta uusia elinmahdollisuuksia. Samoin hyönteismaailma nousee uuteen kukoistukseen. On tietenkin ilmeistä, että jotkin hyönteiset eivät altaissa viihdy, mutta tilallehan tulee yllin kyllin toisia lajeja. Allastaminen ei siis tuhoa luontoa, vaan muuttaa sitä.
Vihreä ideologia vaalii pelkästään ns. alkuperäistä luontoa ja unohtaa siinä jopa kehitysopin ja mutaatioiden välttämättömyyden lajien säilymisen kannalta meistä tavallisista tallaajista puhumattakaan. Vuotoksen yhteydessä luetellaan sellainen määrä niin ihmeellisiä luonnonarvoja, että tuon alueen luulisi olevan aivan vertaansa vailla olevan alkuperäisluonnon keitaan kaikkine harvinaisine lajeineen. Hänen, joka ylistää Vuotoksen kauneutta ja luonnonarvoja pitää mennä käymään paikan päällä toteamassa todellinen tilanne. Luonnon maisemia ja jopa monimuotoisempikin kuin Vuotoksen alueella on riittää kyllin Koillis-Lapissakin. Koivulettoja on kaikilla niillä suoalueilla, missä kallioperässä on ravinteikkaita kivilajeja kuten esimerkiksi karbonaattikiviä.
Perämeren saastuminen Ruotsin rannikolla on varmaankin enemmän ruotsalaisten oman teollisuuden tuottamaa kuin Suomesta tulevien päästöjen, sillä virtaukset eivät vie Perämeressä mitään täältä länteen vaan etelään. Ajatelkaapa sitä matkaa, minkä matkan Vuotoksen alueelta lähteneen saastukkeeksi epäillyn humuspartikkelin pitää kulkea, jotta se saavuttaisi Perämeren. Matka on lähemmäs 300 km ja eiköhän Vuotoksen mahdolliset vaikutukset pysähdy totaalisesti Kemijärveen. Ainakaan sen jälkeen ei ole millään erotettavissa mahdollisia saastukkeita toisistaan. Saostusaltaita sitten riittää aina Kemijoen suulle saakka, joten jokiuoma on ikään kuin sarja dekantoimisia, joissa altaiden pohjiin kertyneestä sakasta erottuu puhtaampi vesi. Altaiden kautta kiertänyt jokivesi on ainakin yhtä puhdasta kuin aiemminkin. Siten se takuulla täyttää pintavesien puhtautta koskevat vaatimukset. Tosin Ruotsin ympäristöministeri tiesi sen kuuluisan KHO:n äänestyspäätöksen edellä Tukholmasta käsin, että Perämeri saastuu ainakin Ruotsin rannikolla. Tässä asiassa minusta on vaikuttanut oudolta se asia, että Vuotoksen alueen pitäisi luonnostaan perin saastunutta. Sillä vain siten saasteet voisivat myrkyttää alisen Kemijoen ja sitten Perämeren veden.
Toivon, että asiasta keskusteltaisiin todellisten tulosten perusteella. Vuotosta on arvosteltu vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan Perämeren vesi pilaantuisi altaan rakentamisella. Sitten on vedottu tuohon KHO:n äänestyspäätökseen. Lopulta on sitten todettu Natura 2000-säädösten olevan niin kimurantteja, etteivät ympäristöprofessoritkaan niitä ymmärrä.
------------------
Kemijoen valuma-alueen vedet ovat padotut. Patoaltaisiin kerätään tulvavedet ja altaisiin saostuvat vesien mukanaan tuomat orgaaniset ja epäorgaaniset hiukkaset. Siten tulvavesien patoaminen puhdistaisi Kemijoen valuma-alueen vesiä, jos allastamista jatkettaisiin.
On esitetty ihmeellisiä väittämiä siitä, miten Kemijoen sivuhaarojen, Vuotoksen, Koutelojoen ja Jaurujoen, patoaminen tuhoaisi alkuperäisen luonnon, saastuttaisi Perämerellä Ruotsin rannikon ja olisi huono vaihtoehto Rovaniemen Saarenkylän tulvasuojeluksi.
Vuotoksen suunniteltuun altaaseen vettä tuovat joet virtaavat lähinnä Sallasta päin, missä jokien varsilla on ollut aikoinaan maanviljelystä ja karjataloutta. On tärkeä huomata, että tämä Vuotoksen valuma-alue, johon allasta on suunniteltu, on kokonaan erisuunnassa kuin ns. Kemihaaran suojellut suot. Viime viikkoina heränneen keskustelun tiimoilta, missä Vuotos on rinnastettu Kemihaaraan, tuli mieleeni esittää kanssaeläjilleni asiaan liittyviä tosiasioita.
No tietenkin maaeläimet muuttavat hiljakseen muualle lähiympäristöön. Vesieläimet ja linnut löytävät altailta uusia elinmahdollisuuksia. Samoin hyönteismaailma nousee uuteen kukoistukseen. On tietenkin ilmeistä, että jotkin hyönteiset eivät altaissa viihdy, mutta tilallehan tulee yllin kyllin toisia lajeja. Allastaminen ei siis tuhoa luontoa, vaan muuttaa sitä.
Vihreä ideologia vaalii pelkästään ns. alkuperäistä luontoa ja unohtaa siinä jopa kehitysopin ja mutaatioiden välttämättömyyden lajien säilymisen kannalta meistä tavallisista tallaajista puhumattakaan. Vuotoksen yhteydessä luetellaan sellainen määrä niin ihmeellisiä luonnonarvoja, että tuon alueen luulisi olevan aivan vertaansa vailla olevan alkuperäisluonnon keitaan kaikkine harvinaisine lajeineen. Hänen, joka ylistää Vuotoksen kauneutta ja luonnonarvoja pitää mennä käymään paikan päällä toteamassa todellinen tilanne. Luonnon maisemia ja jopa monimuotoisempikin kuin Vuotoksen alueella on riittää kyllin Koillis-Lapissakin. Koivulettoja on kaikilla niillä suoalueilla, missä kallioperässä on ravinteikkaita kivilajeja kuten esimerkiksi karbonaattikiviä.
Perämeren saastuminen Ruotsin rannikolla on varmaankin enemmän ruotsalaisten oman teollisuuden tuottamaa kuin Suomesta tulevien päästöjen, sillä virtaukset eivät vie Perämeressä mitään täältä länteen vaan etelään. Ajatelkaapa sitä matkaa, minkä matkan Vuotoksen alueelta lähteneen saastukkeeksi epäillyn humuspartikkelin pitää kulkea, jotta se saavuttaisi Perämeren. Matka on lähemmäs 300 km ja eiköhän Vuotoksen mahdolliset vaikutukset pysähdy totaalisesti Kemijärveen. Ainakaan sen jälkeen ei ole millään erotettavissa mahdollisia saastukkeita toisistaan. Saostusaltaita sitten riittää aina Kemijoen suulle saakka, joten jokiuoma on ikään kuin sarja dekantoimisia, joissa altaiden pohjiin kertyneestä sakasta erottuu puhtaampi vesi. Altaiden kautta kiertänyt jokivesi on ainakin yhtä puhdasta kuin aiemminkin. Siten se takuulla täyttää pintavesien puhtautta koskevat vaatimukset. Tosin Ruotsin ympäristöministeri tiesi sen kuuluisan KHO:n äänestyspäätöksen edellä Tukholmasta käsin, että Perämeri saastuu ainakin Ruotsin rannikolla. Tässä asiassa minusta on vaikuttanut oudolta se asia, että Vuotoksen alueen pitäisi luonnostaan perin saastunutta. Sillä vain siten saasteet voisivat myrkyttää alisen Kemijoen ja sitten Perämeren veden.
Toivon, että asiasta keskusteltaisiin todellisten tulosten perusteella. Vuotosta on arvosteltu vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan Perämeren vesi pilaantuisi altaan rakentamisella. Sitten on vedottu tuohon KHO:n äänestyspäätökseen. Lopulta on sitten todettu Natura 2000-säädösten olevan niin kimurantteja, etteivät ympäristöprofessoritkaan niitä ymmärrä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.