Eli nyt vaan kaikki yhteyttä ottamaan niihin ihastuksiin, ei niistä muuten mitään selkoa saa. Ja nyt tarkoitan niitä joissa _oikeasti_ olisi mahiksia ilman mitään ylimääräisiä isoja kahnauksia tai ylittämättömiä esteitä.
Kerrankin tein (olen nainen) lähestymisen sähköpostilla kun tiesin ettei tyypin kanssa törmätä varmasti kuin suunnilleen kerran 10 vuodessa noin niinkuin muuten vaan. Ei siitä mitään tullut mutta olipa helpottavaa että sai ilmaistua jotenkin senkin asian, ei jäänyt kaivelemaan turhaan. Eikä se edes siitä säikähtänyt =) tai nauranut tms.
Tsemppiä, en minäkään ketään dissaa jos joku oikeasti on niin rohkea että tunnustaa tykkäämisensä :) Ja kukapa tietää että mitä siitä seuraa.
Kerrankin tein (olen nainen) lähestymisen sähköpostilla kun tiesin ettei tyypin kanssa törmätä varmasti kuin suunnilleen kerran 10 vuodessa noin niinkuin muuten vaan. Ei siitä mitään tullut mutta olipa helpottavaa että sai ilmaistua jotenkin senkin asian, ei jäänyt kaivelemaan turhaan. Eikä se edes siitä säikähtänyt =) tai nauranut tms.
Tsemppiä, en minäkään ketään dissaa jos joku oikeasti on niin rohkea että tunnustaa tykkäämisensä :) Ja kukapa tietää että mitä siitä seuraa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
innostaa.
niin yksinkertasta.. Mun ihastus sattuu olemaan aika läheinen kaveri ja jos hänelle kerron tunteistani vaarana on se että menetän hänet sitten iäksi.. enkä sitäkään halua..
Tosiaan jos kertoisin eikä hän vastaisi tunteisiini niin lähtisin ite käveleen siitä kaverisuhteesta, onhan sitä kuitenki ylpeys.. :)
miespuolinen kaverini niin kerro ihmeessä. Minäkään en ole uskaltanut kertoa tunteistani...
Kerron ihastukselleni tunteistani jos tapaan hänet joskus. Olen nähnyt hänet vain kerran. Ja siitäkin on jo puolivuotta aikaa.
Toivottavasti on vielä olemassa ja asuu Helsingissä edelleen :)
Lähetin lukioaikaiselle ihastukselle viestin ja sain ihan kivan viestin takaisin. Johan helpotti vaikka tiesinkin, ettei jutusta tulisi mitään kun asuu nykyään toisella puolella Suomea.