Oletteko huomanneet miten bulimia on tavallaan kuin alkoholismi - ensin sortuu, sitten jää putki päälle ja se on menoa... Taistelua itsekurin kanssa, itesäälissä rypemistä. Sitä se minulla tällä hetkellä on. Muutama sadepäivä sisällä koneen ääressä ja jäätelölitrat ovat alkaneet upota. Mikä meitä vaivaa?
Bulimia vs. alkoholismi
buliholisti
4526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon myös huomannut samankaltaista. Olin just ollu viikon kuivilla kunnes maanantaina vähän masenti ja päätin yhden jäätelölitran itselleni suoda oksennettavaksi, sen jälkeen jatkaa taas parantumis-prosessia. Mutta kun se yks jäätelö meni, tulikin kiire kauppaan hakemaan lisää tavaraa.. Nyt ollaan taas alkupisteessä, joka päivä järkyttävää ahmimista ja oksentamista eikä loppua näy..
Alkoholismissahan käsittääkseni on myös se ongelmallisuus, että kun ryyppäämisen saa lopetettua, ei enää koskaan elämässään voi "ottaa vain yhtä" tai viettää "yhtä baari-iltaa" niin kuin normaalit ihmiset. Tavallaan siis lopullisesti ei voi parantua koskaan, ellei kieltäydy kokonaan (mikä ei siis riippuvaisella ihmisellä tapahdu noin vaan sormia napsauttamalla, kyllä se tulee seuraamaan mukana koko loppuelämän).
Sama homma bulimiassa, kun siihen kerran sairastuu, ei voi vaan päättää "oksentaa vain tänään mutta sitten ei enää ikinä, lupaan sen, tää on vihoviimeinen kerta..."
mullakin bulimia...
Normaalisti käyn aamuin illoin lenkillä ja siihen vielä päälle tunnin treeni. Eilen en päässyt iltalenkille kun myrskysi ja heti tuli omantunnontuskat kun olin ehtinyt jo syödä iltapalan ja muutaman lusikallisen täysrasvaista jogurttia.
Sit tuli mieleen et pitäiskö oksentaa vaan pois kun ei pääse kuluttamaankaan. Koskaan en oo kuitenkaan vielä oksentanut.
Pahin "kohtaus" tuli vuosi sitten kun ahmin yhteen menoon 200g karkkia ja sen jälkeen alko kauhee itku. Myöhemmin samana päivänä kävin 10 km:n juoksulenkillä.
Musta tuntuu, että muiden ihmisten (ystävien, perheenjäsenien) on helpompi ymmärtää bulimian vaikeus ja raastavuus, kun vertaa bulimiaa alkoholismiin. Se himo, ja pakko saada ahmia ja oksentaa. Rahaa menee, tulee morkkis. Sitä vähätellään ja tehdään vähän salassa. Sortuminen on niin helppoa, ja eroon pääsy vaatii niin paljon. Sekä terveytensä voi menettää alkoholismissa että bulimiassa.
Kamalaa. En halua enää olla bulimikko.
Niin...
Olen alkoholisti, jolla on myös bulimia. Ei ikinä missään kohtuutta!
Arvatkaa, onko raskasta?