Nyt kepun varapuheenjohtaja kiistää, että puolueen sisällä olisi erityisiä linjaeroja ja laittaa puoluesihteerin puheet kesäjuttujen piikkiin, vaikka Korhonen on kaiken aikaa yrittänyt purra kepujohtajan uskottavuutta ensin nollamaksuluokan asiassa, sitten Sipoo-kysymyksessä ja pian sen jälkeen Afganistanin aseapupyynnössä.
Linjaristiiriidan huipennus on tähän mennessä ollut Korhosen ilmoitus, että hän haluaa kepun ja PS:än yhteen. Kepun sisällä on siis melkoinen ongelma. Apollokadulla on irti puoluesihteeri, joka sekoittaa kannanotoillaan kaiken aikaa kepun toimintaa. Mihin Korhonen pyrkii? Kepujohtajan kaatamiseenko ja Väyrysen nostoon puolueen johtoon? Eikö Korhonen jo lupaillut Väyryselle loistavaa tulevaisuutta kepussa?
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=111486
Linjaristiiriidan huipennus on tähän mennessä ollut Korhosen ilmoitus, että hän haluaa kepun ja PS:än yhteen. Kepun sisällä on siis melkoinen ongelma. Apollokadulla on irti puoluesihteeri, joka sekoittaa kannanotoillaan kaiken aikaa kepun toimintaa. Mihin Korhonen pyrkii? Kepujohtajan kaatamiseenko ja Väyrysen nostoon puolueen johtoon? Eikö Korhonen jo lupaillut Väyryselle loistavaa tulevaisuutta kepussa?
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=111486
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei tuollaista sihteerin toimintaa enää pistetä kesäjuttujen piikkiin. Kohta tulee syysjutut ja sen jälkeen talvijutut ja lopuksi paskajutut. Yrittäisivät päättää kepussa kumpi puoluetta johtaa. Eihän tuollainen meno hyvältä näytä. Korhosen tietäen kyseessä on oman edun tavoittelu joko niin, että Paavo nousee kärkeen tai jopa hän itse ?
Hyvää tuossa on se, että uskottavuus menee puolueelta ja puheenjohtajalta lopullisesti.
T: Hiihtäjä Imetsä
Apollokadulla oikeasti suunniteltaisiin kepujohtajan arvvallan murentamista niin, että Väyrynen voisi nousta asemaan, jotta pääsisi haastamaan kepujohtajan. Vai yrittääkö Korhonen mahdollisesti Väyrysellä pelata itsensä kepun puheenjohtajaksi?
persesuomalaiset houraa mitä sattuu.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu669243_page0.htm
murentavansa kepujohtajan asemaa, vaikka jokainenhan näkee mitä Korhonen tekee. Vai onkos Korhonen sitten lojaali kepujohtajalle?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Korhonen Vanhasen kanssa ei vastakkainasettelua/1135228766272
heiluu näin, kohti tämän Hallituskoaliition hajoamista, Voi että minä alan pitää itsestäni entistä enemmän. Mitenkäs Sonnimies nyt suu pannaan, olisiko aika sinunkin iroittaa kyntesi sieltä Ylivieskan mustasta mullasta, ja alettava valmistautumaan Oppositiopolitiikan pyörteisiin, siinähän Kepu toimii aivan mestarillisesti, kuten viimeksi nähtiin.
Joululahjaksi Suomi saa uuden Pääministerin, ja näin on kansakunta saatu taas entiselle vakalle nousukaudelle. Ja mitä parasta Uusi-Ukki Oulusta saa sulan hattuunsa, hyvä Suomi Hyvä edistykselliset puolueet.
Matti Vanhanen on ensisijaisesti maan pääministeri ja joutuu siinä tehtävässä tekemään kompromisseja. Hän ei voi siis yhtä aikaa sekä kirkastaa keskustan poliittisia tavoitteita että vetää menestyksekäästi hallituksen linjaa.
Puolueen kannan linjaaminen kuuluu tässä tapauksessa ensisijaisesti sille puoluejohdolle, joka ei toimi ministerinä.
Elleivät puolusihteeri tai ministerinä toimimattomat varapuheenjohtajat pääse vapaasti tuomaan esille puolueen tavoitteita, käy kuin perinteisesti puheenjohtajakeskeiselle SDP:lle. Menee uskottavuus äänestäjien silmissä.
Virolainen, Väyrynen ja Aho aikoinaan johtaneetkaan kepua? Kyllä kepua johti heidän aikanaan he itse, eivät puoluesihteerit.
Johannes Virolainen oli puheenjohtajavuosinaan pääministerinä vain vuosina 1964-66, Paavo Väyrynen ei koskaan. Molemmat toimivat kyllä muina ministereinä, mutta puoluesihteeritkin olivat vahvoja, esimerkiksi Mikko Immonen ja Seppo Kääriäinen. Puoluesihteerit puhuivat kentällä sitä, mitä kenttäväelle kuuluu puhua.
Vain Esko Aho toimi samaan aikaan puolueen puheenjohtajana ja pääministerinä. Puoluesihteerinä toimi tuohon aikaan heikko Erja Tikka. Tämä kostautui vuoden 1995 vaaleissa keskustalle. Kokoomus pärjäsi paremmin, vaikka senkin puoluesihteereillä oli matala profiili, koska kokoomuksen ykkösnimi hallituksessa oli puoluejohtoon kuulumaton Iiro Viinanen.
Entisaikaan oli tavallisempaa, että pääministeriksi valittiin joku muu kuin puolueen puheenjohtaja. Varmasti suurimmaksi osaksi siksi, että yhdistelmän hankaluudet tiedostettiin.
Kepun puheenjohtajana kun oli pääministeri 1964-1966. Virolainen nousi kepujohtajaksi 1965.
Korjauksena tietoihisi, että Virolainen valittiin kepun johtajksi vuonna 1964, samana vuonna kuin aloitti kaksivuotisen pääministerikautensa.
Siis Virolainen oli vain kaksi vuotta pääministerinä koko 16-vuotisesta puheenjohtajakaudestaan ja senkin ajan sieltä aivan alusta.
Puoluesihteerinä 60-luvulla toimi Pekka Silvola, Kekkosen vaalikampanjapäällikkö ja myöhempi Yleisradiojohtaja. Ei noilla meriiteillä varmaankaan paskempi propagandan heittäjä hänkään.
Kaikessa päätöksenteossa keskusta on kahtia vahvasti.
joka paikassa.
Kepussa on tämä ns. liberaali ryhmä, sitten on ns. perussuomalainen ryhmä ja sitten vielä kokoomuslainen ryhmä. Puolue voisi periaatteessa jakaantua kahteen-kolmeen osaan. Itseasiassa toivon tämän jakaantumisen toteutuvan, että saadaan poliittiseen kenttään selkeyttä.
... ay-liikettä myötäilevä sosialistiryhmä, kekkosromanttinen kommunistiryhmä ja moraalikonservatiivinen kristillisryhmä.
Eli todella moneen ryhmään kepu on jakautunut. Ei ihme, että linjaristiriitoja riittää. Mahtaneeko lopulta hajautua kuuteen, seitsemään puolueeseen kepu?
että kepu voisi tulevaisuudessa oikeasti hajota neljään pienpuolueeseen?
kaikki pienpuolueet liittyvät kepuun ja lisäksi osa demuista!
OLLENKAAN NUKUTTUA, SE PAAHTAA TÄÄLLÄ VUOROKAUDEN YMPÄRI,EIKÖ TUOLLAISIA PITÄISI VIEDÄ HOITOON. SAMOJA ASIOITA EDES TAKAISIN JURNUTTAA, EIKÖ SE OLLENKAAN TURRU, RUUVIT TOSI LÖYSÄLLÄ.
aikaan vaheillasi, keskusta porskuttaa myötätuulessa, tälläkään hetkellä muita ei tiettä olevankaan, hyvä me keskusta, kaunatoimittajat on aseettomia.
itsensä kanssa.