Porilaisesta eläinlääkinnästä

Porilaisesta eläinlääkinnästä

Keskiviikkona 18.7.07 noin kello 16.30 huomasin koirani olevan erittäin kipeä. Soitin yksityiselle eläinlääkärille ja sain vastaanottoajan torstai-iltapäiväksi. Mielestäni koira tarvitsi pikaista apua, joten yritin ottaa yhteyttä Porin kaupungineläinlääkärin päivystykseen. Puhelu siirtyi vastaajaan, joka ilmoitti, että päivystystä ei ole voitu järjestää 17.7–23.7 välisenä aikana kello kahdeksaan asti. Tarkoittaako tämä aamu vai ilta kahdeksaa? Lopuksi pahoiteltiin tilannetta ja kehotettiin ottamaan yhteyttä toiseen eläinlääkäriin. Olin erittäin hämmästynyt; eikö eläinlääkintähuoltolaki velvoita kunnan järjestämään ympärivuorokautista eläinlääkärin päivystystä vuoden jokaisena päivänä?

Otin puhelinluettelon ja internetin avuksi, saadakseni tämän ”toisen eläinlääkärin” kiinni. Monilla yksityisillä eläinlääkäreillä oli vastaanotto ja ajanvaraus päättynyt kello 16.00 tai olivat kesälomalla. Lopulta sain kiinni hyväksi kehutun porilaisen eläinlääkärin. Kerrottuani asian, kuvattuani koiran oireet ja vastattuani vastaanottoapulaisen kysymyksiin, hän ilmoitti erittäin tökerösti; koska emme ole aikaisemmin olleet heidän asiakkaita, he eivät ota koiraani vastaan, sillä eläinlääkärin palvelut ovat vain heidän asiakkailleen. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan? Miten ko. eläinlääkärin asiakkaaksi sitten pääsee, jos ei soittamalla ja pyytämällä apua kivuliaalle eläimelleen? Ihmettelen suuresti.

Muutaman pitkän puhelinsoiton ja suhteita käyttämällä sain kiinni varsinaissuomalaisen yksityisen eläinlääkärin, joka kuunteli ja opasti minua kärsivällisesti. Ensiavuksi hän kirjoitti koiralleni puhelinreseptin porilaiseen apteekkiin. Monen välikäden, puhelinsoiton ja 150 kilometrin matkan jälkeen koirani pääsi asianmukaiseen hoitoon. Kiitos.

Ovatko asiat todella näin huonosti, että päivystävää eläinlääkäriä ei todellakaan saa kiinni tarvittaessa? Tiedän, että laki ei velvoita yksityisiä eläinlääkäreitä huolehtimaan päivystyksestä, mutta ei nyt törkeäksi tarvitse käydä, jos asiakas pyytää apua. Tuntuu siltä, että myös eläinlääkinnästä on tullut niin kaupallinen asia, että unohdetaan se, miksi sitä työtä tehdään? Eikö kuitenkin eläimen oikeus ole saada apua kun se sitä tarvitsee?