Sain juuri soiton lääkäriltä että vatsassani ei ole mitään fyysistä vikaa ja sanoi että ota pahoinvointilääkettä pahoinvointiisi. Kiitin soitosta ja suljin puhelimen koska purskahdin saman tien itkemään ja vieläkin tässä niiskuttelen samalla ja yritän ryhdistäytyä.
Olen jo pari viikkoa ollut todella ahdistunut ja oikeastaan jo tammikuusta asti kärsinyt huonosta unenlaadusta eli en saa unta ja kun se viimein tulee niin sitten heräilen jatkuvasti ja aamuyöllä herätessäni useinkaan en enää saa unta. Työt pyörivät mielessä vaikka kuinka yritän niiden ajattelusta päästä pois. Viimeiset 2 kuukautta olen potenut jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointi on jatkuvaa kuten myös vatsakivut ja viime perjantaina purskahdin kesken työpäivän itkemään. Sen jälkeen havahduin ajatukseen että voisiko kyseessä olla depis (nuorena sairastanutkin sen) vai kenties uupuminen töissä?
Työuupumukseni ymmärtäisinkin koska työmääräni on tällä hetkellä täysin kohtuuton ja olen asian nostanut esiin esimiehelleni ja katsomme syksyllä lomien jälkeen parannusta. En vain jaksaisi enää odotella apuja. Tällä viikolla en enää ole saanut oikein mitään aikaiseksi ja saan likipitäen paniikkikohtauksen kun puhelin soi. Ja koen huonoa omaatuntoa nytkin kun kulutan työaikaani netissä mutta en vain saa itseäni työn ääreen edes pakottamallaan tällä hetkellä.
Ajatukseni ovat aivan sekavat ja en saa tästä tekstistänikään varmaan kovin järjellistä koska en jaksa yksinkertaisesti keskittyä.
Olenko mielestänne vain turhan itkijä vai olenko painumassa depiksen puolelle?
Olen jo pari viikkoa ollut todella ahdistunut ja oikeastaan jo tammikuusta asti kärsinyt huonosta unenlaadusta eli en saa unta ja kun se viimein tulee niin sitten heräilen jatkuvasti ja aamuyöllä herätessäni useinkaan en enää saa unta. Työt pyörivät mielessä vaikka kuinka yritän niiden ajattelusta päästä pois. Viimeiset 2 kuukautta olen potenut jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointi on jatkuvaa kuten myös vatsakivut ja viime perjantaina purskahdin kesken työpäivän itkemään. Sen jälkeen havahduin ajatukseen että voisiko kyseessä olla depis (nuorena sairastanutkin sen) vai kenties uupuminen töissä?
Työuupumukseni ymmärtäisinkin koska työmääräni on tällä hetkellä täysin kohtuuton ja olen asian nostanut esiin esimiehelleni ja katsomme syksyllä lomien jälkeen parannusta. En vain jaksaisi enää odotella apuja. Tällä viikolla en enää ole saanut oikein mitään aikaiseksi ja saan likipitäen paniikkikohtauksen kun puhelin soi. Ja koen huonoa omaatuntoa nytkin kun kulutan työaikaani netissä mutta en vain saa itseäni työn ääreen edes pakottamallaan tällä hetkellä.
Ajatukseni ovat aivan sekavat ja en saa tästä tekstistänikään varmaan kovin järjellistä koska en jaksa yksinkertaisesti keskittyä.
Olenko mielestänne vain turhan itkijä vai olenko painumassa depiksen puolelle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni oli samanlaisia oireita.
Taidat tarvita juttelua vaikka työterveyshoitajan kanssa. Ota siis yhteyttä. Siten autat itseäsi parhaiten.
Hei!
Minulla oli tasan samoja oireita pari vuotta sitten - aina oli vatsa kipeä, aina paha olo! Kaikki tutkittiin, ihan kaikki, vaan yhtikäs mitään vikaa ei löytynyt. Terveyskeskuslääkäri vihasi minua ja minä vihasin häntä! Olin kyllä hirvittävän stressaantunut, kävin psyk. osastollakin muutaman kerran, akuuttiajalla. Sairaslomaa oli paljon. Nyt vasta myöhemmin näen tarkemmin, kuin hirvittävän väsynyt ja ahdistunut olin!
Joko syöt maitohappobakteereja? Se oli ainut, josta oli pitemmällä tähtäimellä edes jotain selkeää apua minulle, jos metopramia (pahoinvointilääke) ei lasketa. Voit myös yrittää kohottaa sängyn pääpuolta, jos on happovaivaa. Kalaöljykapseleistakaan tuskin on haittaa? B -vitamiinin saanti on tärkeää, hermostolle magnesiumia. Tarkista hemoglobiinisi. Bioteekin rauta-b -juoma tai vastaava on mahaystävällistä rautaa. Voit kokeilla myös ihan tietoista rentoutumista, lihas kerrallaan, että kroppa lepäisi. Itseltä ei stressaantuneena vaan sellainen onnistunut, vaan teki mieli lyödä sellaista, joka rupesi jotain rentoutuskasetteja kauppaamaan.
Sinä olet uupumassa, sinulta loppuu vauhti. Et ole turhan itkijä, et ollenkaan, et todellakaan. Sinä olet ihminen, jolla vielä pelittää itsesuojeluvaisto, edes vähän! Se olisi nyt tyhmintä, mitä voit tehdä, että vähättelet hälytyskellojen soittoa päässäsi ja jatkat vaan hampaat irvessä. Et tulisi kovin kauas pääsemään kuitenkaan.
Tammikuusta on pitkä aika, olet painanut eteenpäin huonokuntoisena jo reipas puoli vuotta! Se on PIIITKÄ aika.
Soita itsellesi psyk. aika, näytä vaikka kirjoittamasi viesti siellä ja kerro lisää tuntemuksistasi. Jos he antavat sinulle sairaslomaa, ota se vastaan ja PIDÄ SE! Sairasloma ei toimi, jos sitä ei pidä, nimim. kokemusta on. Ainakin pari viikkoa, kuukausi! Työpaikkasi EI KAADU ilman sinua, et ole korvaamaton, et ole, vaikka olisit presidentti. Aina siihen sinun tilallesi joku toinen löytyy, teet vaan jonkun työttömän raukan tosi iloiseksi - ajattele sitä. Vaan olet korvaamaton itsellesi ja hyvinvointisi on korvaamaton rakkaillesi. He varmasti kaikki tahtoisivat, että sinulla on hyvä olla, eikä paha olla. Luulen, että ainoa, joka sinua nyt tuomitsee ja ruoskii eteenpäin, olet sinä itse (ja ehkä pomosi) (vaan pomosta ei kannata välittää, painukoon hiiteen, pomoja saa aina uusia).
Jos psyk. hoitajat ja lääkärit eivät tahdo sinulle sairaslomaa antaa, vaadi, että tekevät JOTAIN muutosta tilanteeseesi heti nyt, vaadi, vaadi, vaadi! Tappele!
Sinun pitää päästä lepäämään, NYT. Muuten voi asiat mennä hullummaksikin tuosta ja toipumiseen menee vielä enemmän aikaa! Nyt on sen taistelun aika, KÄYTÄ SE VÄHÄ ENERGIA kun sinulla on mieluummin siihen, niin teet viisaasti. Totaalinen uupuminen on vakava juttu, siitä kestää kauan toipua. Eikä sitä tiedä, missä se raja kulkee, että kun sen ylittää, niin yhtäkkiä maailma menee nurinperin ja psyyke sanoo ökkäjökkä. Älä siis mene enää eteenpäin, pysähdy! Jos joku sinua siitä pysähtymisestä syyllistää niin näytä sille rumia käsimerkkejä, sinä teit juuri niinkuin vastuullisen, fiksun ihmisen pitääkin.
Lepää hetki ja katso, onko siellä kaiken uupumuksen pohjalla depistä. Voit olla vain ihan turkasen väsynyt, ilman, että pohjalla on kliinistä masennusta. Masennukseen vaikuttamattoman pieni annos serotoniinilääkettä, kuten zoloft (en muista, oliko se jokin tietty niistä sentyyppisistä mas. lääkkeistä) saattaa rauhoittaa stressivatsaa. Jos sitten todetaan, että depis tämä on, niin sitten hoidetaan sitä depistä.
Rupea heti huomenna soittamaan psyk. aikaa itsellesi. Vaadi, että sen pitää olla pian, sen ajan. Ole "hankala", vaadi, älä vähättele oloasi!
Kuuntele itseäsi, sinä olet paras oman olosi tulkki. Lue oma viestisi ja kuvittele, että sen kirjoittaisi paras kaverisi, siskosi tai veljesi tai äitisi. Neuvo sitten häntä, mitä nyt pitäisi tehdä. Ihminen on usein julmempi itselleen, kuin toisille. Jos kaikki täällä "rakastaisivat läheisiään, kuten itseään", tämä olisi hirvittävä paikka elää!
Nyt, tänään illalla vielä etsit reitin päästä psyk. lääkärille/hoitajalle juttelemaan, huomenaamulla klo 8 lähdet sitä toteuttamaan, kuten sotilas!
Tsemppiä!
*halirutistus ja kannustava taputus selkään*
Voi että miten upeita ajatuksia! Auttaa minuakin. Tämä kirjoituksesi pitää palata lukemaan välillä uudestaankin, kun omat voimat ei meinaa riittää, usko omaan itseen, toivo paremmasta tulevaisuudesta... Kiitos!
samoin ajatuksin kuin sinä nyt. Oma uupumiseni tuli pikkuhiljaa ja salakavalasti, en todellakaan ymmärtänyt omaa tilaani. Lopulta petti niin fyysinen kuin psyykkinen kuntokin ja en yksinkertaisesti päässyt enää työpaikalle.Jäin pitkälle sairauslomalle josta ensi alkuun tunsin suunnatonta syyllisyyttä ja epäonnistumista. MUTTA Siitä lähti toipuminen,nyt aikaa kulunut kaksi vuotta ja nyt alan olla entinen oma itseni. Uupumista ei sairaalasanasto tunne joten sinulle diagnosoidaan keskivaikea masennus, mutta älä siitä säikähdä. Termit on termejä ja ne ovat byrokratiaa varten.
Olet saanut hyviä vastauksia, lue niitä ja ammenna voimaa itsellesi. Sinua on vain yksi tässä maailmankaikeudessa eikä kukaan välitä sinun hyvinvoinnistasi ellet itse sitä tee. Ei se ole itsekkyyttä, se on jokaisen ihmisen oikeus ja velvollisuus.
"katsomme syksyllä lomien jälkeen parannusta."
Just noin, sitten luvataan vaikka mitä mistä ei pidetä kiinni.
Omalta kohdaltani parannusta ei tapahtunut, ennen kuin esitin koko asian muodossa yrityksen johdolle, että olette kusipäisiä valehtelevia petturi paskoja.
Menkää itseenne.
Sitten ne oli ihmeissään, että mitä muka meinaan.
uupunut ja ahdistunut ehkä myös masis.
Sairasloma olisi paikallaan eli aika vaan lekurille.
Mm. vatsa oireet ja pahoinvointi ovat klassisia oireita.