Mitä tehdä kun masennus tuntuu pahenevan... Olin pitkään kuntoutus-osastolla, kesäkuussa lopetin siellä ja nyt olisi tarkoitus jatkaa ensi viikosta alkaen avo-hoidossa. Tuntuu vaan siltä ettei enää jaksa kiinnostua mistään, eikä vanhastaankaan ole juuri mitään kinnostuksia (siis harrastuksia tms.), joten elämä tuntuu todella tyhjältä ja merkityksettömältä. Elokuussa olisi tarkoitus aloittaa ilta-lukiossa opiskelu, ja minua jotenkin tympäisee se miten tärkeänä opiskelua pidetään. Koulussa oleminen ei ole minulle yleensä vaikeaa vaan lähinnä opiskeluun motivoituminen. Opiskelu ei innosta, koska se ei helpota minun ongelmiani mitenkään...
Niitä ongelmia siis ovat masennus, yksinäisyys, ahdistus, tyhjyyden tunne, toimettomuus...
Tiedän että oloa helpottaisi jos liikkuisin jossain ihmisten ilmoilla, harrastaisin esim. liikuntaa yms., masentuneena ei vaan jaksa viitsiytyä mihinkään. Jollain tavalla arka luonnekaan (diagnoosina masennuksen lisäksi sos. tilant. pelko) ei helpota jo valmiiksi rajoittuneen elämänpiirin laajentamista.
Niitä ongelmia siis ovat masennus, yksinäisyys, ahdistus, tyhjyyden tunne, toimettomuus...
Tiedän että oloa helpottaisi jos liikkuisin jossain ihmisten ilmoilla, harrastaisin esim. liikuntaa yms., masentuneena ei vaan jaksa viitsiytyä mihinkään. Jollain tavalla arka luonnekaan (diagnoosina masennuksen lisäksi sos. tilant. pelko) ei helpota jo valmiiksi rajoittuneen elämänpiirin laajentamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tiedän että oloa helpottaisi jos liikkuisin jossain ihmisten ilmoilla, harrastaisin esim. liikuntaa yms.,"
Ei se helppoa ole repiä itseään liikenteeseen masentuneena, tiedän omasta kokemuksesta mutta kun alkuun pääsee, se käy kerta kerralta helpommaksi ja jossain vaiheessa se alkaa tuntua todella hyvältä.
Opettele tuntemaan itseäsi ja mitä elämältä haluat ja ryhdy sen jälkeen käytännön toimiin saadaksesi elämäsi sinulle sopivalle mallille, muuta keinoa ei ole.
Masentuneelle ei useinkaan auta vaikka komentaisi: "Ala vaan toimia taas!". Omakohtaisella kokemuksella voin kannustaa että tee voimiesi mukaan sitä mistä tykkäät. Liikunta, edes lyhytkin kävelylenkki voi olla hyväksi. Tosin mulla on ollut sellaisiakin jaksoja, että kävelylenkillä ahdistus ja itsensä tarkkailu vain pahensivat mielentilaa. Eli pitää kuunnella itseänsä ja yrittää tehdä mieleistä. Ja itse olen saanut huomattavaa apua mielialalääkkeistä, ehkä ilman niitä vain makaisin ja pyörittäisin synkkyyskehää. Toivottavasti jaksat opiskella iltalukiossa ja siitä saisit jotain sisältöä arkeesi. Ja monesti koulustahan saa uusia tuttavia, eli ehkäpä yksinäisyytesikin syksyllä hieman helpottuu. Mulla ei ole diagnosoitu sosiaalista fobiaa, mutta aina olen pitänyt itseäni ihmisarkana. Mitä sulle tapahtuu jos pakotat itsesi ihmisten joukkoon pelosta huolimatta? Tuleeko paniikki? Ei mullakaan välillä ole kaukana se, että tahtoisin juosta äkkiä pois ihmisten keskeltä. Mutta niin sitä vain on aina selvitty seuraavaan välipysäkkiin. Ja on terapeuttista nähdä erilaisia ihmisiä liikkumassa.