mul on kauhee pelkotila.
Se liittyy yhteen manneen..se uhkailee,
rikkoo mun kotirauhaa ja niin edelleen..potkii
meijän ovee ja haukkuu huoraks. No te varmaa ihmettelette mistä tää kaikki johtuu..no ehkä syy on myös munki. Mä nimittäin oon ihan helvetin kuses jätkään, jonka kanssa se on seurustellu en tiiä seurusteleeko vielä mut tää muija on tosi omistushalunen ja väkivaltanen. Se jätkä on puolustanu mua monta kertaa ja mä oon tosi kiitollinen sille. Mä vaa satun olee aika herkkä ja mä saan pelätä joka päivä et se käy kiinni..yks aamu ku mä heräsin mä luulin et se oli hakannu mut ja sit ku menin peilin etee ei mulla ollukkaa mitää jälkiä kasvoissa tai missää muuallakaa..mä oon tosi masentunu ja voimat on loppu kaikissa asioissa..lintsaan koulust,faijankaa ongelmii ja kaikkee ja sit tää pelko,et mulle tapahtuu jotai..mä oon jopa viillelly itteeni ja yrittäny itsaria lääkkeillä. Mä en tosiaakaa jaksa enää!mitä pitäs tehä?auttakaa!!
Se liittyy yhteen manneen..se uhkailee,
rikkoo mun kotirauhaa ja niin edelleen..potkii
meijän ovee ja haukkuu huoraks. No te varmaa ihmettelette mistä tää kaikki johtuu..no ehkä syy on myös munki. Mä nimittäin oon ihan helvetin kuses jätkään, jonka kanssa se on seurustellu en tiiä seurusteleeko vielä mut tää muija on tosi omistushalunen ja väkivaltanen. Se jätkä on puolustanu mua monta kertaa ja mä oon tosi kiitollinen sille. Mä vaa satun olee aika herkkä ja mä saan pelätä joka päivä et se käy kiinni..yks aamu ku mä heräsin mä luulin et se oli hakannu mut ja sit ku menin peilin etee ei mulla ollukkaa mitää jälkiä kasvoissa tai missää muuallakaa..mä oon tosi masentunu ja voimat on loppu kaikissa asioissa..lintsaan koulust,faijankaa ongelmii ja kaikkee ja sit tää pelko,et mulle tapahtuu jotai..mä oon jopa viillelly itteeni ja yrittäny itsaria lääkkeillä. Mä en tosiaakaa jaksa enää!mitä pitäs tehä?auttakaa!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joko olet tullut siihen pisteeseen, että myönnät tarvitsevasi apua. Minun oli vaikea myöntää, että asiat ei suttaannu itsetään, vaan että tarvitsen ammattiapua. Menin psykiatrille, ja ymmärsin, että monet, monet ongelmani johtuivat samasta syystä: masennuksesta, joka ei oo huonoutta, vaan sairaus, koka paranee lääkkeillä ja terapialla. Sinulle varmaan tarjottiin apua kun yritit itsaria? Jaksoitko käydä terapiassa? On hyvä että me tuetaan toisiamme näin, mutta ammatti-ihmiset näkee mistä masennus johtuu, ja auttavat sinua muuttamaan sinun omia asenteitasi itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan. Älä välitä, mitä perhe sanoo, vaan ota itse vastuu elämästäsi, sulla on yksi arvvokas elämä, pidä hyvä huoli siitä rakas ihminen.
Minulla on nyt aikaa lukea ja kirjoittaa, anna tulla jos helpottaa.
kiitos neuvosta. On varmaa paras mulle mennä psykiatrille, ongelmat vaan pahenee koko ajan. Kerro mitä sulle on sattunu?mistä sun masennus tuli?auttoko hoidot jne..?ois kiva kuulla. Mulla on kauheen huono omatunto taidan pitää itteeni ala-arvosempana ku muut..kaikki menee päin persettä!eikä oo voimaa tehä mitää!mä kyl tarvin apua..
Lapsuudessahan masennuksen alkujuuret on. Otin isossa perheessäni kiltin roolin, en pyytänyt mitään. Pelkäsin ja jännitin kaikkea, en kertonut kenellekään. Murroiässä jännitin ja punastelin ja pelkäsin ihmisiä. Olin hirveän epävarma miesten suhteen. Oikein keräsin renttuja,sellaisen kanssa menin naimisiinkin ja saimme kehhitysvammaisen lapsen. Minulla on hyvä ammatti, koska pidin koulunkäynnistä, siksi uskalsin erota kun lapsi oli vasta kaksi vuotias.
Pari vuotta jaksoin tehdä vaativa työtä ja olla täysin kiinni lapsessa. Silloin masennus oli jo niin paha, että oli pakko jäädä sairaslomalle. Löysin hyvän psykiatrin, johon luotin täysin. Hänen kanssaan kävin läpi lapsuuteni. Turvallisuuden puute ja masennus aiheuttaa huonouden ja syyllisyyden tunnetta ja kauheita pelkoja, jopa paniikkihäiriötä. Suostuin syömään masennuslääkkeitä, vaikka niitä ensin vastustin. Terapiassa kävin neljä vuotta kaksi kertaa viikossa. Opin tuntemaan, kuka oikesati olin , arvostamaan itseäni, uskoin, että minulle kuuluu hyvä elämä. Oikeastaan synnyin vasta silloin.
Etsin itselleni hyvän miehen, elämä on turvallista, ensimmäistä kertaa eläessäni en tunne olevani yksin. Lapsellani on useita sairauksia, ja pari kertaa masennus on uusinut, kun on allut oikein ahdistavia aikoja. Rakastan perhettäni ja olen kiitollinen nykyisestä elämästäni. Haluan rohkaista muita hakemaan apua pikemminkuin itse hain. Kannatta taistella ja pitää puoliaan.