Toistuvasti saa lukea siitä, miten kivulias abortti on alkiolle / sikiölle.
Mietin vain, että miten hirvittävän tuskallinen on itse syntymä vauvalle, kun se saattaa tuntitolkulla joutua olemaan pää puristuksissa ja ahtaassa kanavassa melkein "niskat nurin" ja joissain tapauksissa jopa joudutaan vetämään imukupilla ulos? Senhän sitä vasta luulisi kivuliasta ja tuskallista olevan. Mutta miksei se vastasyntynyt sitten huuda tuskasta ja kivusta?
Mietin vain, että miten hirvittävän tuskallinen on itse syntymä vauvalle, kun se saattaa tuntitolkulla joutua olemaan pää puristuksissa ja ahtaassa kanavassa melkein "niskat nurin" ja joissain tapauksissa jopa joudutaan vetämään imukupilla ulos? Senhän sitä vasta luulisi kivuliasta ja tuskallista olevan. Mutta miksei se vastasyntynyt sitten huuda tuskasta ja kivusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
miettinyt, että monikohan koliikkivaiva johtuu vaan yksinkertaisesti syntymän aiheuttamasta kivusta. Jos se koliikki onkin enemmän pääkipua, lihassärkyä jne. kuin vatsavaivoja...
Mutta koko synnytyspuuhaa on pidetty niin luonnollisena ettei ketään juurikaan kiinnosta synnyttävien äitien saati vauvojen kivunhoidon ja kipukokemuksen tutkiminen. Muuten kyllä pyritään lähes kivuttomaan elämään, mutta tämän elämän alun pitää jostain syystä olla kivuliasta...
Ja että tunteeko sikiö abortissa kipua. Tuskin paljoakaan, koska äiti on nukutettuna ja kipulääkittynä, niin samat lääkkeet kulkeutuvat myös sikiöön.
vasta sitten kun keuhkot täyttyy ilmalla. Ei vauvat mahassa ja syntymässä vielä itse hengitä. Sit ne parkasee kun ne alkaa itse hengittää syntymisen jälkeen.
useimmat lapset päästää kiljaisut kun on syntyneet. Tosin ovat riemuissaan kun pääsevät pälkähästä! Siksi syntymä on suuri riemu ihmiselle. Jotkut psykologit jopa väittävät, että vaikuttaa pysyvästi persoonallisuuteen kun ei saa syntymän riemua kokea (esim. sektiolla syntyneet)
Syntyessään lapsi huutaa kuin syötävä. Kun se on aiemmin saanut hapekasta verta napanuoran kautta, sen keuhkot täyttyvät ilmalla. Se sattuu niin paljon, että kovin moni tuskin kokee sellaista tuskaa toista kertaa koko elämänsä aikana.
Keuhkojen täyttyminen ilmalla varmasti tuntuu pahalle ja ajatelkaapa ku ite ootte lämpimässä mahassa, sitten ku kiskastaan ulos, tulee kylmä ja kaikki vain riepottelee lasta puolelta toiselle...
Ei tuntuis kivalle!!
Normaaleilla abortointiviikoilla ei sikiö aisti kipua. Hermosto ei ole vielä siihen riittävän kehittynyt. Syntymä on varmasti yksi ihmiselämän kivuliaimpia kokemuksia. Suurimmalle osalle meistä se kaikista kivuliain kuolemaankin verrattuna.
siinäpä se oikeastaan tulikin, että jos synnyttäminen on naiselle yhtä helvettiä, miksi myös lapselle. eikö voisi olla muuta tapaa syntyä tähän maailmaan, kun molemminpuolinen kipu helvetti!!??
Toisin kuin synnyttävä nainen, syntyvää vauvaa on siunattu taydellisellä tiedottomuudella kivustaan. Kukaan meistä ei muista syntymään liittyvää kipua, sillä aivot eivät vielä olleet tarpeeksi kehittyneet oppimaan mitään...
luonto on hoitanu suuressa viisaudessaan sen naisenkin puolen. Minäkään en muistanut synnytyskipujani enää muutaman päivän päästä synnytyksestä, eikö ole outoa. Ihmettelen vieläkin miten se on mahdollista. Muistan vain että se sattui ihan s_tanasti, mutten itse kipuja miltä ne tuntui. Tuskin kukaan hankkiutuisi enää toiste siihen tilaan jos ne kivut kirkkaasti muistaisi.
Eikä kukaan olisi tahtonut syntyä jos ne kivut muistaisi...