"en tykkää" -keskustelu

ja ihan hyviä, ja terveitä lapsia on kehittynyt.
ja jo teini-iästä, oppivat laittamaan ruokansa itse, (isä oli kokki, ja hyvä esimerkki.)

Joitain ruokia joista muutkin tykkäävät laitetaan sitten sen mukaan kun ensin huhutaan että moniko haluaa syödä tätä. Ja jos ei kelpaa, aina saa laittaa itse. Mieltymykset näkyvät voimakkaasti meidän perheessä, mutta ei taatusti ole yksipuolista.

Hyviä puolia tässä on se, että muutkin kuin minä(äiti) laittavat täysipainoisesti ruokaa,(ja käyvät kaupassa) en minä haluaisikaan olla kaikkien passaaja ja päällepäsmäri keittiössä, minulla on muutakin puuhaa.

ensinnäkin meillä ei kailoteta että mä en tykkää!!!!! Vaan jos ruuassa on jotakin josta ei tykätä niin kukin noukkii sen pois tahollaan ja sillä siisti. Uusia makuja lapset ovat tottuneet maistamaan ja niitä opetetaan ihan järkevästi eli ei ekana vahvinta fetaa vaan mietoja juustoja jne. Makuasitihan kehittyy ajan kanssa ja monia makuja on jopa opeteltava syömään vähitelleen.

Jos taas on ruoka josta ei kertakaikkiaan tykkää niin silloin saa eiliset jämät tai jotakin korvaavaa siltä osin. Välillä jos on kyse typeristä esim en syö laatikossa nakkia, mutta syön muuten niin olkoon syömättä ja rääpiminen on myös kielletty.. Eli joku tolkku se on oltava tässäkin jutussa.

Monasti tykkäämisperustelu on käytössä vaikkaoikeasti ruokaa ei ole edes tarjottu lapselle koskaan tai hän ei ole saanut tilaisuutta oppia sitä syömään jne. Yhden perheen lapset ei syö kasviksia kun ne ei tykkää, paitsi että meillä ne kyllä aina syö ja pyytää lisää. Toisen perheen lapset ei syö hedelmiä, paha syödä kun ei koskaan ole.. jne.

Ruoka on niin ihana asia ja eri maut loistavaa mielihyvää että sen koko kirjo on lahja jonka tahdon lastenikin käyttöön. Eläähän sillä "fich and ships" tai mäkkärisuuallakin maailmalla ihmisiä, mutta ei se ole meidän juttu. Tosin kumpaakin on maistettu..

Ruoka ei ole pahaa jos sitä joku syö ja tykkäämisen saa pitää mahassaan kukin niin oma kuin vieraskin. Rääpimisestä pääsee miettimään onko nälkä ollenkaan.. Maitaminen on kaiken alku ja jos siihen ei ole kulttuuria niin ei voi muuta syödä kuin aina sitä samaa.

Raa'an sipulin olen itse oppinut syömään nakkikioskiruuassa, homejuustot rose-viinin kaverina, kaalilaatikon kun töissä oli pakko jne eli kyllä hei aikuinenkin oppii uusia saati lapsi. Ja ruoka aei mausteta suolalla vaan mausteilla. Joskus on hyvä maistaa miltä maistuu kana ja liha ihan oikeasti eikä vain marinoituna ja maustettuna.

En pakota syömään kylläkään.

Mutta maistellaan siis, ja enimmäkseen poika kaikkea syökin.

Ärsyttää tosi paljon, kun yleensä kaikki kekarat joita meillä kylässä on, ilmoittaa heti kättelyssä, että " En tykkää".

Neljästä lapsestani kaksi syö kaikkea ja kaksi on hyvin konservatiivisia l. varovaisia syömisissään.

Kuopus on kuusi ja rakastaa oliiveja, sushia, fetaa, chiliruokia jne - ja hänen vuotta vanhempi siskonsa eläisi mieluiten makaronilaatikolla.

Samat olot ja saman kasvatuksen ovat saaneet, joten en tiedä, miksi ovat niin erilaisia. Ehkä kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni.