Feliks Edmundovitš Dzeržinski (ven. Феликс Эдмундович Дзержинский, puolalaisittain Feliks Dzierżyński, 11. syyskuuta 1877 – 20. heinäkuuta 1926) oli bolševikkivallankumouksellinen, joka perusti salaisen poliisin Tšekan. Hänen lempinimensä oli Rauta-Feliks.
Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachta-ylimystöön. Hänen isänsä Edmund opetti gymnasiumissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosiaalidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen ja hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906 ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.
Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua. Pietarissa hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.
Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti uutta talouspolitiikkaa toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924. Hän sai sairauskohtauksen kesällä 1926 puolustettuaan voimakkaasti politbyroon enemmistön kantaa.
Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös Leica-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa Ukrainassa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feliks_Dzeržinski
Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachta-ylimystöön. Hänen isänsä Edmund opetti gymnasiumissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosiaalidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen ja hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906 ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.
Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua. Pietarissa hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.
Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti uutta talouspolitiikkaa toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924. Hän sai sairauskohtauksen kesällä 1926 puolustettuaan voimakkaasti politbyroon enemmistön kantaa.
Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös Leica-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa Ukrainassa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feliks_Dzeržinski
Vastaukset 1
Vanhimmat
Dzersinzkin henkilökuvassa pisti silmään yksityiskohta - hän hallitsi rautateita.
Siis rautateitä?
Hänen tapauksessaan kyse ei ollut vetureista,aikatauluista taikka asemista. Tsekan päällikkönä hän jatkoi siitä,mihin Nikolain apulaissisäministeri homman jätti.
Tsaarien Venäjällä tilanne oli sama mikä se nyt on Yhdysvalloissa,jokaisella hallinnonalalla on oma tiedustelupalvelunsa. Näistä tunnetuimmista meilläkin esitetään televisiosarjoja mutta esimerkiksi Nasan taikka laivaston erikoisjoukkojen ei.
Vallankumouksen aikaan Venäjällä oli kaiketi 140 miljoonaa ihmistä. Tsaarin tiedusteluelimet olivat lukuisat mutta hajanaiset. Ordotoksisella kirkollakin oli omansa ja kahdella perseellä istujia riitti joka lähtöön.
Ihmisten liikkumisen valvonta oli silloin toimista tärkein. Miten tuossa nyt tulee mieleen tornien iskun jälkeiset toimet ja televalvonta?
Tsaarien Venäjällä tieliikenneolot olivat hyvin kehittymättömät,suuren maan kulkuverkkoja olivat joet ja rautatiet. Tsaarien venäjällä liikuttiin sisäisen passin antamin oikeuksin,passit tarkastettiin asemilla. Se vaati valtavan virkamieskunnan.
Vallankumoukseen mennessa Venäjän rautateille oli rakennettu 17 eri hallinnonalan alle kuuluvaa tiedustelu- ja vakoilujärjestöä,ne toimivat ilman keskusjohto. Venäjän rautateitten valvontajärjestelmä työllisti 30 000 päätoimista urkkijaa. Tämä siis tsaarien aikaan.
Kun Dzerzinski tuli virkaansa,hän otti haltuunsa komissaarina tuon järjestelmän. On kaiketi selvää,ettei hän erottanut entisiä urkkijoita ja palkannut uusia. Se sama tsaarien aikainen laittomuus jatkui samoilla henkilöillä uuden johdon alla.
Meidänkin keskustelupalstallamme on eräs Kalle,jonka mielilauseita on mm.: Kommunistit ovat tappaneet kommunisteja enemmän,kuin Mannerheimin valkoinen armeija.
Dzerzinski ei kaiketi itse ehtinyt antamaan kaikille uhreille niskalaukausta. Hän tuskin ehti palkkaamaan henkilökohtaisesti kaikkia alaisiaan.Saattoi olla niin,että Tulan aseman päällikkö ei ollut koskaan kuullutkaan Dzerzinskistä.