Millainen on nykyään

Omassa perheessäni kyllä ainakin vielä 80-luvulla vitsaa annettin, tukistettiin oikein kunnolla. Ei siis ruumiillista kuritusta säästelty. Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että nykyisten pienten lapsien kohdalla vanhempani kyllä ovat vähentäneet ruumiillisen kurituksen ihan minimiin. (normaali vanhoillislestadiolainen meininki perheessä siis eli pieniä lapsia on ollut 80-, 90- ja 2000-luvuilla)

Kai siihen vaikuttaa se, että yhteiskunnassa suhtautuminen asiaan on muuttunut huomattavasti kielteisemmäksi. Väittäisin, että ruumiillisessa kurituksessa on se huono puoli, että helposti lapsestakin tulee väkivaltainen. Myönnän, että silloin tuli itsekin nuorempia sisaruksia piestyä ja isommat sisarukset taas minua.

Todella ikäviä asioita ovat, enkä todellakaan usko, että oma perheemme oli ainoa.

Olen vl perheestä, nykyään ex sellainen. Mutta ei mua oo ikinnä kuritettu ruumillisesti kotona. Parisuhteessa joskus aikanaan kyllä, mut vanhempien taholta ei, ei.

sisarrusten katsoessa vieressä, että tietäisivät mitä seuraa.
nöyryyttävää ja kivuliasta. Ei kovin rakkaudelta tuntunut.

Kattelin kerran ku talosta kuulu älytön mökä, isäntä karju ja hakkas nyrkkiä hulluna. Ekana lensi eukko kartanolle ja perässä koko liuta kakaroita, sinne vaan ulos pakkaseen ja lumihankeen, kuka mikäki pää eellä. Perässä tuli sängyt, tuolit ja sohovat ynnä pienempää tavaraa. Aattelin että ovat varmasti just niitä väkivaltasia v-lestoja, mutta ku viimesenä lensi telekkari ikkunasta pihalle, niin eihän ne voinu ollakaan.

ja yksi tyttöistä siellä huitoi risun kanssa ja sanoi että saat piiskaa minun pojalleni. Ja uhitteli sillä.

äiti siellä vain istuskeli penkillä ja menin sanomaan hänelle tästä.
äiti keräsi vain nopeasti pentunsa ja lähti pois, sanomatta sanaakaan.
Aivan uskomatonta käytöstä.