Yhtäkkiä kun toisen seurassa viihtyy huomaa nauttivansa hänen seurastaan ja hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Huomaat rakastavasi. Sitten saat vastakaikua rakkauteesi...kunnes hänen mielensä muuttuukin.
Syitä keksitään vaikka mistä, liian hyvä mulle, liian huono mulle, ikäerokin voi rasittaa, ammatista puhumattakaan, sukulaiset, olosuhteet ylipäänsä jne. Kaikki nämä asiat eivät painaneet paljoakaan aikaisemmin mutta sitten yhtäkkiä. Valhetta taisi kaikki olla.
Suoraan puhuminenkin taisi olla hyve jota ei näkynyt:)
Laatikaa kyselylomake tai taulukot joita seuraamalla selviä voitteko rakastaa toista muuttamatta mieltänne tämän tästä.
Itselleni tunteet ovat AINA tärkeämmät kuin olosuhteet. Olosuhteilla on taipumus korjaantua, ihminen ei juurikaan.
Mitä sitten jos suotuisat olosuhteet muuttuvatkin huonompaan, kestääkö parisuhde sen.
Onnea rakkaudelle!
Syitä keksitään vaikka mistä, liian hyvä mulle, liian huono mulle, ikäerokin voi rasittaa, ammatista puhumattakaan, sukulaiset, olosuhteet ylipäänsä jne. Kaikki nämä asiat eivät painaneet paljoakaan aikaisemmin mutta sitten yhtäkkiä. Valhetta taisi kaikki olla.
Suoraan puhuminenkin taisi olla hyve jota ei näkynyt:)
Laatikaa kyselylomake tai taulukot joita seuraamalla selviä voitteko rakastaa toista muuttamatta mieltänne tämän tästä.
Itselleni tunteet ovat AINA tärkeämmät kuin olosuhteet. Olosuhteilla on taipumus korjaantua, ihminen ei juurikaan.
Mitä sitten jos suotuisat olosuhteet muuttuvatkin huonompaan, kestääkö parisuhde sen.
Onnea rakkaudelle!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aivan yllättäen ennalta varoittamatta iski rakkauden nuoli minuun tilanteessa, jossa sitä olisin vähiten odottanut. Tästä on moniaita tuskallisia kuukausia aikaa. Olosuhteet olivat sellaiset, että ne estivät suhteen syntymisen. Tässä nyt sitten olen näännyskellyt ihanien muistojen kalvamana pidemmän aikaa.
Olen itse vaatimattomista oloista lähtöisin joten ymmärrän hyvin, että onnellinen voi olla vaikka asuisi vain teltassa ja hakisi ruokarahansa sossusta. Onnellisuus parisuhteessa ei ole mistään ulkoisesta asiasta kiinni, eikä muista ihmisistäkään. Se on vain näiden kahden ihmisen yhteinen asia.
Kyselylomakkeen/taulukon tekeminen on hyvä idea niille, joilla tunteet ailahtelevat. Sen avulla voi puntaroida toisen hyvien ja huonojen puolien vaikutusta kokonaisuuteen. Kestääkö toisessa ne huonotkin puolet vai ei.
Itse en tälläistä taulukkoa tarvitse, kun minulle tapahtui sellaista, jota en uskonut olevan olemassakaan. Menetin sydämeni ensi silmäyksellä, eikä paluuta ole. Hänet tavatessani tuntui, kuin olisin tuntenut hänet jo entuudestaan. Mikään muu ei enää tunnu yhtään miltään. Elämäni, johon olin tyytyväinen ennen tätä kohtaamista tuntuu nyt tyhjältä.
Minun olisi pitänyt vielä jatkaa ja korjata, mutta taas klikkasin väärää nappulaa. En jaksa nyt jatkaa, mutta sen korjauksen voin lisätä:
"Olosuhteet olivat sellaiset, että ne estivät suhteen syntymisen."
po:
Olosuhteet olivat sellaiset, etten voinut ajatella vaivaavani häntä suhdeasioilla (hänen tunteistaanhan en yhtään tiedä millaiset ne ovat minua kohtaan)
liian myöhäistä ottaa selville hänen tunteensa?
itse uskalla ahdistella. Tammikuisen viimeisen tapaamisemme jälkeen
olen lähettänyt 4 sähköpostia saamatta vastausta. Tuo lienee aika selvä merkki siitä että hän ei halua tavata uudelleen.
peli selvä. Toisaalta jos toinen vastailee, ei sekään ole mitenkään itsestään selvää että toinen halua tavata, jatkaa tutustumista.
vaikkei vastauksia tulekkaan, niin ei minun tilanteeni siitä miksikään muutu.
Moni sähköpostiviesti ei koskaan mene perille.
työpaikan sähköpostista työpaikan sähköpostiin. Sieltä olisi tullut kuittaus, jolleivät olisi menneet perille.
kysyy huvikseen
,,,,
jos ei ollut valepuvussa. ei...nainen ja ihana sellainen:(
En ole antanut itseni rakastua kehenkään, mutta tänä kesänä tein sen virheen.
En ensin välittänyt, mutta kun sain kuulla, että välitit minusta, annoin tunteilleni vallan ja rakastuin. Nyt et välitäkään minusta, koska välimatka välillämme on liian suuri. Ei se vielä vähän aikaa sitten ollut.
Kävelin joskus vihellellen rakkaus taskuun tungettuna kuin nenäliina. Sitten rakkaus otti niskalenkin ja nyt se vie minua taskussaan vihellellen.
Onko rakkauden kohde vielä kuvioissa? Jos on niin anna palaa, älä junaile, suunnittele, menee niillä tunteilla. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä:)
Tunnen pitkästä aikaa hyvää oloa toisen kainalossa, mutta onneamme varjostaa ex-puolison sekaantuminen suoraan ja lasten kautta. Mikä olisi kommenttinne joilla samantapaista kokemusta. Kannattaako luovuttaa vai taistella kun suhde on vasta alussa....