olen nyt 27w ja mul todettiin 5w ADHD ja silloin peinempänä se vaikuttikin kaikkeen mut nykyään ei siitä ole enää haittaa ja olen onnellisesti työelämässä
mul on myös toi ADHD
m27
81585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi ihanaa kuulla että olet pärjännyt elämmäsi hyvin vaikka nuorempana olit adhd-vaikuttaako se sinulla vielä jotenkin -esim keskittymiseen tms on ihanaa tietää että tämän kanssa aikuisena pärjää ja saa ammatin ja pystyy elämään ja olemaan.Koska itselläni poika joka on aika vilivilperi ,mutta onneksi iän myöden jo hiukan rauhoittunut.Eli siis kaikkea hyvää sinulle ja onnelista elämää ja trietenkin vielä lämmintä kesän jatkoa
vielä yli 20 v sitten vai tarkoititko kenties, että sinut on nyt 5 vuotta sitten diagnosoitu?!
20 w sitten se olikin MBD, mutta paranin siitä ihan ite ilman lääkettä
olemassakaan mitään lääkitystä jolla sitä parannettaisiin. Se on neurologinen häiriö joka iän myötä yleensä lievenee, täysin siitä ei koskaan parane. Että näin.
Ihan oman koulutukseni pohjalta tässä kirjoittelen.
Hyvää kesän jatkoa
Mulla itellä vasta aikuisena diagnosoitu,noin vuos sitten. Elikä 26 vuotta elin ilman diagnoosia ja tietoa. Pärjännyt olen työelämäsä,mutta mikä on ollu vaikeaa mulla itellä on ollu koulu,koska se ei ole yleensä tarjonnut virikkeitä tarpeeks ja kauheasti paikallaan istumista.
Varmasti voi tulla joskus mieleen,että nyt heittää hanskat tiskiin kasvatuksen suhteen ja niin edelleen...
Sanoisin että voimia ja jaksamista ja paljon.
Mun mielestä ku oon jutellu myöhemmin ja tutkimusten aikaan oman äitini kanssa hän sanoi todella hyvin: Normaali lapselle riittää kun se juoksee kymmenen kertaa sitä samaa seinää päin,niin se oppii että se seinä on siitä ja siitä ei mennä läpi,mutta sun kohdalla se tais olla tyyliä sata kertaa,mutta lopulta kun sen opit,niin etpä sit enään unohtanutkaan asiaa, vaan muistit sen viel kuukauden ja vuodenkin päästä että se on typerää... Ja semmoisen pienen yliaktiivisuudenkin voi aina muuttaa mitä parhaimmaksi vahvuudeksi. Monet ADHD:t ovat pärjänneet hyvin elämässään. Tärkeintä on että saadaan asiat tuntumaan mielekkäiltä ja hölmöyksien ei anneta mennä taudin piikkiin.
Sen kanssa pärjää ja tulee toimeen mutta kasvatusta ja itsensä kasvatusta se vaatii paljon enemmään kuin ns. normaaleilla lapsilla ja hermojen hallintaa ei voi odottaa heti täydellistä, mutta kiperissä tilanteissa kun saa sen puolikin sekunttia venytettyä räjähtämistä, niin joskus voi jopa osata hillitä yllättävään ppitkään itsensä. jotkut voi jopa luulla että on itse rauhallisuus. Vielä semmoinen, että monilla ADHD-lapsilla se ikään kuin "katoaa" kasvun myötä ja korkeintaan tulee esiin kun on kauheasti stresiä ja muutoksia,mutta vaikka niin ei kävisikään,niin sen kanssa oppii elämään.
Mie voin kommentoida tähän jotain, kun kysäsit Adhd pojan äiti.
Eli itse olen ollut koulussa keskittymätön ja ihan selvä adhd (ei diagnosoitu, ei vielä sillon tehty näitä). Vielä on ilmassa pientä keskittymisvaikeutta, mutta kyllä niistä selvitään esim. ottamalla jokin esine käteen tai ristimällä kädet saa energiansa kohdistettua siihen tekemiseen mutta myös kuuntelemiseen.
Muuten se itse "riehuminen" on jäänyt taakse päin.
Nyt oma poika 6v. adhd diagosoitu ja samoja asioita harjoitellaan hänen kanssan. Ja ollan käyty sekä perhekoulu ja adhd soveltuvuusleiri (joista on todella paljon apua, suosittelen)Monia tapahtumia mahtuu päiviin niin pojalle kuin äitille, mutta kun tietää mistä on kyse osataan se ottaa hyvällä mielellä vastaan ja osataan elää sen kanssa.
ADHD on vaikea asia, kun sitä ei kaikki ymmärrä. Mutta sitten kuitenkin aina laitetaan kaikki tämän henkilön syyksi ja se syyllistäminen saa siinä ihmisessä vielä enemmän harmi aikaseksi, kuin se että häntä ymmärretäisiin.
Meidän pihalla ei edes auta että kertoo adhd:sta ihmisille tuntuun etteivät he tajua mikä se on ...pitäs vissin olla jotekin sulkeiset koko pihalle..tai paras tapa on muuttaa maalle josssa saa temmeltää omalla laitumella niin kuin haluaa.
Hyvin on kuitenkin meillä mennyt ja aina vaan paranee..
MBD:ta myös hoidettiin usein stimulanteilla.
MBD on kuitenkin paljon laajempi käsite kuin ADHD.
MBD:hen liittyi erilaisia muitakin oireita kuin tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn ja aktiivisuuden häiriöitä, kuten esim. kömpelyyttä, hienon tai karkean motoriikan ongelmia, dysleksia, dysfasia, dysgrafia jne.. ADHD nykytutkimusten mukaan on elinikäinen neuropsykiatrinen häiriö. Asiantuntijoiden erilaiset ristiriidat ja mielipiteet siitä, että onko ADHD sairaus, häiriö vai biologinen ominaisuus, nämä ovat tänä päivänäkin vielä varsin yleisiä.
Haluan sanoa myös sen, ettei ADHD:n oireisto näy usein EEG-tutkimuksissa. Magneettikuvauksissa on todettu/löydetty lukuisia ADHD-henkilöillä esiintyviä serebraalisia muutoksia ja niiden lokalisaatioita.
Se on kyllä ärsyttävää kun ihmiset eivät tiedä asioista mitään tai jos tietävät eivät halua tajuta ja ymmärtää :/ Uskon kuitenkin että tulevaisuudessa asiat tulevat muuttumaan kuhan tieto lisääntyy...pikkuhiljaa...mutta niin ärsyttävän hitaasti ;)