Miehen vuoro oli nousta tänään sianpieraisun aikana heräävän taaperomme kanssa, jotta minä saisin nukkua pitkään. Tyttäremme on vaativa ja alati seuraa vaativa kakara, joka alkaa huutaa varsinkin nyt eroahdistuksessaan, jos hän joutuu olemaan liian kauaa yksin.
Ukko meni yksin vessaan aamulla aamutarpeille, mutta tuntui siltä, että hän unohtui ronkkimaan muniaan ja lukemaan viikon Hesarit. Tyttö konttaa meidän makuuhuoneen oven taakse huutamaan kuin hyeena. Voitte arvata, kuinka helvetisti nukutti.
Sain kuitenkin unen päästä kiinni kahdeksi minuutiksi, kun ukko palasi vessasta. Sen jälkeen alkoi puuronkeitto, eikä siitäkään tuntunut tulevan hevonkettua tyttären huudosta päätellen. Eihän puuroa voi keittää samanaikaisesti, kun pitää lasta sylissä. Taas heräsin, ja tuossa vaiheessa jo alakerran naapurikin valpastui kiroilusta päätellen.
Tyttö ei meinannut nukahtaa kirveelläkään aamupäiväunille, kun ukko sai inspiraation korjata parvekkeen ovea. Ja kuinkapa muutenkaan sen saisi kuntoon kuin noitumalla ja kolistelemalla työkaluja. Keittiön hän sentään siivosi kolistelemalla astioita äänekkäästi ja laittamalla tuolit pöydän alle niin, että siinä jyrinässä jää katuporakin toiseksi!
Muistutin siinä sivussa nimipäivästäni, ja ukko kyhäsi kesän helteissä pehmentyneistä paskakekseistä (inhoan keksiä!!) sydämen muotoisen hökötyksen. Pentu sentään nukkui nimipäivälahjaksi 20 minuuttia päiväunia!
Tuossa tuo pöllö kulkee nyt lököttävissä kalsareissa ja 80-luvulta peräisin olevassa kaljafirman paidassa.
Voi että kun tulisi joku mutavyöry ja kuljettaisi tuon kutjaleen täältä Helsingistä suoraan nelostietä pitkin jonnekin Pihtiputaalle. Siellä varmasti joku ikänsä miehestä haaveillut Yötä kuunteleva jenkkakahva-rasvaletti, joka tekee koulunkeittäjän sijaisuuksia ja haaveilee Kanarian matkasta, voisi kiittää Jumalaa tuosta kävelevästä kaljamainoksesta...
Ukko meni yksin vessaan aamulla aamutarpeille, mutta tuntui siltä, että hän unohtui ronkkimaan muniaan ja lukemaan viikon Hesarit. Tyttö konttaa meidän makuuhuoneen oven taakse huutamaan kuin hyeena. Voitte arvata, kuinka helvetisti nukutti.
Sain kuitenkin unen päästä kiinni kahdeksi minuutiksi, kun ukko palasi vessasta. Sen jälkeen alkoi puuronkeitto, eikä siitäkään tuntunut tulevan hevonkettua tyttären huudosta päätellen. Eihän puuroa voi keittää samanaikaisesti, kun pitää lasta sylissä. Taas heräsin, ja tuossa vaiheessa jo alakerran naapurikin valpastui kiroilusta päätellen.
Tyttö ei meinannut nukahtaa kirveelläkään aamupäiväunille, kun ukko sai inspiraation korjata parvekkeen ovea. Ja kuinkapa muutenkaan sen saisi kuntoon kuin noitumalla ja kolistelemalla työkaluja. Keittiön hän sentään siivosi kolistelemalla astioita äänekkäästi ja laittamalla tuolit pöydän alle niin, että siinä jyrinässä jää katuporakin toiseksi!
Muistutin siinä sivussa nimipäivästäni, ja ukko kyhäsi kesän helteissä pehmentyneistä paskakekseistä (inhoan keksiä!!) sydämen muotoisen hökötyksen. Pentu sentään nukkui nimipäivälahjaksi 20 minuuttia päiväunia!
Tuossa tuo pöllö kulkee nyt lököttävissä kalsareissa ja 80-luvulta peräisin olevassa kaljafirman paidassa.
Voi että kun tulisi joku mutavyöry ja kuljettaisi tuon kutjaleen täältä Helsingistä suoraan nelostietä pitkin jonnekin Pihtiputaalle. Siellä varmasti joku ikänsä miehestä haaveillut Yötä kuunteleva jenkkakahva-rasvaletti, joka tekee koulunkeittäjän sijaisuuksia ja haaveilee Kanarian matkasta, voisi kiittää Jumalaa tuosta kävelevästä kaljamainoksesta...
Vastaukset 31
Vanhimmat
kiitos ja hyvää nimipäivää sulle!
samoja ketutuksia täällä aina sillon tällöin... ;D toivottavasti helppas! ei sentään tullu kysyyn ovenraosta,että mitä puuroa mä laitan ja voinko tehdä mikropuuroo? niinkuin täällä on välillä tapana... ;D
teil tosimies just heräs ja lähtee aamuoluelle adios akat!!
Kyllä nauratti! Etenkin tuo viiminen pätkä, vaikka itsekin olen noita keittäjän sijaisuuksia aikanaan tehnyt.
No niin mäkin olen. Mutta ei kai siellä Pihtiputaalla voi paljon muita hommia tehdä kuin olla kaupan kassa tai koulun keittäjä... Nyt on jo vähän hermot palautuneet. (Ukko päiväunilla.)
http://www.viisaankivi.fi/fi/asiointi/tyopaikat/?id=739
Hyvää nimipäivää! =D
Päivän lopuksi sitten kirjoitus, kuinka lutunen hän sitten on...
;)
mutta voisit hieman kunnioittaa sitä keittäjän sijaisuuksia tekevää rasvalettiäkin, jonkunhan (ilmeisesti sinun kirjoissa) "paskahommatkin" täytyy tehdä. Nälkä tulis koululais paroilla jos ei kukaan niille ruokaa vääntäis ja mukava on työttömän välillä töihin päästä...
Ja kyllä, kuulun itse tähän ammattiryhmään, tosin ilman rasvalettiä (olisi aika epähygieeninen) tai miehenkaipuuta (olen miehenkin onnistunut saamaan), jenkkakahvat omistan muistona kolmesta lapsesta ;D, mitä Yöhön tulee kyllä sitä silloin tällöin kuuntelee mutta en fanita.
Toivottavasti päiväsi on jo muuttunut parempaan iltaan.
ap:n kuvaus osui ainakin mun kokemuksen mukaan oikeaan, oltiin pitkän matkan bussissa ja jollain alkoi kännyssä soida "Tia-Maria" monotonisena, tottakai.
Siinä vaivihkaa tsiigasin sivulleni ja huomasin ap:n kuvaaman naisihmisen vastaavan puhelimeen.
Kulahatnut villapaita, päällä farkkuliivi. Hiukset ei tosi olleet rasvaset vaan punaseksi värjätyt. Tyvikasvu oli varmaan voden vanha, samoin se permis joka päätä koristi." "
Kaiken kruunasi ballerina-tossuihin ängetyt tennissukka-jalat, joille jo mervi t.:kin olisi kateellinen, niin piukassa ne ballerina tossut olivat.
Tää siis vaan oli tällanen huomio, minulla ei ole ko. pukeutumista vastaan mitään!
muistaa nimipäiväänsä??? Saati juhlistaa sitä jollakin tavalla :-))
Meillä ei lapsenakaan juhlittu nimipäiviä, ihmettelin aina kun naapurissa juhlittiin. Kyllä monilapsisessa perheessä saisi koko ajan juhlia jotain, jos nimipäivätkin pitäisi juhlia.
Mutta tuo olikin varmaan vain joku tarina, ei oikeasta elämästä. Vai ihan oikeastiko joku aikuinen haluaa muistamista omana nimipäivänä?
haluan että mieheni huomaan nimipäiväni. Mitään lahjaa tms en kaipaa mutta sen että sanoo edes että hyvää nimipäivää. Yleensä hän ei sitä muista mutta muistutan sitten :) On se ihan kiva kun ottaa arjesta irti pienetkin ilonaiheet.
arjesta ilonaiheiden ottamista vai itsekeskeisyyttä muistaa oma nimipäivä ja odottaa vielä, että muutkin muistavat... Minä en muista aina edes omaa syntymäpäivää ennekuin jotkut onnittelevat. Muiden synttärit muistan kyllä.
Arjesta kun saa meillä ilonaiheita paljon ihan muutenkin.
Mutta ehkä tuo nimipäivän muistaminen on sitten joku lapsuudesta jäänyt tapa?
kun minä en ikinä itselleni mitään, minä kaikkia muita aina ensin :D ja hyihyi kuinka itsekästä on itseään muistaa olevan olemassakaan :D
Älähän viitti, ihminen. Ole onnellinen marttyyrina jos olet, toiset ihmiset nauttivat elämästään ihan itsekin.
Sain nimipäivänäni tekstiviestin. Ihanaa että joku muisti!
Joissakin perheissä tosiaan On tapana muistaa nuo pienet "juhlat", joissakin ei. Miksi se oma tapa taaskaan olisi yhtään sen parempi kuin jonkun toisen?
***
Mä sain kokonaista 3 viestiä, kyllä oli hienoa. Yleensä saan vain äidiltä.
Ja miehelle aina sanon kun on nimipäiväni, kyllä se jotenkin sitten juhlistaa sitä :) Miesraukan nimipäivä sitten aina vähän unohtuu kun on juhannuksena...
vähän mitä tahansa tekosyytä päivän juhlistamiseen :D "hei tänään on joku pyhimyksen päivä jenkeissä" "hyvä, laitetaan pihvit!"
:D :D
***
tekosyitä. Arjessa on muutenkin paljon iloja.
Mikäs marttyyri se sellainen on, joka ei muista omaa nimipäiväänsä tai syntymäpäivää. Miksi se pitäisi muistamalla muistaa? Ei kai se tee ihmisestä marttyyria.
Itse en omista nimi- tai syntymäpäivistä viitsisi aloittajan tavalla tehdä päiviä, jolloin toisen pitää minua muistaa. Vaikka kyllä syntymäpäivät mies muistaakin :-) Minusta äidin ei kuulu liikaa korostaa omia juhlapäiviään, siis sillätavalla, että loukkaantuu tai suuttuu, jos mies ja lapset eivät niitä muista. Lasten syntymäpäivät ovat toki aivan eri asia, ne pitää muistaa ja silloin pitää juhlia.
katsos, siinä se kruunu kiiltää. Ei siinä toki ole merttyyrimaista mitään jos unohtaa omatkin päivänsä, mutta jos sitä pitää kehua kuinka olen epäitsekäs kun juhlin kyllä muita mutta en minä mitään itellein odota... ;D silloin kiillotetaan.
Saatikka että paheksutaan muita jotka noita päiviä tykkäävät viettää. Se menee jo typeryyden puolelle. Tiedäthän että kaikilla on omat tapansa?
***
juhlii muita, muttei itselleen mitään odota? Eikö tuo nyt ole normaalia? Lapsi toki haluaa itseään juhlia, mutta kai aikuinen voi ihan normaalisti olla omia merkkipäiviään juhlimatta eikä se tarkoita, että on marttyyri.
Kuka tässä ketjussa sitäpaitsi on kehunut, ettei omia merkkipäiviään juhli. Kehuminen on eri asia kuin asiasta kertominen.
Eikö tässä lähinnä ole paheksuttu sitä, jos äiti suuttuu/loukkaantuu, jos mies ja lapset eivät muista hänen nimipäiväänsä. Kyllä on aika kasvaa tuollaisen äidin jo aikuiseksi.
Hassua syyttää ihmistä siitä, ettei hän juhli omia merkkipäiviään. Meillä juhlittiin lapsuudenperheessä ainoastaan lasten syntymäpäivät ja isän- ja äitienpäivänä. Vanhempien syntymäpäiviä ei muistettu. Myös nyt ollessani äiti juhlitaan saman kaavan mukaan. Nimipäiviä ei juhlita, lasten nimipäivänä kyllä onnitellaan.
Jos juhlitaan sekä vanhempien syntymäpäivät että myös äitien- ja isänpäivät vielä kaikkien nimipäivät niin silloin tulee tilanne, jolloin vanhempien merkkipäiviä juhlitaan enemmän kuin lasten. Itse en sellaista haluaisi. Äitien- ja isänpäivä juhlitaan toki senkin takia, että ne ovat lapsille tärkeitä juhlia.
Mutta tosiaan, en ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos aikuinen ihminen ei halua juhlia/ei muista omia merkkipäiviään. Mielestäni ei mitään. Muistan kyllä, että joskus sain kutsun erään puolitutun naisen miehen nimipäiville. Minusta se oli jo koomista, en mennyt.
Totta kai vaimon nimipäivä pitää muistaa! Olitko se sinä vai kuka väittikään, että lapset tulee huomioida, mutta äidistä ei niin väliä. Hyvänen aika, äiti siivoaa, imettää, valvoo, nukuttaa, kokkaa, silittää, paijaa ja hoitelee kiireissään miehensäkin. Eli kenet sitten huomioitaisiin, jos ei äitiä?!
Itse sain muistaakseni edellisenä nimipäivänä aamiaisen, hajuvettä ja taisin päästä ulos syömäänkin. Nyt monet repivät täällä peliverkkarit, kun kerron, että pidän myös siitä, että minut huomioidaan naistenpäivänä. Kyllä silloin on kukkien paikka! Ja hääpäivät ja muut kuuluvat asiaan.
Kun minä teen käytännössä kuitenkin suuren osan kotitöistä, rassaan ruumistani lastentekoon ja hoitoon ym. niin en kaihda ollenkaan pieniä huomioimisia silloin ja tällöin. Ja muuten se onkin kohtuullista, sillä mieheni ei ole koko yhdessäolomme aikana pessyt tai silittänyt pyykkiä. Ja tuostakin olen vain ylpeä! Mutta vastalahjat ne olla pitää. ;)
"Muistan kyllä, että joskus sain kutsun erään puolitutun naisen miehen nimipäiville. Minusta se oli jo koomista, en mennyt."
Höh, no jo on ankeeta porukkaa!! ;) Jos mä saisin kutsun jonkun kaverini nimppareille niin ilman muuta menisin. Juhlinhan niitä itsekin. Minusta sitä paitsi nimipäivä on loistava syy viedä työpaikalle kakkua ja pullaa. Syntymäpäivät ovat kurjempia, kun aina pitää olla selittelemässä ikäänsä.
Ja Tristar ei mielestäni syyttänyt tässä yhtään ketään. Minusta pitää juhlia aina kun siihen on mahdollisuus. Mielestäni täällä on enemmän syytetty meitä juhlijoita, jotka eivät kieltäydy ruusuista ja huomiosta.
Tuota noin, kyllä meillä mies tekee ihan yhtä paljon hommia kuin minäkin. Hän käy töissä, jonka lisäksi hoitaa lapsia ja tekee kotihommia.
Mielestäni lastenhoito, ruoanlaitto, siivoaminen ym. kuuluvat normaaliin arkeen. Ja tietysti myös toisten huomioiminen.
Kun kysyt kuka sitten huoioidaan, jos ei äitiä niin minunkin vastaukseni on lapset. Joskus tuntuu, että lapsia monet vanhemmatkin henkisesti taitavat vielä olla...
Itse erottaisin kaksi asiaa. Voi olla toki kivaa, että toinen muistaa, mutta äidiltä tai isältä tai ylipäänsä aikuiselta ihmiseltä on kypsymätöntä, jos loukkaantuu/suuttuu siitä, jos nimipäivää ei muisteta/huomioida.
Miksi olet ylpeä siitä, ettei miehesi ole pessyt tai silittänyt pyykkiä?
Miksi olet ylpeä siitä, ettei miehesi ole pessyt tai silittänyt pyykkiä?
V: Koska se on silkkaa rakkautta! Rakkaudenosoitus vaimolta kauneimmillaan.
eikö se olisi rakkaudenosoitus mieheltäsi, jos hän osallistuisi kotitöihin?
Minussa taitaa olla aika paljon feminismiä, mutta en ymmärrä sitä, että nainen tekee kaiken kotona (ymmärsin niin kirjoituksestasi). Mutta kukin tyylillään. Tuosta minulle enemmän tulee mieleen marttyyriys kuin siitä, jos ei juhli omia merkkipäiviä. Itse en ikinä voisi palvella miestä tuolla volyymilla. No, täytyy kyllä myöntää, etten varmasti olisi kovin hyvä työntekijä palveluammatissakaan.
sallistuuko miehesi kuitenkin tarvittaessa kotitöihin esim. jos sairastut tms.
juhlitaan aikuistenkin nimpparit. Lapsia lähipiirissämme on useita, itsellämme on 5 lasta. Pelkkiä nimppareita ja synttäreitä meillä siis on vuodessa 14 eikä se ole minusta liikaa. Kukin tavallaan.
Lähipiirissämme juhlitaan lähes joka viikonloppu jonkun juhlia. Eikä se tarkoita, että niihin on pakko mennä. Joskus jää menemättäkin, mutta useimmiten käydään vaikka vaan pikaisestikin. On todella ihana tavata sukua ja ystäviä, ei se ole mitään pakkopullaa.
Mieheni muistaa minua aina kun vähänkin keksii; tapaamispäivä, kihlapäivä, hääpäivä, nimpparit, synttärit.. Aina tulee sylillinen kukkia, ihanaa! Itsekin muistan häntä jollain pikkulahjalla. En ihan ymmärrä, että mitä pahaa siinä on. En oleta, että joku sukulaiseni/ystäväni tuo minulle lahjaa nimipäiväksi, mutta useimmiten joku ainakin tuo jotain. Silti keittelen kahvit ja tarjoan kakkua.
Myöhästyneet nimpparionnittelut aloittajalle!!
Totta kai osallistuu, eikä tarvitse edes sairastua. Mutta pyykinpesu ja silitys ovat silti minun juttujani. (Tätä faktaa vasten olen tosi onnellinen, etten ole koskaan kipeä. :))
meitä on niin moneksi. Minä ahdistuisin, jos noin paljon juhlittaisiin, tykkään tavallisesta arjesta. Kiva tietysti, kun välillä on synttäreitä, häitä ym.
Aloin oikein miettiä, että tunnenkos minä ihmisiä, jotka juhlivat nimipäiviä. Ei ainakaan tule nyt ketään mieleen, mutta eipä ihmiset varmaan tule maininneeksi, jos vaikka nimpparikahvit perheen kanssa juovatkin :-) Mahtaisiko tuo nimipäivien juhliminen olla aluesidonnaista. En tiedä miksi, mutta tuli ekana mieleen, että karjalassa varmaan juhlitaan nimipäiviä. Mahtaako tässä asiassa olla alueellisia eroja, tietääkö joku?
samaa mieltä sun kanssa. Musta on kiva kun tulee tekstiviestejä ja jokunen paketti tai kukkakin nimipäivänä:) Myös suhteen vuosipäivää meillä muistetaan puolin ja toisin.
Ex:n suvussa oli ihan tapana käydä kahvilla myös aikuisten nimipäivänä. Oli hyvä syy kokoontua ja tavata. Helposti tapaamiset jäi muuten vähiin. Siinä tuli sitten vaihdettua kuulumiset ja perheiden lapset tapasivat toisiaan.
Minä olen Tampereelta syntyjään. Tietääkseni suvussamme ei ole karjalaista verta.
Olisikin tosiaan mukava kuulla, että onko nimppareitten vietto jotenkin alueellista. Toivottavasti joku tietävämpi vastaa!
Toivonpa kuitenkin, että täällä meilläpäin niitä vietetään, ettei tarvitse alkaa muuttohommiin. ;o)
On kivaa juuri siksi, että muuten harvion tulee joidenkin sukulaisten/tuttavien luona käytyä. Meilläkin kyllä sen verran varaudutaan vieraisiin, että siivotaan ja leivotaan, yleensä jotain, minkä saa pakkaseen eikä se siten mene hukkaan. Se menee ehkä vähän yli, jos kutsuu väkeä nimipäivilleen, tai loukkaantuu siitä, että ei saa lahjoja ym. eikä tämä nyt ole kenellekkään tarkoitettu piikki.
Kyllä on mielestäni kuitenkin ihanaa, jos mies muistaa niin vuosi- kuin syntymäpäivätkin.
No onpa todella hirveää kielenkäyttöä. Olet totisesti miehesi ansainnut.