Mulla on todettu keskivaikea-vaikea masennus. Sairaslomaa saisin, mutta en ole halunnut. On tuntunut, että työ on se, mikä mut pitää edes jotakuinkin tolpillani.
Vai onko sittenkään, en enää tiedä. Olen kontrollifriikki ja täydellisyyden tavoittelija. Olen vähitellen saanut yhä haastavampia töitä ja enemmän vastuuta. On tavallaan mukavaa tulla tällä tavoin palkituksi hyvästä työsuorituksesta, mutta toisaalta pelottaa. Masennus tekee sen, että en ole pirteimmilläni. Tuntuu että joudun ponnistelemaan välillä jopa kohtuuttomasti, jotta saisin edes jokseenkin hyväksyttävän (itseni mielestä) työsuorituksen aikaiseksi.
En tosiaan ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että kiukkuisuuteni ja kireä pinna johtuisi työstä, vaan olen ajatellut, että masennushan sen aiheuttaa. Mutta nyt kun olen ollut kesälomalla, olen kuin eri ihminen, rauhallisempi ja rentoutuneempi. Ensimmäinen lomaviikko meni nukkuessa ja sain välillä megaluokan kiukuttelupuuskia. Mutta nyt tuntuu erilaiselta. Ja töihinpaluu on alkanut ahdistaa.
En vain enää tiedä, mitä tässä pitäisi hoitaa ja mistä aloittaa. Olenko masentunut työstressin takia vai olenko stressaantunut työasioista siksi että olen masentunut. Ja sairaslomaa en edelleenkään osaa pitää ratkaisuna mihinkään. Olisi vain liikaa aikaa täällä neljän seinän sisällä pohtia ja tuskitella niitä työasioita. Sitä paitsi, nyt kun työnantaja on osoittanut mulle luottamusta, niin voinko heti sitä pettää jäämällä viikoiksi pois...
Vai onko sittenkään, en enää tiedä. Olen kontrollifriikki ja täydellisyyden tavoittelija. Olen vähitellen saanut yhä haastavampia töitä ja enemmän vastuuta. On tavallaan mukavaa tulla tällä tavoin palkituksi hyvästä työsuorituksesta, mutta toisaalta pelottaa. Masennus tekee sen, että en ole pirteimmilläni. Tuntuu että joudun ponnistelemaan välillä jopa kohtuuttomasti, jotta saisin edes jokseenkin hyväksyttävän (itseni mielestä) työsuorituksen aikaiseksi.
En tosiaan ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että kiukkuisuuteni ja kireä pinna johtuisi työstä, vaan olen ajatellut, että masennushan sen aiheuttaa. Mutta nyt kun olen ollut kesälomalla, olen kuin eri ihminen, rauhallisempi ja rentoutuneempi. Ensimmäinen lomaviikko meni nukkuessa ja sain välillä megaluokan kiukuttelupuuskia. Mutta nyt tuntuu erilaiselta. Ja töihinpaluu on alkanut ahdistaa.
En vain enää tiedä, mitä tässä pitäisi hoitaa ja mistä aloittaa. Olenko masentunut työstressin takia vai olenko stressaantunut työasioista siksi että olen masentunut. Ja sairaslomaa en edelleenkään osaa pitää ratkaisuna mihinkään. Olisi vain liikaa aikaa täällä neljän seinän sisällä pohtia ja tuskitella niitä työasioita. Sitä paitsi, nyt kun työnantaja on osoittanut mulle luottamusta, niin voinko heti sitä pettää jäämällä viikoiksi pois...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kertomasi perusteella näyttäisi siltä että et osaa käsitellä työhösi liittyviä paineita.
Täydellisyydentavoittelu ja kontrollin tarve ovat tekijöitä joista on kasvettava ulos ihmisenä siten etteivät ne pääse aiheuttamaan mielelle harmia. Tämän voi tehdä ominpäinkin jos rahkeet riittävät, tai sitten esim. terapeutin kanssa.
Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen ja sen jälkeen sopeuttaminen henkisen kasvun kautta ympäröivään todellisuuteen on kuitenkin se terve tapa hallita elämäänsä.
Jos hallitset työsi ja pomosi on sinuun tyytyväinen, opettele repimään siitä tyydytystä, älä stressaa ja murehdi turhaan.
suorittaja-kaartiin. Suoritat elämää töissä ja ehkä siviilissäkin.
Huomannet, ettei se tyyli pitkänpäälle tuo enää nautintoa, vaan alkaa ihmistä kuluttaa.
Sinuna menisin keskustelemaan omasta tilanteestani asiantuntijan kanssa, ottaisin vakavasti sairasloma-ajatuksen ja alkaisin miettiä sinä aikana uudelleen suhdettani työhön....valinta on sinun...tee miten tahdot.
Voisitko harkita työnohjausta? Siinä pääsisit käsittelemään niitä ongelmia, joita työssä (ja ehkä muussakin elämässä) tapahtuva suorittamisesi sinulle aiheuttaa sekä löytämään uudenlaisia lähestymistapoja mm. työhösi.
Suosittelen.