Miksiköhän VL-liikkeessä ei ole syntynyt auttamisen periaatetta, siis että suurperheessä kävisi uskonsisaria, joilla helpompi elämäntilanne, auttamassa väsyneitä äitejä? Hätkähdin, kun eräs vl-mummo, vielä erinomaisessa kunnossa ja työelämässä, kertoi että hän ottaa ajan nyt itselleen eikä huolehdi lastensa suurperheistä. Ajatus on kuulemma että pois turha huolehtiminen, kyllä niiden jo pitää pärjätä. Onko sekin joku uskon mitta että pärjää ilman apua?
Onko toisen auttaminen uskon vastaista
tavallinen uskovainen
4356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei siitä tule loppua jos sille tielle lähtee, että lapsena aikuisiksi kasvattaneena antaa itsensä lastensa hyväksikäytettäväksi.
On eri asia että satunnaisesti auttaa eri pyynnosta jossakin ennalta sovitussa tilanteessa.
Minun äiti käy usein pikkuveljieni ja siskojeni perheissä auttelemassa, jos on avun tarvetta. Eikä ole kokenut, että käytetään hyväksi, pikemminkin yhdessä kuulemma tekevät hommia yms. Äiti on isän kanssa kasvattanut ison perheen, mutta sydäntä löytyy myös pikkuisten lastenlasten hoitamiseen.
Toki lähimmäiset auttaa toisiaan, eikä tämän pitäisi rajoittua minkään uskonryhmän mukaan. Olemme suomalaisia ja jokaisella on velvollisuus auttaa lähimmäistään, se on selkeästi myös Jumalan tahto. Koko maailmasta olemme kansana n. promillen luokkaa joten rohkeasti vaan kaikki eteenpäin...
Vanhemmat auttavat myös lastenlasten kanssa ja samalla pysyvät pienten kanssa "tuttuina", mutta osaavat myös sanoa, milloin ei käy, jos kysyy apua. Tärkeä onkin, että on vapaus ottaa omaa aikaa ja viettää aikaa lastenlasten kanssa silloin, kun se sopii myös itselle. Mutta jos on lapsirakkaat isovanhemmat, niin kyllä he haluavatkin pienten kanssa touhuta.:)