Tässä vähän pohjaa.. pari vuotta sitten rakastuin kihlattuuni tulisesti ja tunne oli molemminpuolinen. Suhteemme edetessä kävi ilmi että miehellä oli ollut aiemmin jonkinasteisia mielenterveysongelmia, masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym.
Rakastumisen huumassa hän alkoi voimaan paremmin, eikä mitään ongelmia tuntunut olevan, vuosi sitten menimme kihloihin. Nyt tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, en enää tunne miestäni ja olen täysin neuvoton.
Uskoisin että hänellä on melko vaikea masennus. Hänestä on tullut täysin tunnoton ja tunteeton. Hän karttaa minun läheisyyttäni ja sanoo ajoittain haluavansa olla vain yksin, ja että kaikki olisi paremmin jos hän vain lähtisi johonkin "helvettiin täältä" ja pääsisi kaikesta eroon. Meillä on ollut pahoja riitoja, jotka ovat viime aikoina kärjistyneet siihen että mieheni saa hirveitä aggressio-kohtauksia ja hakkaa nyrkkiä seinään tai peräti satuttaa itseään takomalla. Riidan aiheet ovat täysin mitättömiä, enkä ymmärrä aggressioita ja yritän viimeiseen asti hillitä sanojani, että niitä ei tulisi, mutta jatkuva miellyttäminen alkaa tuntua jo rasittavalta. Toisinaan mieheni on taas ihmeellisen manian vallassa, tuhlaa surutta rahaa pikavippien kautta tavaraan mitä ei tarvitse, mutta se tuntuu olevan ainut asia mikä tekee hänelle hyvän olon. Jatkuva velassa oleminen masentaa entisestään ja hetkellinen hyvänolontunne häviää saman tien kun postilaatikosta löytyy uusi vippilasku.
Oma tilanteeni on se, että rakastan kihlattuani edelleen yli kaiken, enkä mistään hinnasta haluaisi erota. Kun hän on "normaali oma itsensä", meillä on hyvä olla yhdessä. Tätä tosin on nykyään enää äärimmäisen harvoin, koska masennus tuntuu vain pahenevan. Mieheni ottaa kuitenkin nykyään usein esille, että olisi ehkä parempi erota ja hän vain haluaisi olla yksin. Kun riidat ovat kärjistyneet siihen pisteeseen, että olen todennut itsekin että ero on ehkä ainoa ratkaisu, mieheni ottaa takapakkia ja sanoo rakastavansa minua.
Haluaisin neuvoja masennuksen läpi käyneiltä siihen, onko jollain ollut samanlaisia tuntemuksia tai ratkaisua tilanteeseen. En tiedä johtuuko mieheni etäisyys masennuksesta vai siitä että hän ei halua minua enää oikeasti. Iltaisin ahdistus tuntuu pahenevan ja mieheni ei halua edes nukkua enää vieressäni. Päiväaikaan hän voi olla ihan eri ihminen ja meillä on mukavaa, kunnes taas illalla hän erakoituu ja karttaa minua viimeiseen asti. Olen lukenut että masennuksessa menee seksuaaliset halut ym, mutta onko tämä enää masennusta vai onko hänen rakkautensa minuun vain oikeasti loppunut, eikä hän vain halua loukata minua jättämällä. Olen joskus kysynyt häneltä miksi hän ei vain lähde jos siltä tuntuu ja hän sanoo ettei kykene siihen. Jos tämä on vain masennusta, en ikinä anna periksi, mutta jos tunteet ovat oikeasti kadonneet, haluan jatkaa elämääni eteenpäin yksin. Neuvot olis kalliita..
Rakastumisen huumassa hän alkoi voimaan paremmin, eikä mitään ongelmia tuntunut olevan, vuosi sitten menimme kihloihin. Nyt tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, en enää tunne miestäni ja olen täysin neuvoton.
Uskoisin että hänellä on melko vaikea masennus. Hänestä on tullut täysin tunnoton ja tunteeton. Hän karttaa minun läheisyyttäni ja sanoo ajoittain haluavansa olla vain yksin, ja että kaikki olisi paremmin jos hän vain lähtisi johonkin "helvettiin täältä" ja pääsisi kaikesta eroon. Meillä on ollut pahoja riitoja, jotka ovat viime aikoina kärjistyneet siihen että mieheni saa hirveitä aggressio-kohtauksia ja hakkaa nyrkkiä seinään tai peräti satuttaa itseään takomalla. Riidan aiheet ovat täysin mitättömiä, enkä ymmärrä aggressioita ja yritän viimeiseen asti hillitä sanojani, että niitä ei tulisi, mutta jatkuva miellyttäminen alkaa tuntua jo rasittavalta. Toisinaan mieheni on taas ihmeellisen manian vallassa, tuhlaa surutta rahaa pikavippien kautta tavaraan mitä ei tarvitse, mutta se tuntuu olevan ainut asia mikä tekee hänelle hyvän olon. Jatkuva velassa oleminen masentaa entisestään ja hetkellinen hyvänolontunne häviää saman tien kun postilaatikosta löytyy uusi vippilasku.
Oma tilanteeni on se, että rakastan kihlattuani edelleen yli kaiken, enkä mistään hinnasta haluaisi erota. Kun hän on "normaali oma itsensä", meillä on hyvä olla yhdessä. Tätä tosin on nykyään enää äärimmäisen harvoin, koska masennus tuntuu vain pahenevan. Mieheni ottaa kuitenkin nykyään usein esille, että olisi ehkä parempi erota ja hän vain haluaisi olla yksin. Kun riidat ovat kärjistyneet siihen pisteeseen, että olen todennut itsekin että ero on ehkä ainoa ratkaisu, mieheni ottaa takapakkia ja sanoo rakastavansa minua.
Haluaisin neuvoja masennuksen läpi käyneiltä siihen, onko jollain ollut samanlaisia tuntemuksia tai ratkaisua tilanteeseen. En tiedä johtuuko mieheni etäisyys masennuksesta vai siitä että hän ei halua minua enää oikeasti. Iltaisin ahdistus tuntuu pahenevan ja mieheni ei halua edes nukkua enää vieressäni. Päiväaikaan hän voi olla ihan eri ihminen ja meillä on mukavaa, kunnes taas illalla hän erakoituu ja karttaa minua viimeiseen asti. Olen lukenut että masennuksessa menee seksuaaliset halut ym, mutta onko tämä enää masennusta vai onko hänen rakkautensa minuun vain oikeasti loppunut, eikä hän vain halua loukata minua jättämällä. Olen joskus kysynyt häneltä miksi hän ei vain lähde jos siltä tuntuu ja hän sanoo ettei kykene siihen. Jos tämä on vain masennusta, en ikinä anna periksi, mutta jos tunteet ovat oikeasti kadonneet, haluan jatkaa elämääni eteenpäin yksin. Neuvot olis kalliita..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanteesi kuulostaa aika pahalta. kehottaisin hankkimaan ammattiapua, sillä tilanne ahdistaa selvästi suakin. masennuksesta on mahdollista parantua, se on sairaus siinä missä esim. diabeteskin. siksi oiski tärkeää että miehesi sais ajoissa ammattiapua. sun pitäs kuitenki ajatella itteäskin ja omaa mielenterveyttäs. kaikkea ei voi eikä saa sietää edes sairauden varjolla. toivon teille voimia ja jaksamista.
Kihlattusi häiriö kuulostaa ennemminkin kaksisuuntaiselta melialahäiriöltä kuin puhtaaalta masennukselta.
Juuri nuo rahan tuhlaamiset, vihanpurkaukset ja sitten syvä masennus ja häpeä.
Yritä saada hänet psykiarille, ei yleislääkärille koska he yleensä määrävät lääkkeet vain masennukseen ja se taas saattaa laukaista maanian (tuhlaamisen, vihan purkaukset).