Löylyä lissää löylyä lissää..

no tuo on jo aika kuumaa, jaksaako semmosessa kuumuudessa istuakaan..

Tua savusaunan löyly ei oo lainkaan kuumaa ja happia on riittävästi ku soon sieltä lattianrajasta auki. Pääsöö raitistailimaa sisälle. Soon kovasti sellaanen leppeä mutta hiostava se löyly, siellä jaksaa istua vaikka kuinka pitkähän. Ja siellä asuu sellaanen rauhoottava harras henki. Kiirehen kans sinne ei pirä lähtiä, eikä sen lämmittäminen oo ollenkaan kiireesen ihimisen työtä. Siihen tuhuraantruu sitä aikaa pakostaki, siinä ku pitää kantaa ja lämmittää ne pesuverekki. Sitten ku sen saa kylypykuntohon niin on se sellaanen oikia juhulahetki. Näin kesä lauantaasin sitä aina lämmitän aikani kuluuksi ja oon mä sieltä aina joulun käyny "hakemas" ittelleni. Sieltä lumikinoosten keskeltä se puhaltaa lämpöösen ja rentouttavan, tervehellisen löylyn jouluaaton hämärtyvähän iltahan. Siewllä asuu liioon se joulun harras henki. Musta oviaukkoosena, pikkuusen pelottavana mutta kuitenki sellaasena rakkahan ja turvallisen näköösenä se kattoo etuseinä tänne kotia päin. Niin soon aina teheny ja hoitanu ikivanhaa virkaansa, tuos joki ahtehes se seisoo ja aina lauantaasin valamistaa saunaväen ottamahan vastahan Herran sapattia ja lepopäivää. En ny malta olla kertomatta ku tuos torstai ehtoona viikatteella niittelin saunapoluun varsia puhtahiksi kesään heinistä, niin siinä on tuos, sanotahan latoniityksi minkä reunaa poloku vie tuonne saunalle. Siinä mettän reunaas oli ilimestyny ahoomansikoota siihen ojanpenkkahan. En oo nähäny niitä ku lapsena, niitä oli siinä koko joukoon, isoja ja kypsiä. Sellaasis autuais unelmis pistin istumahan siihen pyörtänöölle ja muistin tai tein sellaasen aikamatkan omahan lapsuutehen muistois ku niitä marijoja söin. Justihin niinkuun oliisin ollu sellaanen pieni poika mumman ja paapan tuloos saunasta polokua pitkin ja se maku oli ihan samanlaanen niis marijoos ku silloonki. Kumma ku ovat tullehet siihen ja alakaneet kasvamahan, se oli sepällä sellaanen pieni juhulahetki siinä latoniityn lairaas ja mukava yllätys,oikia keiras arijen keskellä. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta.

Akaton mies kirjoitti:

Tua savusaunan löyly ei oo lainkaan kuumaa ja happia on riittävästi ku soon sieltä lattianrajasta auki. Pääsöö raitistailimaa sisälle. Soon kovasti sellaanen leppeä mutta hiostava se löyly, siellä jaksaa istua vaikka kuinka pitkähän. Ja siellä asuu sellaanen rauhoottava harras henki. Kiirehen kans sinne ei pirä lähtiä, eikä sen lämmittäminen oo ollenkaan kiireesen ihimisen työtä. Siihen tuhuraantruu sitä aikaa pakostaki, siinä ku pitää kantaa ja lämmittää ne pesuverekki. Sitten ku sen saa kylypykuntohon niin on se sellaanen oikia juhulahetki. Näin kesä lauantaasin sitä aina lämmitän aikani kuluuksi ja oon mä sieltä aina joulun käyny "hakemas" ittelleni. Sieltä lumikinoosten keskeltä se puhaltaa lämpöösen ja rentouttavan, tervehellisen löylyn jouluaaton hämärtyvähän iltahan. Siewllä asuu liioon se joulun harras henki. Musta oviaukkoosena, pikkuusen pelottavana mutta kuitenki sellaasena rakkahan ja turvallisen näköösenä se kattoo etuseinä tänne kotia päin. Niin soon aina teheny ja hoitanu ikivanhaa virkaansa, tuos joki ahtehes se seisoo ja aina lauantaasin valamistaa saunaväen ottamahan vastahan Herran sapattia ja lepopäivää. En ny malta olla kertomatta ku tuos torstai ehtoona viikatteella niittelin saunapoluun varsia puhtahiksi kesään heinistä, niin siinä on tuos, sanotahan latoniityksi minkä reunaa poloku vie tuonne saunalle. Siinä mettän reunaas oli ilimestyny ahoomansikoota siihen ojanpenkkahan. En oo nähäny niitä ku lapsena, niitä oli siinä koko joukoon, isoja ja kypsiä. Sellaasis autuais unelmis pistin istumahan siihen pyörtänöölle ja muistin tai tein sellaasen aikamatkan omahan lapsuutehen muistois ku niitä marijoja söin. Justihin niinkuun oliisin ollu sellaanen pieni poika mumman ja paapan tuloos saunasta polokua pitkin ja se maku oli ihan samanlaanen niis marijoos ku silloonki. Kumma ku ovat tullehet siihen ja alakaneet kasvamahan, se oli sepällä sellaanen pieni juhulahetki siinä latoniityn lairaas ja mukava yllätys,oikia keiras arijen keskellä. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta.

Oletkos ajatellu koskaan, että väliin meitä muistetaan viestillä kaukaa menneestä ajasta. Mumman ja paapan kanssa ollessas sait kokea jotakin sellasta, jota et ole kokenut sen jälkeen. Ehkä. Samanlaista. Ne ahomansikat antoivat sen lapsuuden kesän muiston palata tähän päivään. Se on tarpeellista palata sinne lapsuuden maille slloin tällöin, sinne kukkakivelle tai sinne kalliolle, jossa maaten katteltiin pilvilampaita. Kyllä, niistä muistoista ammenetaan voimaa vielä tähänkin päivään ja huomiseen...
Samantapasen, mutta nuoruusajan muiston sain kokea mennä viikolla, kun pyöräilin peltotietä pitkin kotia päin. Tien reunaa kiersi kissankellojen, päivänkakkaroitten, hiirenvirnojen ja monien muiden niittykukkien kukkaloisto. Se onnentunne oli huumaava. Myös ne ahomansikat toivat saman huumaavan lapsuuden muiston mieleesi ja voimaa tähän aikaan... Tervisin mä, täältä kotoa.

t.l. kirjoitti:

Oletkos ajatellu koskaan, että väliin meitä muistetaan viestillä kaukaa menneestä ajasta. Mumman ja paapan kanssa ollessas sait kokea jotakin sellasta, jota et ole kokenut sen jälkeen. Ehkä. Samanlaista. Ne ahomansikat antoivat sen lapsuuden kesän muiston palata tähän päivään. Se on tarpeellista palata sinne lapsuuden maille slloin tällöin, sinne kukkakivelle tai sinne kalliolle, jossa maaten katteltiin pilvilampaita. Kyllä, niistä muistoista ammenetaan voimaa vielä tähänkin päivään ja huomiseen...
Samantapasen, mutta nuoruusajan muiston sain kokea mennä viikolla, kun pyöräilin peltotietä pitkin kotia päin. Tien reunaa kiersi kissankellojen, päivänkakkaroitten, hiirenvirnojen ja monien muiden niittykukkien kukkaloisto. Se onnentunne oli huumaava. Myös ne ahomansikat toivat saman huumaavan lapsuuden muiston mieleesi ja voimaa tähän aikaan... Tervisin mä, täältä kotoa.

Viesti kaukaa, sieltä lapsuuren kultaasista päivistä. Rakkahat isoovanhemmat siinä vierellä, mumma ja paappa. Palijon sellaasta oikiaa, aitoa ja pyyteetööntä rakkautta, mitä ny omat isoovanhemmat lapsenlapselleen antaa. Sellaasta henkistä pääomaa ja sitä kultaa mitä silloon lapsuuren hyvinä päivinä kerättihin syrämen sopukoohin. Huolenpitoa ja rakkautta oikeen kukkuramitoon ja tuhulaalemalla. Ittelläni suurena toiveena oliis notta jos ittelleni suorahan joskus lapsenlapsia, niin osaasin antaa justihin saman kaltaasta henkistä pääomaa niille pienille mitä oon itte omaas lapsuuressani saanu kokea. Kyllä minulla oli niin hyvät ja rakkahat isoovanhemmat notta ei niitä muualta tapaa. Oliivat sellaasia vanhan hyvän ajan hyviä ihimisiä molemmat. Opettivat kumpaanenki mulle tekemähän työtä, rehellisyyttä, rakastamahan ja kunnioottamahan toista ihimistä lähimmääsenä, tasavertaasena erehtyvänäki kanssa matkaajana. Minun siunatut mumma ja paappa. terv. seppä ja ny jo nukkuva pieni kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa.

Akaton mies kirjoitti:

Tua savusaunan löyly ei oo lainkaan kuumaa ja happia on riittävästi ku soon sieltä lattianrajasta auki. Pääsöö raitistailimaa sisälle. Soon kovasti sellaanen leppeä mutta hiostava se löyly, siellä jaksaa istua vaikka kuinka pitkähän. Ja siellä asuu sellaanen rauhoottava harras henki. Kiirehen kans sinne ei pirä lähtiä, eikä sen lämmittäminen oo ollenkaan kiireesen ihimisen työtä. Siihen tuhuraantruu sitä aikaa pakostaki, siinä ku pitää kantaa ja lämmittää ne pesuverekki. Sitten ku sen saa kylypykuntohon niin on se sellaanen oikia juhulahetki. Näin kesä lauantaasin sitä aina lämmitän aikani kuluuksi ja oon mä sieltä aina joulun käyny "hakemas" ittelleni. Sieltä lumikinoosten keskeltä se puhaltaa lämpöösen ja rentouttavan, tervehellisen löylyn jouluaaton hämärtyvähän iltahan. Siewllä asuu liioon se joulun harras henki. Musta oviaukkoosena, pikkuusen pelottavana mutta kuitenki sellaasena rakkahan ja turvallisen näköösenä se kattoo etuseinä tänne kotia päin. Niin soon aina teheny ja hoitanu ikivanhaa virkaansa, tuos joki ahtehes se seisoo ja aina lauantaasin valamistaa saunaväen ottamahan vastahan Herran sapattia ja lepopäivää. En ny malta olla kertomatta ku tuos torstai ehtoona viikatteella niittelin saunapoluun varsia puhtahiksi kesään heinistä, niin siinä on tuos, sanotahan latoniityksi minkä reunaa poloku vie tuonne saunalle. Siinä mettän reunaas oli ilimestyny ahoomansikoota siihen ojanpenkkahan. En oo nähäny niitä ku lapsena, niitä oli siinä koko joukoon, isoja ja kypsiä. Sellaasis autuais unelmis pistin istumahan siihen pyörtänöölle ja muistin tai tein sellaasen aikamatkan omahan lapsuutehen muistois ku niitä marijoja söin. Justihin niinkuun oliisin ollu sellaanen pieni poika mumman ja paapan tuloos saunasta polokua pitkin ja se maku oli ihan samanlaanen niis marijoos ku silloonki. Kumma ku ovat tullehet siihen ja alakaneet kasvamahan, se oli sepällä sellaanen pieni juhulahetki siinä latoniityn lairaas ja mukava yllätys,oikia keiras arijen keskellä. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta.

Sinulla on tuo sanankäyttö ihan omaa "erinomaasta" luokkaansa!

Savusauna on ehdottomasti minunkin paras saunakokemukseni.
Joulun kunniaksi viimeisimmällä kerralla oli saunan lähellä näyttävä (rako?)valkea, jonka äärellä kelpasi löylyjen välillä istuskella pyyhkeeseen kietoutuneena. Polku saunalta taloon oli reunustettu tunnelmallisilla ulkotulilla...:D

korkeammalle ei sähkösaunani lämpiä. Lieneekö kiukaan termostaatti väsynyt 23 vuodessa? Ei tuossa juuri palelekaan kun löylyä jaksaa heitellä, mutta saisi olla lämpöä enemmänkin. Kuivana tuntuu samalta kuin olohuoneen puolella...