Kertokaa jos olette selvinneet kuiville amfetamiinin käytöstä.Miten selvisitte ja oletteko olleet kauan kuivilla?Poikamme käyttää ko.ainetta on riipuvainen siitä.Hän on käyttänyt ainetta kolmisen kuukautta ja on 19 vuotias.Ei ole itsellään halua vieroitukseen.Käyttää suonensisäisesti.Pelkäämme koko perhe hänen puolestaan.
Onko kukaan selvinnyt.
Rakastamme lastani.
171821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
suonensisäisesti asuessani Ruotsissa, muutin takaisin Suomeen ja lopetin köytön samalla kertaa. Minulla ei ollut mitään vieroitusoireita käytönjälkeisen laskutilan jälkeen, ei himoa saada lisää, ei univaikeuksia, ei mitään.
Olen kokeillut muutaman kerran nuuskata tuon ajan jälkeen, eikä silloinkaan tullut yhden kerran jälkeen minkäänlaista himoa aineeseen. Muuten minulla kyllä on taipumusta riippuvuuskäyttäytymiseen.
Jos henkilö itse ei halua lopettaa, ei mikään vieroitushoito tai painostus voi tehdä sitä hänen puolestaan ellei häntä sitten suljeta lukkojen taa.
Jos halu lopettamiseen tulee henkilöstä itsestään, ei mitään vieroitushoitoa välttämättä tarvita ellei henkilöllä ole muuten riippuvuuskäyttäytymiseen ajavia mielenterveydellisiä ongelmia.
Jos oma lapseni käyttäisi amfetamiinia, heittäisin hänet ulos ja sanoisin että takaisin ei ole asiaa ennenkuin lopettamisen jälkeen. Hyysäämällä riippuvaista pilaa vain koko perheen elämän ja heikentää riippuvuudesta eroonpääsemistä.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi.Tiedämme että halu eroon aineesta lähtee itsestään.Kiitos sinulle,annoit meille uutta toivoa tilanteeseen.
Toivottavasti saatte pojan nopeasti lopettamaan. Mitä nopeammin viranomaistaho tai joku muu taho sen stoppaa sitä parempi. Tottakai omaa halua päästä siitä paskasta irti täytyy olla. Se ei ole edes "koiranruokaa" vaan täyttä paskaa mikä suonensisäiseti tuhoaa koko elimistön, joten toivottavasti ette epäröi tarpeen tullen ottaa asiaa esille myös poliisin kanssa, koska miten tahansa stoppi tulisi nopeiten sen parempi. Tsemppiä!!
Kyllä, poliisihan se on joka asiat parantaa. Voi perkele sentään. Mitenköhän putkareissut, sakot, leima otsaan, erottaminen yhteisöistä ja vuosia kestävä nöyryyttäminen auttaa? Kerrohan?
Huumeet ovat aina sosiaalinen ongelma EI RIKOSOIKEUDELLINEN. Millä ihmeen kieroonkasvaneella ajatustavalle te luulette että potkimalla ihmistä te saatte sen irti aineista? Mitäköhän ihminen tekee kun sen elämä on totaalisen paskaa? Koittaisikos se helpottaa sitä? Millähän se koittaisi sitä sitten helpottaa???
Voi vittu, että te olette sitten tyhmiä.
(anteeksi kiroiluni, ottaa vain päähän tuo typeryys ja täydellinen oman ajattelun puute.)
Jakaa huumeita ilmaiseksi? Ehkä vielä rahaakin, oma asunto ja autoetu kaupanpäälle. Vähän kalliiksi tulisi.. ;) Kysymykseni sinänsä oli vilpitön.
Ei ole kamala yllätys tuo reaktiosi. Minähän tässä vauhtia vetelen tottakai, koska uskallan olla erimieltä kaltaisesi idiootin kanssa.
Etkö tosiaan yhtään parempaan pysty?
Viestin pointtiin et saanut otettua mitenkään kantaa mutta energiaa silti riitti hyökkäämään minun kimppuun... säälittävä ressukka.
Elämä vain on sellaista, että toiset osaa uida ja toiset ei. Ne jotka eivät osaa uida, pysyy pirun kaukana vedestä. Sinä voisit mennä takaisin sinne likuhihnalle muhkuja valitsemaan jossa sinusta on eniten hyötyä kun et ajatella kerran osaa, ja jätä ajattelu muille.
olevasi?
jolle vastasit. Ja kysyin vilpittömästi.
Hei vaan alkuperäiselle kirjoittajalle ja voimia!
Siskoni on lopettanut amfetamiinin käytön muutama vuosi sitten. Ei tietääkseni kuitenkaan käyttänyt suonensisäisesti.
Sen verran sanon minäkin, että hyysäämällä ette saa mitään aikaan! Siskoani yritettiin auttaa kaikin tavoin: vanhempani maksoivat hänen vuokransa ja muut laskut, kävivät hänelle kaupassa, kävivät hänen kanssaan lääkäreissä, veivät hesperian päivystykseen, kun masennuslääkkeet loppuivat, järkkäsivät työtä jne. Yritettiin ymmärtää ja tukea, tehtiin kaikkemme osoittaaksemme tukemme. Ja vastapalvelukseksi saimme entistä enemmän valheita. Kaiken hän otti minkä sai, valehteli aina ja kaikessa, käytti hyväksi minkä pystyi.
Lopulta äitini teki päätöksen, että hänellä ei enää ole tytärtä. Mitään apua ei enää kannattanut pyytää, koska rahallinen tuki ja ymmärrys oli loppu. Myös minä tein samaan aikaan päätöksen olla vastaamatta hänen puheluihinsa.
Ja ei mennyt kuin puoli vuotta, kun sisko oli päässyt eroon aineista ja alkoi päästä jaloilleen. Sitä ei kukaan meistä tiedä, miten hän siinä onnistui, mutta mitä ilmeisimmin kuitenkin onnistui. Tosin alkoholisti hän on edelleen.
Riippuvainen ihminen on kiinnostunut vain aineesta ja sen hankkimisesta. Kaikki, joilla aineita saattaisi olla, pyritään pitämään lähellä. Joskus vanhempieni ollessa matkoilla siskoni raahasi vanhempieni luokse jonkun prätkäjengiläisen (en nyt tässä yhteydessä mainitse jengiä) saunomaan, vaikkei itse edes ollut kyseisessä asunnossa koskaan asunutkaan. Siinä ihmeteltin pikkuveljen kanssa, että millä helvetillä me ne saadaan sieltä ulos (asuttiin tuolloin vielä kotona pikkuveljen kanssa). Molemmat olivat niin aineissa, että totta puhuen se tilanne oli todella pelottava.
en edelleenkään ole antanut anteeksi siskolleni sitä kaikkea tuskaa, minkä hän perheellemme aiheutti. Niin monta kertaa pelkäsin hänen kuolleen, että lopulta totuin ajatukseen. Hän on minulle nykyään kuollut, vaikka fyysisesti elääkin.
Koska tiedät yhden riippuvaisen ihmisen voidaankin sitten huoletta vedellä yhtäläisyysmerkkejä kaikkiin huumeita ikinä käyttäneisiin. Mieluusti vielä varotellen, että mummosi myyvät jos kiinni saavat.
Mutta, onni onnettomuudessa - tuli pelastus. Eristäminen! Eristäminen hallelujah! Näin, puolessa vuodessa ihminen ymmärsi että alkoholi hänet pelastaa! Aaalkohoolilujah! Nyt ihminen on hyvä, kiltti, rehellinen, ymmärtäväinen ja mummosikin saa olla rauhassa! Mummolujah!
Mitä nyt brenkkua menee enemmän viikossa mitä keskiverto tallaajalla vuodessa, mutta päääääää-si IIIIIRTI HUUUuuUMEISTAAAA!! Huumeluhah!
Mutta nyt, kaikki on hyvin ja elämä on yhtä auvvoa vain. Tässähän kohta ihan tikahtuu kun on niin onnellinen.
Miksi nistejä pitäisi ymmärtää ja tukea loputtomiin oman hyvinvoinnin kustannuksella? Siskoni ei ole ainoa tuttu huumeriippuvainen, mutta ainoa, joka on päässyt piristä eroon. Jokaisella tuntemallani huumeriippuvaisella on sama vika: vain kama kiinnostaa ja ihmiset ovat tärkeitä vain, jos voivat auttaa kaman hankkimisessa tai rahoittaa käyttöä.
Ja onko mielestäsi parempi olla koukussa piriin kuin alkoholiin? Siskoni oli alkoholisti jo ennen amfetamiiniriippuvuuttaan. Alkoholismi ei riippuvuuden aikana hävinnyt mihinkään. Parempi kai kuitenkin, että edes piristä pääsi eroon. Itse et ilmeisesti ole vielä päässyt?
Mummot ovat onneksi kuolleet, joten eivät joutuneet siskon riippuvuudesta kärsimään. Muuten olisi heiltäkin pummattu tonni jos toinenkin. Eli ei se niin kaukaa ole haettuna, etteikö huumeriippuvainen myisi mummoaankin, jos muualta ei rahaa saa.
Jos sinulla ei ole parempaa sanottavaa, kuin syyllistää muita ihmisiä tehdyistä valinnoista, voisitko ystävällisesti olla sanomatta yhtään mitään. Kuten aikaisemmin kirjoitin, me kyllä yritettiin pehmeämpää linjaa, mutta ei auttanut. Ei, vaikka yritettiin sitä pitkään ja kärsivällisesti. Jossain kulkee raja ymmärtämisessäkin. Jos toinen haluaa pilata oman elämänsä, niin pilatkoon. En todellakaan enää koskaan anna nistin pilata minun elämääni omansa lisäksi.
Jos et itse ole kärsinyt rakkaan ihmisen huumeriippuvuudesta, olet väärä ihminen antamaan neuvoja. Erityisesti, jos itse käytät aineita. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta arvostella niitä ratkaisuja, jotka minä ja muu perheeni jouduimme tekemään. Se oli meille kamalaa aikaa ja päätökset olivat raskaita. Ne oli kuitenkin tehtävä, tai olisimme jokainen menettäneet mielenterveytemme. Yhdellä ihmisellä ei ole oikeutta sabotoida toisten elämää. Ei, vaikka kyseessä olisi perheenjäsen.
"Yhdellä ihmisellä ei ole oikeutta sabotoida toisten elämää."
Siinä tuli koko homman ydin esille. Jos siskosi on pummi räkänokka joka varastaa, valehtelee ja pissii silmiin ei siihen huumeet vaikuta mitenkään.
Tuo "kaikki on huumeiden syytä" asenne, se minua ottaa päähän.
Vaikka ihminen olisi kuinka riippuvainen, niin tuskin lähtee omaisiltaan varastamaan ilman ettei olisi jo muutenkin kiero. Opiaateissa se raja jo hämärtyy, mutta nokkitussa vauhdissa se ei kyllä niin hämärä ole. Kyllä sillä on jo valmiina ollut työkalulaatikossaan vaihtoehto että jos haluan asiaa x, n määrän voin varastaa omaisilta. Sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä onko se i-pod vai vauhti.
Toinen mikä ottaa päähän on tuo "jos olet kerta nisti"-asenne. Mikä vittu siinä on, että jos teidän pellejen toimia joku uskaltaa arvostella, on arvostelija joko nisti tai nisti-wannabe??? Tuosta kyllä huomaa heti kuinka asennevammaista ajattelua omaatte. Sama kuin jos joku puolustaisi perintöveron alennusta on heti ökyrikas juppi.
Mun systeri käytti kanssa piriä nokittamalla muutama vuosi sitten noin vuoden ajan. Oli näitä ns. "viihdekäyttäjiä" joka oli kyllä viihteellä ainakin mun mielestä pikkaisen turhan tiuhaan.
Asioista sitten keskusteltiin ja pantiin piste käytölle. Homma kyllä vaati pikkuremonttia tuttavapiirissä, yksi herhiläinen joka olisi ansainnut vähän enemmänkin kättä pidempää, oli kyllä vaikea pala mutta onnistuttiin.
Eipä olisi kyllä tullut mieleenkään jättää systeriä oman onnensa nojaan niiden paskakärpästen armoille. Sen verta rakas hän on mulle. Suorastaan oksettaa se mitä sä ja äitis sun systerille teitte. Edestähän se löytyy. Oma asianne, oma elämänne, muutakuin jatkoja vaan onnelliselle perheelle!
"Huumeet ovat aina sosiaalinen ongelma EI RIKOSOIKEUDELLINEN."
Minkälainen idiootti tuollaisen päätelmän tekee, jollei pössyttelijä? Vinkiksi vaan kaikille peruskoulusta pihalle potkituille, että huumekaupallahan rahoitetaan mm. laitonta asekauppaa ym oikeasti rikollista toimintaa. Mut sehän on varmaan kaikille aivonsa sulattaneille cool.
Olet totaalisen väärässä väittäessäsi kaiken toiminnan joka tapahtuu laittomien päihteitten parissa -tukevan rikollisliigojen toimintaa, ase -ja ihmiskauppaa, jne. Laittomia päihteitä voi käyttää ilman että niitä joutuu ostamaan grammaakaan.
Ja vielä loppuun vinkkinä, että alkup. kirjoittaja puhui huumeONGELMASTA. Onko se rikosoikeudellinen vai sosiaalinen ongelma? Mieti!
Kun kattelet kadulla ihmisiä, niin otetaan sieltä yksi rapajuoppo vertailluun. Sanotaan että alkoholin nauttimen on samanlainen rikos kun kaikki muutkin päihteet. Juopon nimi on vaikka Jesse ja 32v, hitsari Kurikasta, muutti työn perässä Helsinkiin, menitti työnsä ja asuntonsa ryypätessään. Nykyisin punkkaa Kallion Apteekin vieressä ja joskus roskiksessa.
Mitenköhän Jesseä auttaa se että pistät Jessen putkaan, sakot räpylään, lyöt Jesselle leiman otsaan jotta "ei mihinkään enää töihin" ja kuukauden välein pitää käydä kusemassa purkkiin seuraavat 5-10 vuotta jos haluat ajokortin takaisin.
Ei mitenkään. Paitsi että Jesse joutuu ihan aikuisten oikeasti linnaan koska rahaa sillä ei sakkojen maksuun ole. Nyt Jessellä ei ole enää korttia, ei töitä, istuu linnassa ja eikä sitä kelpuuteta mihinkään hyvään työhön. Jessen tulevaisuuden näkymät ovat kovin valoisat.
Nyt Jesse sitten tutustuu linnassa muihin kohtalo tovereihin joilla on keikkaa tarjolla joista saa ihan oikeasti rahaa.
Tehtävä (vastaa kysymyksiin):
Miten rikosoikeudelliset toimenpiteen auttoivat Jesseä?
Paljonko yhteiskunta sai/menetti rahaa, viemällä Jesse yhteiskunnan rangaistuskoneiston läpi?
Mitä töitä Jesse saa vankilan jälkeen?
Miten Jesse suhtautuu yhteiskuntaan vankilan jälkeen?
Mitkä ovat Jessen tulevaisuuden näkymät?
Miten yhteiskunta hyötyi vangitsemalla Jesse ja tekemällä hänestä töihin kelpaamattoman?
Jos helpottaa niin voit vaihtaa Jessen päihteen miksi tahansa huvittaa.
Niinpä niin, jos oma systerisi on ollut "viihdekäyttäjä" et todellakaan tiedä, millaisessa tilanteessa me olimme. Siskoni ei ollut nimittäin mikään viihdekäyttäjä, vaan kovan luokan pirinisti. Ja millä helvetillä meidän on mahdollista auttaa kolmekymppistä ihmistä, joka on oman sosiaalisen ympäristönsä luonut. Yhtään vanhaa ystävää ei hänellä enää ollut jäljellä, koska hän oli suurimman osan heistä itse hylännyt (koska heistä ei ollut hänelle hyötyä). Loput vanhoista ystävistä kyllästyivät siihen, että siskoni yritti käyttää heitä hyväkseen kaikin mahdollisin tavoin. Tilanne oli se, että siskoni oli tiensä valinnut ja meidän oli valittava, meneekö piloille yksi elämä vai viisi elämää (perheessämme on muitakin kuin minä ja äitini).
aikaisempi viestiini vastannut on kyllä siinä mielessä oikeassa, että siskollani oli taipumusta tällaiseen käytökseen jo ennen kuin piri tuli mukaan kuvioihin. Viina meni kaiken muun edelle jo yläasteella. Varasti rahaa kaikilta perheenjäseniltä, myös 7v. pikkuveljeltä. Siispä huumeita ei voi tästä kaikesta syyttää (enkä ole syyttänytkään). Syy on yksinomaan siskossani ja hänen haluttomuudessaan tehdä mitään oman tilanteensa parantamiseksi. Ja huumeet ei sitä tilannetta myöskään parantanut, päin vastoin: huumeiden myötä tuli vielä kaiken muun lisäksi ongelmat järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.
Kun on tällainen tyyppi, joka on vahvasti koukussa piriin, eikä mitään muuta pysty ajattelemaan saati tekemään, niin mitä te olisitte tilanteessa tehneet? Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan toimivamman keinon, sillä mikään muu ei meillä toiminut kuin välien katkaisu. Meidän toimintamme eteni näin: 1) Ensin vanhempani antoivat rahaa laskuihin, vuokraan jne, koska eivät vielä ymmärtäneet ongelmien laajuutta: Kaikki tuhannet eurot menivät johonkin muuhun kuin piti. 2) Sitten hankittiin hänelle uusia töitä, jotta yhteys normielämään säilyisi: Ei auttanut, hän ei saapunut työpaikalle. 3) Sitten käytiin lääkäreissä ja psykiatrilla hänen kanssaan: ei auttanut, hän ei saapunut paikalle. 4) Seuraavaksi majoitettiin häntä kotona, kun hän oli saanut häädön edellisestä asunnostaan ja lopulta löydettiin hänelle uusi vuokra-asunto, jonka vuokranmaksussa häntä tuettiin: valehtelu ja rahan kuppaaminen jatkuivat edelleen. 5) tehtiin päätös, että pelastetaan omat elämämme, koska sisko ei ole halukas auttamaan itseään ja vie meidät mukanaan, jos emme päästä irti. Tähän kaikkeen kului aikaa noin vuosi.
Seuraukset: sisko pääsi irti aineista, koska vaihtoehtoa ei ollut. Rahantulo oli loppu ja hänen oli pakko ottaa vastuuta elämästään. Edelleen hän syyttää kaikkia muita kuin itseään elämänsä pilaamisesta. Kaikki rahat menevät nyt dokaamiseen ja nyt kun välimme ovat hiukan parantuneet, hän on taas aloittanut rahan kuppaamisen. Ihminen ei muutu. Tai muuttuu: pirinistinä hän painoi 30 kiloa vähemmän kuin nykyään alkoholistina. Töihin hänestä ei edelleenkään ole.