Maakuntien itsehallinto ei päässyt kehittymään Suomessa, koska 1800-luvulla maan luonnonvarat (metsät, vesivoima ja mineraalit) haluttiin pitää maata teollistamaan ryhtyneiden piirien saatavilla. Vahvan keskusvallan toimesta lakeja oli helppo muokata sellaisiksi, että luonnonvarat saatiin näiden piirien käyttöön. Vahvasta keskushallinnosta on tässä mielessä vieläkin hyötyä suuryhtiöille (siksi kokoomus kannattaa sitä). SDP tarvitsee vahvaa keskusvaltaa ainoastaan oman poliittisen valtansa vuoksi. SDP:lle vallan keskittäminen on elinehto. Ilman sitä sosiaalidemokraatit menettäisivät otteensa yhteiskunnan rakenteista. Sen vuoksi se tulee aina vastustamaan keskitetystä hallinnosta luopumista.
Keskitetty, ja toisaalta pieniin osiin pirstottu valta (valtio/kunta) on historiallinen jäänne. Missään muussa länsimaassa sitä ei ole. Sitä ei enää tarvittaisi Suomessakaan, koska teollistumisvaiheen ryöstöprosessi on jo aikoja sitten läpikäyty. Keskitetty valta ei ole ideaali hallintomuoto Suomen kaltaisessa pitkälle kehittyneessä valtiossa. Ihmiset saavat itsestään ja koulutuksestaan enemmän irti sellaisissa olosuhteissa, joissa he kokevat olevansa tasa-arvoisesti vapaita kansalaisia riippumatta siitä, missä osassa maata asuvat.
Demokratia ei ole pelkkä teoriassa kustannustehokkaimmaksi tehty kaavio. Kun kyse on ihmisistä, asetelma on monimutkaisempi. Kyse on samasta ilmiöstä, jossa julman tehokkaasti johdettu yhtiö vastoin odotuksia ajautuu vaikeuksiin, kun sen työntekijät vähät välittävät heitä päähän potkivan yhtiön menestymisestä.
Maakuntamalli on tyrmäävän tehokas vaurauden tuoja. Siitä loistavana ja meitä lähimpänä esimerkkinä on ainoan itsenäisen maakuntamme Ahvenanmaan menestystarina. Huikean taloudellisen kasvunsa vuoksi Ahvenanmaa tarvitsee lähivuosina kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä lisää vaurautta luomaan. Niitä se hakee manner-Suomesta.
Jääkö alueellisesti kuihtuva manner-Suomi piskuisen Ahvenanmaan työvoimareservaatiksi? Näin voi käydä, jos itsenäisten maakuntien hallintomallin etua ei nähdä laajemmalti kuin Keskustassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maakuntahallinto lisää kustannuksia ja byrokratiaa. Maakunnalliselta aluehallinnnolta puuttuu sekä historiallinen että aktuelli oikeutus - jäljelle jää vain poliittinen valtapeli, jolle valtakunnalinen ja paikallinen taso foorumiksi riittäköön.
Kuntakoon kasvaessa saattaa tulla eteen tilanne jossa "maakunta" muodostuisi vain muutamasta kunnasta. Mikä olisi maakuntahallinnon asema vahvojen kuntien ja valtion välissä? Mikä olisi Suomen kansalaisen asema paikallis-, alue- ja valtiohallinnon viidakossa? Mikä olisi muiden kuin yksinkertaisella enemmistöllä maakuntaa hallitsevan valtapuolueen kannattajien asema maakuntahallinnon alla!?
Suomessa ei ole montaa historiallista maakuntaa eivätkä nämä koskaan ole muodostaneet itsenäisiä kuningaskuntia Keski-Euroopan malliin. Viittaaminen muuhun Eurooppaan tässä yhteydessä on joko osoitus tietämättömyydestä tai sitten älyllisestä epärehellisyydestä.
Jäikö lukematta?:
"...Demokratia ei ole pelkkä teoriassa kustannustehokkaimmaksi tehty kaavio. Kun kyse on ihmisistä, asetelma on monimutkaisempi. Kyse on samasta ilmiöstä, jossa julman tehokkaasti johdettu yhtiö vastoin odotuksia ajautuu vaikeuksiin, kun sen työntekijät vähät välittävät heitä päähän potkivan yhtiön menestymisestä.
Maakuntamalli on tyrmäävän tehokas vaurauden tuoja. Siitä loistavana ja meitä lähimpänä esimerkkinä on ainoan itsenäisen maakuntamme Ahvenanmaan menestystarina. Huikean taloudellisen kasvunsa vuoksi Ahvenanmaa tarvitsee lähivuosina kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä lisää vaurautta luomaan. Niitä se hakee manner-Suomesta..."
Itsenäinen, keskusvallan tiukasta holhouksesta vapaa maakunta vapauttaa suunnattoman määrän patoutunutta energiaa. Tästä hyötyvät kaikki. Nykyinen sekava väliportaan hallintorypäs tietenkin poistuu. Lopputuloksena on selkeä 3-portainen hallinto. Byrokratia pienenee ja hallintokustannukset vähenevät merkittävästi. Tästä koituvan säästön voi maakuntahallinto (niin halutessaan) ohjata vaikkapa terveydenhoitoon ja koulutukseen.
Suomen historialliset maakunnat ovat tietenkin niitä "oikeita" maakuntia, nehän ovat:
Ahvenanmaa (Åland)
Häme (Tavastland)
Karjala (Karelen)
Lappi (Lappland)
Pohjanmaa (Österbotten)
Satakunta (Satakunda)
Savo (Savolax)
Uusimaa (Nyland)
Varsinais-Suomi (Egentliga Finland)
Siinä on sopiva määrä maakuntia nyky-Suomeenkin. Niillä riittää historiaa ja niillä on vuosisatojen saatossa luonnollisesti muotoutuneet rajat.