Jo yli vuoden oikeusriita... ja vieläkin "tsempataan"!
Olihan se aivan mahtava fiilis, kun tytön isä oli ollut jo yli
4 kk "raitis" ja sitten hän aloittikin taas (yllätys yllätys!)tuttuakin tutumman ryyppäämisensä. Sosiaalitoimistosta tuli ilmoitus että saisimme VIHDOINKIN rehdin mahdollisuuden
keskustella tästä painajaismaisesta "casesta" (vieläpä viitenä
eri ajankohtana!) kunhan sosiaaliviranomaiset vain laatisivat
ensin seikkaperäisen lausunnon oikeudelle.
Yli viikko sitten sosiaaliviranomaiset kunnioittivat meitä läsnäolollaan kotonamme. Emme kuitenkaan saaneet heiltä YHTÄÄN AINUTTA KONKREETTISTA NEUVOA siihen miten voisimme parantaa pienen lapsen painajaismaista tilannetta, he olivat itseasiassa - valitettavasti - enemmän kuuntelevalla kannalla kuten odotimme.
Yllätykseksemme saimmekin kuulla että viimeinen tapaaminen sosiaalivirastossa missä molempien vanhempien pitäisi olla mukana onkin yhtäkkiä peruuntunut. Kysyimme heiltä, mistä ihmeestä moinen muutos. Rouva E vain sepitteli meille kuin satutäti, että uusi menettely olisi paljon parempi koska vanhemmathan ovat hyvin pitkälti eri mieltä (kaikista) tyttäreni C:hen liittyvistä huoltajuusasioista.
Meillä oli keskiviikkona 30.4. varsin kriittinen tilanne täällä kotona. (Lievästi sanoen.) Saimme tiistaina 29.4. vahvistuksen, että isä H hakee sovitusti tyttärensä C:n koulusta ja palauttaa tämän takaisin torstaina 1.5. klo 18 mennessä. Ilmeisesti isä H oli ollut tytön päättäessä koulupäivänsä koulun pihalla kyttäämässä. Emme kuitenkaan voineet lainkaan tietää että C EI suostuisikaan lähtemään isänsä mukaan - häntä pelotti liikaa isänsä tapaaminen.
C juoksi suoraan koulun loputtua pois isänsä ulottuvilta, karkasi bussiin ja soitti sekä minulle että miehelleni J:lle että hän yrittää tulla kotiin kaikin keinoin. C tiesi jo etukäteen että isä on tulossa kotipihalle täyttä vauhtia autollaan.
Tyttäreni C huomasi kuitenkin kotitaloa lähestyessään (piilosta, metsän siimeksestä) että H harppookin jo pitkin pihaa kännykkä kädessään. C soitti heti miehelleni J:lle ettei uskalla tulla kotiin, koska isä oli esteenä turvalliselle kotiinpääsylle. C
sanoi ettei hän uskalla tulla kotiin, vaikka mieheni tyynnytteli tyttöäni puhelimessa. J huomasi myös oitis H:n pihalle.
Neuvoteltuamme puhelimitse lyhyesti päätimme, että mieheni J tulee yrittää saada uloslähtiessään - C:tä kotiin hakiessaan - todistajan mukaansa. Tämä onnistuikin: kultainen rva S yläkerrastamme suostui lähtemään mieheni mukaan - ja onneksi S tietää jo ennestään C:n vaikeuksista (eritoten maalis-huhtikuussa tänä vuonna) isänsä kanssa.
J tapasi H:n ulkona pihalla kännykkäänsä puhumasta, joka oli vaaleatukkaisen naisen kanssa etsimässä C:tä. Nainenkin oli pitämässä silmällä tilannetta kuin haukka. Sittemmin on paljastunut, että edellämainittu nainen H:n seurassa oli nti T,
hra H:n pitkäaikainen naisystävä. Ilmeisesti he yrittivät löytää
ja paikallistaa C:n nopeasti ennen J:tä, koska H oli parkkeerannut autonsa salakavalasti piiloon talon päähän, roskakorien lähelle mistä sitä ei voinut tietenkään helposti huomata.
J ilmoitti rauhallisesti H:lle, ettei C suostu lähtemään isänsä mukaan. Tätä H ei halunnut kirveelläkään hyväksyä, vaan vaati saada keskustella asiasta puhelimitse tyttärensä kanssa. J sanoi että se ei onnistu, eikä J saanut itsekään yhteyttä pelästyneeseen C:hen, joka piileskeli jossain lähimaastossa kännykkä kiinni koska pelkäsi kauhulla isäänsä.
J ja rva S päättivät siis yhdessä tuumin lähteä etsimään C:tä. He kiersivät talon ja lähellä sijaitsevan kukkulan mahdollisimman huomaamattomasti, ja paikallistivat lopulta pelosta hytisevän C:n läheisestä päiväkodista. Huolimatta kahden turvallisen aikuisen läsnäolosta, C ei mielellään olisi halunnut lähteä päiväkodista takaisin kotiinsa. Lopulta J ja rva S saivat kuitenkin suostuteltua C:n mukaansa, sen jälkeen kun tyttäreni oli puhunut kanssani puhelimitse.
C, J ja rva S kiersivät jälleen pienen reitin kautta takaisin kotiin, ja huomasivat H:n odottavan edelleen kärsivällisesti kuin krokotiili autossaan talon edessä. Kaikesta huolimatta kolmikko pääsi turvallisesti takaisin kotiin. C:tä pelotti paljon koko
ajan. Pian sen jälkeen kun J ja C pääsivät kotiin sisälle, H soitti lankanumeroomme, vaatien jälleen saada puhua C:n kanssa. Tyttäreni ei siihen suostunut, ja lopen närkästynyt J sanoi hra H:lle ilmoittavansa asiasta poliisille, mikäli häirintä ei lopu välittömästi.
Haluamme saada uuden sopimuksen tapaamisoikeudelle, koska
tähän asti mikään ei ole onnistunut ns. Oikeuden kautta. Tässä tapauksessa äveriäs isukki H hoitaa probleemat omatunnostaan
pois CASHILLÄ, joka ei häneltä ihan heti lopu. Hän hankkii lääkäritodistukset tarvittaessa juoppottelujaksojaan varten ja
hän maksaa kaikki törkytekosensa pois vapaaehtoisesti, mutta hänen oman lapsensa hyvinvointi ei kuitenkaan merkitse tälle varakkaalle yksityisyrittäjälle penninkään vertaa.
Tällaistako on oikeudenmukainen käsittely kunnon kansalaisille nykypäivän Suomessa, jotka joutuvat pakosta katsomaan vierestä puolihullun alkoholistin mielivaltaista terrorismia ja tämän idioottimaisia päähänpistoja? Emme aio kuitenkaan antaa periksi. Oikeus kuitenkin voittaa, menipä siihen meiltä sitten ihmisikä tai viimeisetkin siemenperunat. Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Hyviä ja arvokkaita vinkkejä otetaan aina vastaan, arvoisat lukijat!
Sydämellisin terkuin,
terrorin alla alati elävät mutta yhä
toisiinsa pohjattomasti rakastuneet
C & J!
Olihan se aivan mahtava fiilis, kun tytön isä oli ollut jo yli
4 kk "raitis" ja sitten hän aloittikin taas (yllätys yllätys!)tuttuakin tutumman ryyppäämisensä. Sosiaalitoimistosta tuli ilmoitus että saisimme VIHDOINKIN rehdin mahdollisuuden
keskustella tästä painajaismaisesta "casesta" (vieläpä viitenä
eri ajankohtana!) kunhan sosiaaliviranomaiset vain laatisivat
ensin seikkaperäisen lausunnon oikeudelle.
Yli viikko sitten sosiaaliviranomaiset kunnioittivat meitä läsnäolollaan kotonamme. Emme kuitenkaan saaneet heiltä YHTÄÄN AINUTTA KONKREETTISTA NEUVOA siihen miten voisimme parantaa pienen lapsen painajaismaista tilannetta, he olivat itseasiassa - valitettavasti - enemmän kuuntelevalla kannalla kuten odotimme.
Yllätykseksemme saimmekin kuulla että viimeinen tapaaminen sosiaalivirastossa missä molempien vanhempien pitäisi olla mukana onkin yhtäkkiä peruuntunut. Kysyimme heiltä, mistä ihmeestä moinen muutos. Rouva E vain sepitteli meille kuin satutäti, että uusi menettely olisi paljon parempi koska vanhemmathan ovat hyvin pitkälti eri mieltä (kaikista) tyttäreni C:hen liittyvistä huoltajuusasioista.
Meillä oli keskiviikkona 30.4. varsin kriittinen tilanne täällä kotona. (Lievästi sanoen.) Saimme tiistaina 29.4. vahvistuksen, että isä H hakee sovitusti tyttärensä C:n koulusta ja palauttaa tämän takaisin torstaina 1.5. klo 18 mennessä. Ilmeisesti isä H oli ollut tytön päättäessä koulupäivänsä koulun pihalla kyttäämässä. Emme kuitenkaan voineet lainkaan tietää että C EI suostuisikaan lähtemään isänsä mukaan - häntä pelotti liikaa isänsä tapaaminen.
C juoksi suoraan koulun loputtua pois isänsä ulottuvilta, karkasi bussiin ja soitti sekä minulle että miehelleni J:lle että hän yrittää tulla kotiin kaikin keinoin. C tiesi jo etukäteen että isä on tulossa kotipihalle täyttä vauhtia autollaan.
Tyttäreni C huomasi kuitenkin kotitaloa lähestyessään (piilosta, metsän siimeksestä) että H harppookin jo pitkin pihaa kännykkä kädessään. C soitti heti miehelleni J:lle ettei uskalla tulla kotiin, koska isä oli esteenä turvalliselle kotiinpääsylle. C
sanoi ettei hän uskalla tulla kotiin, vaikka mieheni tyynnytteli tyttöäni puhelimessa. J huomasi myös oitis H:n pihalle.
Neuvoteltuamme puhelimitse lyhyesti päätimme, että mieheni J tulee yrittää saada uloslähtiessään - C:tä kotiin hakiessaan - todistajan mukaansa. Tämä onnistuikin: kultainen rva S yläkerrastamme suostui lähtemään mieheni mukaan - ja onneksi S tietää jo ennestään C:n vaikeuksista (eritoten maalis-huhtikuussa tänä vuonna) isänsä kanssa.
J tapasi H:n ulkona pihalla kännykkäänsä puhumasta, joka oli vaaleatukkaisen naisen kanssa etsimässä C:tä. Nainenkin oli pitämässä silmällä tilannetta kuin haukka. Sittemmin on paljastunut, että edellämainittu nainen H:n seurassa oli nti T,
hra H:n pitkäaikainen naisystävä. Ilmeisesti he yrittivät löytää
ja paikallistaa C:n nopeasti ennen J:tä, koska H oli parkkeerannut autonsa salakavalasti piiloon talon päähän, roskakorien lähelle mistä sitä ei voinut tietenkään helposti huomata.
J ilmoitti rauhallisesti H:lle, ettei C suostu lähtemään isänsä mukaan. Tätä H ei halunnut kirveelläkään hyväksyä, vaan vaati saada keskustella asiasta puhelimitse tyttärensä kanssa. J sanoi että se ei onnistu, eikä J saanut itsekään yhteyttä pelästyneeseen C:hen, joka piileskeli jossain lähimaastossa kännykkä kiinni koska pelkäsi kauhulla isäänsä.
J ja rva S päättivät siis yhdessä tuumin lähteä etsimään C:tä. He kiersivät talon ja lähellä sijaitsevan kukkulan mahdollisimman huomaamattomasti, ja paikallistivat lopulta pelosta hytisevän C:n läheisestä päiväkodista. Huolimatta kahden turvallisen aikuisen läsnäolosta, C ei mielellään olisi halunnut lähteä päiväkodista takaisin kotiinsa. Lopulta J ja rva S saivat kuitenkin suostuteltua C:n mukaansa, sen jälkeen kun tyttäreni oli puhunut kanssani puhelimitse.
C, J ja rva S kiersivät jälleen pienen reitin kautta takaisin kotiin, ja huomasivat H:n odottavan edelleen kärsivällisesti kuin krokotiili autossaan talon edessä. Kaikesta huolimatta kolmikko pääsi turvallisesti takaisin kotiin. C:tä pelotti paljon koko
ajan. Pian sen jälkeen kun J ja C pääsivät kotiin sisälle, H soitti lankanumeroomme, vaatien jälleen saada puhua C:n kanssa. Tyttäreni ei siihen suostunut, ja lopen närkästynyt J sanoi hra H:lle ilmoittavansa asiasta poliisille, mikäli häirintä ei lopu välittömästi.
Haluamme saada uuden sopimuksen tapaamisoikeudelle, koska
tähän asti mikään ei ole onnistunut ns. Oikeuden kautta. Tässä tapauksessa äveriäs isukki H hoitaa probleemat omatunnostaan
pois CASHILLÄ, joka ei häneltä ihan heti lopu. Hän hankkii lääkäritodistukset tarvittaessa juoppottelujaksojaan varten ja
hän maksaa kaikki törkytekosensa pois vapaaehtoisesti, mutta hänen oman lapsensa hyvinvointi ei kuitenkaan merkitse tälle varakkaalle yksityisyrittäjälle penninkään vertaa.
Tällaistako on oikeudenmukainen käsittely kunnon kansalaisille nykypäivän Suomessa, jotka joutuvat pakosta katsomaan vierestä puolihullun alkoholistin mielivaltaista terrorismia ja tämän idioottimaisia päähänpistoja? Emme aio kuitenkaan antaa periksi. Oikeus kuitenkin voittaa, menipä siihen meiltä sitten ihmisikä tai viimeisetkin siemenperunat. Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Hyviä ja arvokkaita vinkkejä otetaan aina vastaan, arvoisat lukijat!
Sydämellisin terkuin,
terrorin alla alati elävät mutta yhä
toisiinsa pohjattomasti rakastuneet
C & J!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huh huh.. täytyy tulostaa, lukea iltasaduksi ja sulatella vielä ennen kommentteja...
Marjo,
Meillä olis sulle uusi, vieläkin
karmeampi iltasatu kerrottavanamme..
Eilen samboni oli hakemassa tytärtäni
koululta kahden todistajan kanssa, exä
ryhtyi väkivaltaiseksi ja tarvittiin
häntä taltuttamaan kaksi poliisipartiota.
Aikamme on kulunut eilisillasta lähtien
erilaisten sähköpostikirjelmien tekemiseen
ja poliisilla käyntiin. Fiktio jäljittelee
nyt todellisuutta!! :D
Kiitos kommentistasi, on hyvä tietää että
meitä on useita samassa veneessä, jatketaan
keskustelua =)
Kaikkea hyvää sulle,
Claudia & Sambo
Nyt ois asiaa Hannu Karpolle. Uhkauskin monesti riittää parantamaan suhdetta. Olettepa todella kurjassa jamassa pakoilemassa juoppoa. Itse tiedän sen että viranomaisten paperilla saa pyyhkiä p..tä. Ne eivät ole minunkaan tapauksessa auttaneet yhtään. AIKA TEKEE TEHTÄVÄNSÄ ! Siihen sanontaan minä enää luotan.
-nestori-
Ihan oikeesti hei! Noi sun jutut on ihan hanurista. Olis kiva kuulla miten sä provosoit lapsen äidin kanssa sitä kersaa.
Kato peiliin ja yritä ajatella miten sä isänä reagoisit jos sun lapsella olis sun kaltainen "kaikkensa tekevä" isäpuoli.
Noista riidoista ei ole kenellekkään mitään iloa.