Ollaan tässä mietitty suviseurojen jälkeistä Päivämies-lehteä. Eilen illalla seurojen jälkeen grillattiin meillä parin ystäväperheen kanssa ja ihmeteltiin kaikkien havaitsemaa samaa asiaa. On äimistelty, miten Päivämies-lehdessä on selostettu kahdesta suviseurojen tapahtumasta. Piispan puheesta ja puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen kulusta.
Suviseuroissa piispa Huotarin pitämästä puheesta on Päivämiehessä selostettu vain ne kunnioitusta ilmaisseet arvostuksen sanat. Mutta ei piispan sen jälkeen esittämää kehotusta herätysliikkeen itsearviointiin ja omaan lähihistoriaamme liittyvään avoimeen keskusteluun. Nämä viisaan rakentavasti esitetyt, mutta vakavat kehoitukset jokainen paikalla ollut saattoi omin korvin kuulla piispa Voitot Huotarin suusta. Puheeseen on voinut kuka tahansa tutustua myös piispan omalla nettisivulla.
Toiseksi, puhujainkokouksen selostus herättää samoja kysymyksiä. Kuten moni tietää, kokouksessa käytettiin Uljaan alustukselle myötäsukaisten puheiden lisäksi puheenvuoroja, joissa ilmaistiin huoli elävän uskon opin vaaroista nykytilanteessa. Kokouksessa käytettiin kaksi puheenvuoroa, joissa oli tämä kysymys. Niissä viitattiin siihen että nimenomaan ja vain Raamatun, Jumalan sanan tulee olla uskon ylimpänä ohjeena. Juhani Uljaan alustus taas sisälsi selkeästi osoitettavan ristiriidan tämän käsityksen kanssa.
Päivämiehen selostuksessa toimittaja jättää lehden tilaajat ja lukijat kokonaan tietämättömiksi tästä keskustelusta. Päivämies kertoo keskustelujen "yksimielisyydestä" ja raportoi vain "yksimielisyyttä" tukevista puheenvuoroista.
Kyse voi olla luonnollisesti lehden toimittajan ammattitaidottomuudesta. Jos näin on, siihen on syytä puuttua. Toinen vaihtoehto on että kyse onkin tietoisesta kokouksen tapahtumien salaamisesta. Silloin on kysyttävä mitä Päivämiehen toimittaja arvelee saavutettavan salailulla ja keskustelusta vaikenemisella.
Tällainen menettely on tosiasioiden väärentämistä. Voimmeko sitten luottaa lehden muuhunkaan tietoon? Luotettavuus ja totuudessa pysyminen ovat mille hyvänsä lehdelle sen kallisarvoisinta omaisuutta. Jos lehti menettää lukijoiden luottamuksen, se ei ole paljonkaan arvoinen. Päivämiehen toimittajan menettely herättää kysymyksen siitä, miten on lehden toimittajan objektiivisuuden ja ammattietiikan laita. Toimittaja on lähtenyt kauas toimittajan perustehtävästä, objektiivisuudesta, ja harhautunut tai tietoisesti lähtenyt lukijoiden ohjailemisen ja manipuloinnin tielle.
Olisi mielenkiintoista lukea muiden paikalla olleiden käsityksiä asiasta.
Suviseuroissa piispa Huotarin pitämästä puheesta on Päivämiehessä selostettu vain ne kunnioitusta ilmaisseet arvostuksen sanat. Mutta ei piispan sen jälkeen esittämää kehotusta herätysliikkeen itsearviointiin ja omaan lähihistoriaamme liittyvään avoimeen keskusteluun. Nämä viisaan rakentavasti esitetyt, mutta vakavat kehoitukset jokainen paikalla ollut saattoi omin korvin kuulla piispa Voitot Huotarin suusta. Puheeseen on voinut kuka tahansa tutustua myös piispan omalla nettisivulla.
Toiseksi, puhujainkokouksen selostus herättää samoja kysymyksiä. Kuten moni tietää, kokouksessa käytettiin Uljaan alustukselle myötäsukaisten puheiden lisäksi puheenvuoroja, joissa ilmaistiin huoli elävän uskon opin vaaroista nykytilanteessa. Kokouksessa käytettiin kaksi puheenvuoroa, joissa oli tämä kysymys. Niissä viitattiin siihen että nimenomaan ja vain Raamatun, Jumalan sanan tulee olla uskon ylimpänä ohjeena. Juhani Uljaan alustus taas sisälsi selkeästi osoitettavan ristiriidan tämän käsityksen kanssa.
Päivämiehen selostuksessa toimittaja jättää lehden tilaajat ja lukijat kokonaan tietämättömiksi tästä keskustelusta. Päivämies kertoo keskustelujen "yksimielisyydestä" ja raportoi vain "yksimielisyyttä" tukevista puheenvuoroista.
Kyse voi olla luonnollisesti lehden toimittajan ammattitaidottomuudesta. Jos näin on, siihen on syytä puuttua. Toinen vaihtoehto on että kyse onkin tietoisesta kokouksen tapahtumien salaamisesta. Silloin on kysyttävä mitä Päivämiehen toimittaja arvelee saavutettavan salailulla ja keskustelusta vaikenemisella.
Tällainen menettely on tosiasioiden väärentämistä. Voimmeko sitten luottaa lehden muuhunkaan tietoon? Luotettavuus ja totuudessa pysyminen ovat mille hyvänsä lehdelle sen kallisarvoisinta omaisuutta. Jos lehti menettää lukijoiden luottamuksen, se ei ole paljonkaan arvoinen. Päivämiehen toimittajan menettely herättää kysymyksen siitä, miten on lehden toimittajan objektiivisuuden ja ammattietiikan laita. Toimittaja on lähtenyt kauas toimittajan perustehtävästä, objektiivisuudesta, ja harhautunut tai tietoisesti lähtenyt lukijoiden ohjailemisen ja manipuloinnin tielle.
Olisi mielenkiintoista lukea muiden paikalla olleiden käsityksiä asiasta.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tapaus. Valitettavasti pystyn kommentoimaan vain sen verran että "historia toistaa itseään". Edelleenkän ei SRK:ssa kyetä keskustelemaan. Edelleenkin joidenkin käsitykset vaietaan. Seuraava askel on yleensä ollut vallassa olevaa käsityksestä hiemankin poikkeavien ajatusten esittäjien leimaaminen väärähenkisiksi herätysliikkeen sisällä. Taustoja tietämättömän uskovaisten joukon silmissä. Näin se ennen tehtiin.
Tietenkään PM:ssä ei mainita piispan puheen SRK:n kannalta negatiivista osaa, koska se on sensuroitu ja kelvottomaksi tullut.
Ja niin PM:n kuin SRK:nkin kannalta on tärkeää, että SRK:n sana on alamaisille tärkeämpi kuin Jumalan sana. Ristiriitaa näiden välillä on sen verran paljon, etteivät ne samaan alustukseen mahdu!
Etköhän sortunut tuossa kahdekasnnen käskyn jonkin tason rikkomiseen... Sinulla lie ollut pahantahtoinen tarkoitus.
Ei tuo pidä vakavassa mielessä paikkaansa että Päivämies olisi sisäisen sensuurin alainen. Lehdellähän on laaja yhdyshenkilöverkosto ja siihen kirjoittavat myös ihan tavalliset uskovaiset ihmiset. Ei vain esim. puhujat. Ei pidä liioitella.
Otin tämän asian esiin siksi kun juuri tämä asia eli seurakunnan neuvojen ja Jumalan sanan suhde on viime vuosina herättänyt kiinnostusta laajasti. Se miten tämä asia nähdään, vaikuttaa kristillisyydessä käytännön arkielämäänkin. Uskon pitää näkyä arjessa, mutta miten se lopulta näkyy?
Itse asiassa Päivämies on kyllä omien tietojeni mukaan sisäisen sensuurin alainen. Sensuuri tapahtuu vain päätoimittajan tms. toimesta. Vuosia sitten eräs ystäväni kirjoitti pyynnöstä jutun Päivämieheen, joka ei miellyttänyt täysin lähestymistavaltaan lehden päätoimittajaa. Seurauksena oli jutun perinpohjainen muokkaaminen "virallista linjaa" paremmin noudattavaksi. Tästä on aikaa jo vuosia, mutta en usko, että meininki toimituksessa olisi muuttunut juurikaan. Päivämiehen tehtävänä ei näytä olevan asioiden neutraali raportointi, vaan se keskittyy "saarnavirkaan" eli tietynlaisen uskonnäkemyksen esillä pitämiseen ja sen edistämiseen.
Tämä kaikki ihan ilman sarvia ja hampaita.
Oliko kuvaamasi tapauksen yhteydessä muokkaamisessa kyse ilmaisutavasta ja kielestä vai sisältöön liittyvästä muokkaamisesta? Minusta on sekin selvää että hengellisessä lehdessä ei ole hengellisyyteen sopimattomia kirjoituksia.
Mutta meidän omista asioistamme, sisäisestä keskustelusta kokouksissa jne. Päivämiehen pitäisi kertoa kaikille rehellisesti ja avoimesti.
Jos se ei niin tee, lehden pitäisi kertoa lukijoille, että se ei ole neutraali.
Kun lehti luopuu tavoitteesta raportoida oman yhdistyksemme SRK:n ja oman uskomme piirissä tapahtuvista asioista objektiivisesti, sen pitäisi kertoa millaiset painotukset sillä sitten on. Jos yhdistyksen lehti kertoo asioista "värittyneesti", se ei ole enää "aitoa"tiedottamista vaan manipulointia. On epäreilua, että lukijalle ei kerrota mitkä ne painotukset ovat.
Kyse oli sekä sisällön että tyylin muokkaamisesta. Sisältö ei ollut millään lailla "väärää opetusta" tms, vaan kyse oli siitä, että koko asiaan haluttiin hengellisempi ote. Painotan vielä, että kirjoitus ei ollut "hengellisyyteen sopimaton" alun alkaen. Tyylillisesti sitten juttuun lisättiin rivitolkulla "kaanaan kieltä", mikä ainakin ystäväni tuntien tuntuu tolkuttomalta: tiedän, ettei hän ikimaailmassa kirjoittaisi/puhuisi sillä tavoin. Tässä Päivämies harjoitti puolestaan yhdenmukaistavaa tehtäväänsä antamalla kuvan siitä, että kaikki uskovaiset kirjoittavat/puhuvat samalla tyylillä, vaikka kyseessä on päätoimittajan/toimitusneuvoston näkemys ja tapa esittää asiat.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Päivämies ei pelaa ihan reilua peliä jättäessään ilmoittamatta oman puolueellisuutensa. Rivien välistä asia on periaatteessa helppo nähdä, mutta vain silloin, jos ei ole samaa mieltä lehden linjan kanssa kaikista asioista.
Kiitos mielenkiintoisesta kertomuksesta. Kuvaamasi tapaus on helppo uskoa todeksi. Onhan kiistatonta että Päivämiehen tyyli on suorastaan hupaisuuteen saakka yhdenmukaisen tyyliltäänkin, vaikka niinhän ei tarvitsisi olla. Hengellinen yhtenäinen ymmärrys riittäisi.
Se "kaanaankieli" sopiikin johinkin yhteyksiin. Mutta ajoittain siitä syntyy - luvalla sanoen - melkoisen naiivi ja lukijaa aliarvioiva vaikutelma.
Kirjoittaako tavallinen uskovainen? ja jos kirjoittaa jotain "erilaista" niin julkaistaanko? EI TAATUSTI
Demonisoidaan korvakorut ja hiusten sävytys sekä asetetaan ne autuuden ehdoksi. Lisätään näiden jatkoksi vaikkapa sata synniksi julistettua elämäntapasääntöä niin johan alkaa näkyä usko SRK:hon katukuvassa!
Näin olette tehneet ja näin autuuttanne ansaitsette päivittäin.
Jos joku kirjoittaa väärän hengen vaikutuksen alaisena, hänet kutsutaan hoitokokoukseen vastaamaan väärästä hengestään. Siksi jokainen riviuskovainenkin kirjoittaa vain niita samoja fraaseja, joita on tottunut SRK:n tiedotuslehdestä lukemaan.
"Kun lehti luopuu tavoitteesta raportoida oman yhdistyksemme SRK:n ja oman uskomme piirissä tapahtuvista asioista objektiivisesti, sen pitäisi kertoa millaiset painotukset sillä sitten on. Jos yhdistyksen lehti kertoo asioista "värittyneesti", se ei ole enää "aitoa"tiedottamista vaan manipulointia. On epäreilua, että lukijalle ei kerrota mitkä ne painotukset ovat. "
Voi hyvä jumala. Et kai oikeasti ole noin naiivi ja lapsellinen. Että propaganda lehden pitäisi heti alkuun kertoa, että me olemme propagandalehti ja valehtelemme teille parantaaksemme omaa asemaamme ja saadaksemme tiukemman otteen teistä. Varokaa lukijat, me valehtelemme ja muokkaamme juttuja omien tarpeidemme mukaisesti.
Tietenkään tällainen lehti ei kerro, eikä myönnä todellisia tarkoitusperiään tai mihin juttujen muokkauksella pyritään.
Ja eikös tuo sinun itsesi mainitsema tapaus ole malliesimerkki valehtelusta. Jätetään epämiellyttävät kohdat pois ja julkaistaan se, mikä omiin tarkoituksiin sopii. Eikös totuuteen kuulu koko totuus, eikä vain puolet siitä?
Eivätköhän uskonnollisten yhteisöjen lehdet ole valjastettu kasvattamaan ja ohjaamaan ihmisiä uskossa yhteisön oppien mukaan, eikä raportoimaan asioita tavalla, joten esim. joku tavallinen uutislehti toimii?
En ole siksi yllättynyt, koska tarkoituskaan ei ole raportoida kaikkia maailman asioita. Voi tietysti olla, että kun juttuun ei kaikkea mahdu, niin kritiikki on siitäkin syystä jäänyt pois, mutta hyvin mahdollisesti kyseessä on myös tietoinen valinta. Piispan tervehdys noteerataan lyhyesti (oliko lyhyt?), mutta kaikkia yksityiskohtia ml. kriittinen maininta, ei. Tulkitsisin myös, että jos piispan kritiikkikommentti olisi julkaistu, piispa hyväksyttäisiin vl:ien uskonnollisena auktoriteettinä, mitä hän ei eri tavalla uskovana mitenkään voi olla, vaikka muuten (valtionkirkon korkeassa virassa) kunnioitettavassa auktoriteettiasemassa onkin.
T. Sivustalukija
Kyllä PÄivämies on vanhoillislestadiolaisuuden UUTISLEHTI, niin se itse itsensä esittelee:
"Päivämies on viikoittain ilmestyvä tabloidikokoinen uutislehti, jossa on keskimäärin 24 sivua. Se on perustettu vuonna 1954. Lehti kertoo vanhoillislestadiolaisuudesta ja sen toimintaympäristöstä sekä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja kirkkopoliittisiin kysymyksiin."
www.srk.fi _> Lehdet -> Päivämies
uutislehti on huono tuossa tapauksessa, vaikka lehti sitä näyttää itse käyttävänkin - tai sitten ymmärrän sanan uutislehti väärin. Itse pidän todellisena uutislehtenä sellaista, joka on mahdollisimman sitoutumaton ja objektiivinen, eikä pyri kirjoittamaan minkään uskonnollisen tai poliittisen ryhmän näkökulmasta eikä kasvattamaan siihen. Tietysti täysin sitoutumatonta lehteä ilman kytköksiä saa hakea...
Olen tästä eri mieltä mitä kirjoitit:
"Tulkitsisin myös, että jos piispan kritiikkikommentti olisi julkaistu, piispa hyväksyttäisiin vl:ien uskonnollisena auktoriteettinä, mitä hän ei eri tavalla uskovana mitenkään voi olla - -"
On tosi alkeellista tulkita niin, että jos lehti julkaisee jonkun ihmisen puheesta siteerauksen, se on samalla lehden tai sen taustayhteisön oma kanta! Ei niin pöljästi kukaan lukija päättele! Et kai itsekään ole median seuraajana noin lapsellinen?
Pidän kiusallisena, että PM:n toimittaja ei pitänyt tärkeänä tuoda esiin kirkkomme edustajan kriittisiä neuvoja. Olemmepa itse niistä mitä mieltä tahansa, niihin meidän odotetaan vastaavan kun samassa kirkossa toimimme.
Vain rehellisyydellä voimme vastata myös kirkon kritiikkiin. Päivämies ei anna ulospäin itsestään nyt rehellistä kuvaa.
Kyllä näistä asioista on myös tavallisella uskovaisella oikeus saada tietää omasta lehdestään, ei vain Kotimaasta (kirkon lehdestä).
Nyt ne jotka eivät olleet piispan puhetta kuuntelemassa, eivät voineet tätä tietoa saada. PM ei tällä tavoin palvele uskovaisia lukijoita.
Kyllä poliittisesti sitoutunutkin lehti voi olla samalla uutislehti. Vrt. "Uutislehti Demari". Avoin sitoutumisensa ilmaiseminen tekee mahdolliseksi että lukija voi suhteuttaa saamansa informaation taustayhteisön arvoihin.
Se on hankalinta jos lukija ei tiedä minkä tai kenen lauluja lehti laulaa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Esim. Helsingin Sanomat. On puoluepoliittisesti sitoutumaton mutta ei neutraali. Mutta kuinka moni tietää ja tuntee sen lehden sidonnaisuudet?
Ehkä ilmaisin asian epäselvästi. Yritän uudestaan. Tarkoitin sitä, että siteeraamalla piispan kritiikkiä vl-lehti antaisi mielestäni yhteisön ulkopuolisen neuvoille näkyvyyttä ja painoarvoakin uskonnollisissa asioissa, VAIKKEI olisikaan samaa mieltä. Ymmärrän toki pointtisi, ettei tarvitse olla siteeratun asian kanssa samaa mieltä, mutta pelkkä siteeraus vl-lehdessä antaisi piispan sanoille painoarvoa ja ihmiset voisivat olla hämmennyksissä, että ketä tässä nyt kuunnellaan, aletaanko odottaa piispan kehotuksen toteuttamista vai mitä tehdään...Ehkäpä lehti ei halua tällaisia pohdintoja, vaan ottaa asian esille vasta sitten, JOS SRK:n johtokunta tai muu korkea VL-TAHO lausuu siitä jotakin.
Kaanaankieli on kallista isien perintöä siionissa. Sillä on oma paikkansa uskovaisten talostelussa. Toki se ei ole mikään autuuden ehto.
tiedonvälitystä, kuten aina ennenkin. Kuin "Pravda" entisessä Neuvostoliitossa.
Kuuntelin tuossa Jämsän seurojen väliajalla toimitettua ohjelmaa. Siinä toimittaja sanoi, että SEURAKUNTA on Raamatun vertaus viinipuusta.Jumalan valtakunnasta on siis tehty viinipuu. Jeesus sanoi kuitenkin:"MINÄ olen viinipuu, ja te [hänen seuraajansa] olette oksat". Että näin vääristellään Raamattua, ja kaikenlaiset asioita tuntemattomat pannaan asialle.Omasta Raamatustani en ko. ajatusta ole löytänyt: seurakunta=viinipuu. Jos löydätte sellaisen kohdan, niin ilmoittakaa.
Onhan tämä kysymyksiä herätellyt. Asiasta pitäis ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen vanhaan puhujaan joka tietäis mitä asioita tässä on taustalla. Juhani Uljashan valittiin puheenjohtajaksi.
Puheenjohtajaksi valittiin Olavi Voittonen.
Oliko se sitten niin että Uljas joutui luopumaan muuten vain SRK:n johtokunnan jäsenyydestä?
En arvaile, koska minulla ei ole muuta tietoa kuin se, minkä Uljas haastattelussaan sanoi.
Hän on jo vanha mies ja ollut tosi kauan SRK:n sisäpiirissä vaikuttamassa.
Se että alustus puh.kokoukseen oli tilattu juuri Uljakselta täytyy olla hänelle osoitettu kiitos ja palkinto pitkästä rupeamasta SRK:n hyväksi.
Tämä oli huono ajoitus nostaa Uljas vl-liikkeen keulakuvaksi julkisuuteen. Hän oli yksi hoitokokousten tunnetuimpia nimiä ja hyväksyi hengellisen väkivallan. Jota oli itse toteuttamassa.
No nyt hän on joka tapuksessa jo jäämässä pois mitä itsekin pidän hyvänä asiana.
Öljypuu kuule toimittaja joutuu aina valitsemaan. Ei lehteen panna kaikkea niitä yksityiskohtia mitä jossain kokouksessa tapahtuu ja mitä kaikkea siellä puhutaan. Valinta on normaalia. lehdentoimittajan täytyykin valita. Joku toinen toimittaja olisi saattanut valita vähän eri tavalla mutta aina on valittava mitä lehteen pannaan. Ihan turhaan tästä nyt teit avauksen.
Valitsee ja valitsee, mutta kun tälläkin kertaa valikointi (sensuurin laatu) oli ennustettavissa. Jo ennakkoon tiesi, että piispan tervehdyksen uutisosa jätetään mainitsematta.
Ja on selvää, että Uljaan alustuksen ohella Päivämiehessä ei voida kertoa, että uskon ja opin tulee perustua yksinomaan Jumalan sanaan. Vl-liikkeesä seurakunta on nostettu jumalaksi, koska "seurakunta on totuuden patsas ja perustus". VL-liikkeessä seurakunta on erehtymätön.
Miksi yrität vesittää aloittajan esittämää kritiikkiä?
Haluan muistuttaa että en kritisoi kristillisyyttä sinänsä, vaan inhimillisten ihmisten toimintaa kristillisyydelle tärkeissä asioissa.
Puhujainkokouksen alustuksen pidon antaminen juuri Uljaalle saattoi olla paitsi ansaittu julkinen tunnustus ja kiitos pitkäaikaiseta työstä, samalla päätös "70-lukuhenkiselle" linjalle. Vihdoinkin. Pienin askelin olemme pääsemässä irti 70-luvusta. Keskustelun raikkaammat puheenvuorot olivat tästä ensi merkkejä.
No sanoppa minkä merkki sitten on se että Päivämies tyystin sivuuttaa ne erilaiset puheenvuorot? Sille on selitys. Yksimielisyyden osoituksella Päivämiehessä haluaa johtokunta viestittää ennen kaikkea SRK:n yksimielisyydestä. Ei se ole kuule huono asia että löytyy yksimielisyyttä.
SRK:n johtokunnan sisällä ei juuri nyt olekaan näiden erimielisten puheenvuoron esittäjien kannalla olevia. Johtokunnassa ei siis ole avointa erimielisyyttä. Sen sijaan puhujien keskuudessa on eri painotuksia. Ainahan sitä on jonkinverran ollut.
Tarkoitus pyhittää keinot, niinkö??
PM:n päätoimittaja ei halua tavallisten uskovaisten edes tietävän erimielisyyden olemassaolossta.
Ei avaus ihan turhakaan ole. Nykyaikainen tiedottamisperiaate tuli tässä kyllä vähän ohitettua.
Hyvä havainto! Nykyään yritykset ja julkiset organisaatiot tiedottavat myös itselleen epäedullisista asioista. Jos ovat tehneet jonkin virheen tai erehtyneet, ne julkistavat asian. Ja kertovat julkisesti yleisölle, miten korjaavat tämän virheen tai erehdyksen. Pelkkä itsekehu ei enää riitä tiedottamiseksi.
Kaikki tietävät, ettei erehtymättömiä ole. Uskottavuus ja luotettavuus syntyy siitä että erehdyksiin puututaan itse ja ne korjataan.
Ehkä arvostetuin aikakauslehti on Suomen Kuvalehti. Siinä on jokaisessa numerossa oikaisuja. Päivämiehestä ei ole löydettävissä yhtään oikaisua. Siis se on omavanhurskaiden, itseään pyhimyksinä ja erehtymättöminä pitävien lehti.
Jumalan valtakunta ymmärretään vl-liikkeessä aivan eri tavalla kuin Raamatussa. Vl-uskoisille heidän seurakuntansa on erehtymätön totuuden patsas ja perustus. Seurakunta ei voi erehtyä, vaikka kaikki sen jäsenet ovatkin erehtyväisiä. Seurakunta on saanut valtakirjansan itse Jumalalta. Jumalan huoneenhallitus on seurakunaan pää.
Seurakunta on yhtä kuin vl-perinne. Se on Saara-äiti, jolle on oltava ehdottoman kuuliainen. Missään tapauksessa ei riitä, että on Jumalan sanalle, Raamatulle, kuuliainen.
Analyysisi on ilmeisen osuva kiteytys nykyisetä vl-opista. Todella erilainen on nykytila kuin oli vl-opetus 20-luvulla tai vielä 50-luvullakin!
Piispan puheesta sentään kirjoitettiin PM:ssä, toisin kuin 80-luvulla. PM ei tainnut alkuun mainita sanallakaan piispan (Rimpiläinen) pitämästä tervehdyspuheen sisällöstä. PM:ssä saattoi olla maininta tervehdyksestä, ilman mitään sisällöllistä arkumentointia. Avoimuus on kuitenkin jonkin verran mennyt eteenpäin...
Olin itse puhujainkokouksessa paikalla. Kuulin ja näin itse puheenvuorot, joissa mainittiin Raamatun olevan uskon ylin ohjenuora ja auktoriteetti. Näitä puheenvuoroja oli ainakin kolme. Nyt Päivämies mainitsee kolmesti kuuliaisuuden koskevan raamattua ja seurakuntaäitiä. En kuullut yhdessäkään puheenvuorossa mainittavan sanaa "seurakuntaäiti". Seurakunnasta tosin puhuttiin. Lääkkö kritisoi piispan puhetta omassa aloituksessaan ja kävi läpi hajaannuksen aikoja. Päivämies ei kirjoittanut riviäkään siitä, että jälleen kerran tämä palsta leimattiin roskapalstaksi Tämä aloitus osoittaa toista, sillä aloittaja puolustaa avoimuutta ja rehellisyyttä. Näin ei toimi Päivämiehen ko.(pää) toimittaja. Ehkäpä hänen olisi syytä katsella muita töitä..Tuollainen toiminta aiheuttaa turhaa ristivetoa kristillisyydessä. Väärästä vallankäytöstä kärsii uskomisen ilo ja vapaus. Luottamus rapisee.
Loppujen lopuksi SRK voi todeta, että leikkaus oli erittäin onnistunut, mutta potlas kuoli.
Ts. mitään väärää ei hoitokokouksissa tapahtunut ja johtamiskulttuurimme on erittäin hyvää, sääli vaan että jäsenistö alkaa osoittaa tyytymättömyyttä.
pian pilkataan-koskahan penkkikansa ymmärtää lahkon kaksinaamaisuuden ja valheellisuuden?
kaikkien kriittisesti Päivämies-lehteen suhtautuvien olisi tarpeen istua Jumalan sanan kuuloon seurapenkkiin ja pyytää avoimia korvia.
Olin itse kolme päivää perheeni kanssa Jämsän opistoseuroissa. Täytyy sanoa, että sydän taas virkistyi ja toisia arvostelevat pahat ajatuksetkin olivat pois mielestä! Tämän vaikuttaa vain ja ainoastaan Jumalan armo, joka tyynnyttää mielen ja tuo rauhan.
avoimmuuden ja rehellisyyden vaatimus sittenkään ristiriidassa uskon asian kanssa?
Saako uskoa käyttää vilpillisyyden ja tarkoitushakuisen vääristelyn peitteenä?
JR
Juhani Uljaan alustus Valkealassa. Jos ylimpänä ohjeena pidetään raamattua ja Jumalan sanaa ilmaa seurakuntaäidin hoitoa, niin joudutaan pian ulos Jumalan seurakunnasta. Tästä puhuttiin myös Jämsässä. Taisi olla Timo vallin lauantai-illan alustuksessa "Että he yhtä olisivat".
Vuosisadan alun vaikuttajien johtavana ajatuksena oli ehdoton kuuliaisuus vain Jumalan sanalle. Se käy ilmi lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa. Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?" Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: "me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, pitää sen riittää myös meille".
Eipähän tuohon voi sanoa muuta kuin AAMENTA!
Jos vuoden 1909 päätökset eivät enää riitä, ollaan vakavasti eksyksissä.
kuin JanHus veljellä. Jumala vahvistaa Henkensä kautta omiaan. Sain virvoittua Jämsässä elävän Jumalan seurakunnan keskellä. Meidän turvamme on ikiaikojen Jumala.
oli 70-luvulla vaasanseudun julmimpia hoitomiehiä-kysyttäissä ei muista mittään niistäkään tapahtumista, saati julkene anteeksipyyntöä suuntaan tai toiseen tekemään! Kyllä vl:illä on paljon paskoa maton alla
kertoo sekin, että lääkkö-veljemme pösmöttää edelleen yhteistiedoissa-ei saatu sitten uutta isä aurinkoista kameran eteen! vaikka melkein rippikuviahan kaikki yhteistiedoissa ovat...
Tuo rehellinen viestisi paljasti sen, että vl-seurakunnan virallinen opetus on sama kuin vuosikymmeniä sitten.
Vl-seurakunnassa oleminen, ainakin sen ns. rakkaudessa oleminen, on autuuden ehto! Usko ei riitä, jos se ei ole yhtä vl-seurakunnan yleisen julistuksen kanssa.
Hyvä ja selkeä puheenvuoro Sinulta!
Kun Sinulla on noin hyvät tuntemiset, niin miksi laimennat niitä täällä meidän seurassamme?
Eikö se pidäkään enää paikkaansa että minkä armo tuopi, sen synti viepi. Erityisesti 'jumalattomien' seurassa!
Ikävä kyllä viestistäsi tulee tunne, että sinä JanHus olet mitätöimässä sen kasvavan joukon ajatukset ja mielipiteet, joka ei voi hyväksyä Päivämiehen linjausta puhua vain niistä myötäkarvaan sukivista asioista. Mikäli asioista puhuttaisiin avoimesti ja aidosti, niinkuin ne ovat ja tapahtuvat eikä poimien itselle mieluisia viestejä, syntyisi paljon suurempi luottamus mitä nykyinen toiminta ikävä kyllä tarjoaa. Elämä ilman epäkohtia ei ole todellista elämää. Mistä ylipäätään on syntynyt se käsitys, että uskovaisten pitäisi olla aivotonta massaa, jokainen erilainen mielipide jätetään huomioimatta, vaikka näin tehdessä saatetaan toimia väärinkin.
Päivämieslehden pitää kestää arvostelu ja kriittinen suhtautuminen ja sen se kestää ellei ole mitään salattavaa. Kenenkään, uskovaisenkaan, elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta ja armoa, vaikka olisi miten kirkkaasti uskomassa. Miksi näistä elämään väistämättömästi kuuluvista asioista, elämän nurjista puolista ei voida puhua avoimesti tai edes millään tasolla?
Päivämiehessä on hyvin vähän aidon elämän makua. Se kyllä kertoo miten pitäisi elää (ainakin päätoimittajan mielen mukaan), mutta se ei anna tilaa epätäydellisille ihmisille, joita me kaikki olemme.
Avauksellani ei ole tarkoitus mitenkään riidellä eikä leimata ketään. Mutta tuoda esiin huoli kasvavan siionin oman lehden tilasta. Ei se ole yhdentekevää, miten ammattitaitoisesti lehden toimitus asioista kertoo. Miten skarppi ja monipuolisesti esiin nousevia asioita selostava ja tiedottava se on.
Päivämiehen merkitys kristillisyydessä myös opillisen ajattelun ja yhtenäisen ymmärryksen tukijana on kasvanut. Asioiden peittelyn sijaan paljon enemmän siionia palvelee raikas ja aivan avoin tiedottaminen. Kun meillä ei ole mitään salailtavaa, ei pitäisi sortua sellaiseen. Päinvastoin meidän voima olisi juuri avoimuudessa.
Rebekka, kirjoitit suoraan totuuden rehellisesti tähän:
"Päivämiehessä on hyvin vähän aidon elämän makua. Se kyllä kertoo miten pitäisi elää (ainakin päätoimittajan mielen mukaan), mutta se ei anna tilaa epätäydellisille ihmisille, joita me kaikki olemme. "
Tätä juuri on ollut tarkoitukseni sanoa. Ei meidän uskovaisten tarvitse esittää mitään, ei omassa lehdessämmekään. Mehän olemme tämä Jumalan valtakunta, ja meillä on yhteistä se että on halu elää jumalanlapsena ja uskoa syntinsä anteeksi. Ja kun meitä yhdistää keskinäinen rakkaus, silloin meitä ei pelota olla erilaisina, puutteellisina, kukin laisenaan tämän valtakunnan asukkaana. Kaikkeen ihmisen toimintaan liittyy aina puutteita ja vajavaisuuksia. Näinhän Aarno Haho totesi suviseuroissa tiedotustilaisuudessa. Ei me siis voida tulla täydelliseksi, mutta meillä on täydellisyyden Jumala. Tässä on se ero.
Päivämiehestä kirjoituksia lukiessa tulee monesti hyvin ontto vaikutelma. Sama tunne ei tule kun oikein seuroissa saa kuulla evankeliumia laidasta laitaan. Siinä on oikea henki.
Mistä näin suuri elävän saarnan ja Päivämiehen kirjoitusten ero voi johtua?
Muiden kuin toimituksen tekemien kirjoitusten ero oli takavuosina vielä monesti suuri. Mutta nyt "tavallisten" kirjoittajienkin tekstit mankeloidaan toimituksessa samaan yhtenäisen latteaan tyylilajiin. Lehti on lähinnä asioiden "sievistelyä" taikka hengellistä viihdettä. Luen sen kyllä joka kerta mutta sielu ei siitä virkisty.
Tarkoitatko, että 'vainme'?
Eli vain te veeällät kuitenkin olette yhdessä Jumalan Valtakunta? Me muut olemme sen ulkopuolella?
Meikä poistuu takavasemmalle, koska tämä olikin vain 'uskovaisten' välistä keskustelua.
Toivo Määtän raportti puhujien kokouksesta on lyhennelmänä täällä:
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=uutisjuttu_2728_22007
Hyvä veli, saatoit sortua nyt ylilyöntiin kirjoittaessasi:
"kaikkien kriittisesti Päivämies-lehteen suhtautuvien olisi tarpeen istua Jumalan sanan kuuloon seurapenkkiin..."
Tuosta saattaa pahalla tahdolla saada sen käsityksen, että sinä Jan Hus et pidä avointa ja rakentavaa sisäistä keskustelua lainkaan sopivana uskovaisille.
Mutta! Miten me ilman rehellisyyttä voidaan tehdä jumalanvaltakunnan työtä ja kehittää sitä? Jos on virhe tapahtunut, senhän voi korjata.
Otetaan toinen esimerkki. Jos me hymistelemme vaan ja kiellämme tekniset neuvot, kun olemme pystyttämässä suviseuratelttaa ja jokin lujuuslaskelma osoittautuu virheelliseksi, meidän käy huonosti. Siinä ei seurapenkissä istuminen tilannetta paranna, vaan asioihin puuttuminen normaalilla tavalla.
Ihan sama on tämä Pivämiehen toimittajan ammattitaitoa koskeva keskustelu. Jos on toimittu ammattitaidottomasti, ei sitä seurapenkissä istuminen paranna, vaan asianomaisten toimittajien ammattitaidon kehittäminen.
Ei kai kukaan tahallaan tee huonoa työtä, vaan koska ei osaa. taidot ei riitä.
Päätoimittaja tai toimittajat tai kaikki jonnekin täydennyskoulutukseen, rehellistä journalismia oppimaan.
Seuroissa istumisella saamme sielulle ravintoa, ja se on se tärkein asia. Mutta se ei sinänsä varmista kenenkään ammatillista osaamista, sen varmaan ymmärrät.
rakentava = riitainen
maan päällä = täällä Oulussa
uskon kuuliaisuus = srk-kuuliaisuus
vaikeat ajat = hoitokokoukset
seurakunnan ääni = päiwämies
hoitajat = 1124 vallanhimoista
toinen toisillemme = muut ulkopuolella
keskustelemaan = ole hiljaa
terveiset ameriikasta ja togosta = kiillotamme kilpemme
uskoa vahvistava = saneltu yksimielisyys
loppurukous = paskat maatkoon maton alla!
Meikäläisyydessä on tullut tavaksi muuttaa ihan tavalliset asiat hengellisiksi ja yrittää korjata niitä kehottamalla parannuksentekoon.
Tässä on omat vaaransa.
Etkö tosiaankaan pysty näkemään mitä avauksen asia koskee? Jämsässä kävin minäkin. Se että sinä sait virvoittua seuroissa Jämsässä ei liity mitenkään tämän ketjun keskusteluun. Olihan se kallis asia, minustakin. Mutta tässä ketjussa on aiheena Päivämiehen uutisointitapa.
Tarvitsemme lehteä jossa olisi persoonallisia uskovaisten tekstejä. Oikeaa ruisleipää! Ei sellaisia naiiveja höpinä-kotiaineita kuin esim. tämä M. Hanhisuannon "Avioliitto tarvitsee vaalimista":
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=matkaevas_292007
Surullinen on Päivämiehen tarjoaman hengenravinnon taso. Lapesllisia höpinöitä ja lukijoiden "ohjailua". Pitääkö päätoimittaja meitä lukijoita tolloina?
Ero saarnojen ja Päivämiehen sisällössä voi johtua siitä että PM.ssä on tällä hetkellä puute persoonallisista ja omaperäisistä kirjoittajista. Sen sijaan kullakin saarnamiehellä on omat lahjansa, yksilöllinen tapansa. Siksi puheissa rikkaus ja vaihtelevuus säilyy. Niitä ei ennakkoon "toimiteta".
Täällä netissä näyttäisi olevan paljon omaperisiä uskovaisia kirjoittajia. Voisivatko nämä kirjoittajat tarjota kirjoituksia myös Päivämieheen?
Oletko tosissasi sitä mieltä, että näillä sivuilla käydään asiallista ja rakentavaa keskustelua!!??
Jos tämä ei ole roskapalsta niin mikä!
Tämä on laittamattomasti sanottu: "Väärästä vallankäytöstä kärsii uskomisen ilo ja vapaus."
Emme me noin opeta. Jos et pääse seuroihin,
voit tästä Siionin Lähetyslehdessä olevasta kirjoituksesta palauttaa mieleesi miten asiasta on Jumalan sanassa sanottu:
"Seurakunta eli Jumalan armovaltakunta on joukko uskovaisia ihmisiä, joiden keskellä on Kristus."
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=jumalan_valtakunta__uskovaist
Hmmm. Puhujan on tärkeää tietää millainen on epäuskoisen sielunhätä.
Niin, ja uskovaiset tervehtivät toisiaan uskovaisen tervehdyksellä. Kuinka monia ei-vanhoillislestadiolaisia sinä tervehdit "Jumalan terveellä"?
"- jälleen kerran tämä palsta leimattiin roskapalstaksi".
Tarkoittanet Lääkön puheenvuoroa?
Persoonallisista kirjoittajista tuskin on puute. Vika on siinä, että kirjoitukset käyvät läpi niin tiukan seulan, että muokkausten jäljiltä on suuri vaara, että kirjoittajan oma alkuperäinen teksti tuskin enää näkyy lopputuloksessa. Jäljellä on samaa massaa mitä lehti on täynnä. Kliseitä ja itsestäänselvyyksiä.
Erikoista, että tämä roskapalsta on nyt mainittu SRK:n vuosikirjassa, Päivämiehen kirjoituksissa, seurakuntapäivillä ja SRK:n puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Mutta tietenkään kukaan uskovainen ei suinkaan seuraa tätä palstaa.
Joku saattaisi tulla kysyneeksi miksi roskapalsta tarvitsee eri tilaisuuksissa mainita kun ei sitä kukaan uskovainen lue, paitsi jotkut asioista tietämättömät teinit.
Mistä ne palstan mainitsijat tietävät tämän palstan, tätä lukematta?
Samaa olen minäkin ihmetellyt!
tai saat netissä selville, että tällainen palsta on olemassa.
Ja totta kai esim. SRK:ssa joku seuraa, mitä tapahtuu vl:iä koskevissa asioissa ja jopa nettikeskusteluissa, jotta voivat ottaa kantaa asioihin ja suositella tai olla suosittelematta. Monessa asiassa näen ristiriitaa, mutta en siinä, että SRK:lla joku käyttäisi aikaa netin haravoimiseen tässä mielessä.
kertovassa kirjassa "Sinun porttis pitää avoinna oleman" lukee mm. näin:
Vanhoillislestadiolaisuudelle Raamattu on aina ollut ehdoton Jumalan sanan auktoriteetti. On tahdottu uskollisesti noudattaa sitä tunnustuskirjoissa lausuttua järkähtämätöntä totuutta, jossa todetaan:
"Me uskomme, opetamme ja tunnustamme AINOAKSI säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan niin kaikki opit kuin opettajatkin on tutkittava ja arvosteltava, YKSINOMAAN VANHAN ja UUDEN TESTAMETIN profeetalliset ja apostoliset kirjat, niin kuin on kirjoitettu: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119:105) ja niin kuin Paavali sanoo: "Vaikka enkeli taivaasta saapuisi toisin saarnaamaan, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8). (Yksimielisyyden ohje)
(E. Reinikainen)
Kalliit sanat. Kiitos.
Mitä enemmän SRK:n rakkauden neuvoja ja käytännön elämän valintoihin liittyviä vuosikokouspäätöksiä tehtailemme, sitä kauemmaksi joudumme raamatullisesta opetuksesta.
Eräs 70-luvulla sidottu iäkäs uskovainen käytti osuvaa nimitystä Siionin vapautusarmeija. Sinä näytät kuuluvan siihen armeijaan.
Minä puolestani taitaisin joutaa eläkkeelle tästä touhusta, kun Siionin muurin sisällä on jo noin ärhäkkä viides kolonna.
SRK:n tiedotustoiminta ja netin hyödyntäminen on ollut korkeaa tasoa viime vuosina. Uskovaiset ottivat heti netin käyttöön suviseura- ym. tiedottamisessa. Hyvä me!! :-) Niin että miksipä ei SRK:n toimistossa seurattaisi myös tätä keskustelua. Ihan fiksua on pysyä selvillä tästä palstamaailmasta.
Juuri tässä kaipaisin kovasti muinaisen Harmaapöllön viisaita ajatuksia.
Kyllä pääsen seuroihin ja Siionin Lähetyslehteä olen lukenut säännöllisesti. Kävin myös katsomassa linkin takana olevan kirjoituksen.
Mitähän minun kirjoituksessani oli sellaista, jota ei seuroissa opeteta?
Jumalan Sanaakin olen tutkinut sen verran, että en usko SRK-tulkintaa Jumalan valtakunnasta. Silloinhan rajaisin itsekin sieltä pois! En ole sääliä kerjäävä masokisti.
Mitään PM ei kuitenkaan julkaise. Vaikka olisit tarkastuttanut tekstisi kymmenellä papilla, että siinä ei ole opillisia virheitä, niin sittenkään ei kirjoitusta julkaista.
Vain PM:n päätoimittajan kanssa samassa omavanhurskauden hengessä olevat saavat kirjoituksiaan julkaistuiksi...
11.7.2007 Päivämies kirjoitti puhujien kokouksen keskustelusta: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
PM 11.7.2007: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
Erkki R. palasi alkuperäisille lähteille. Kiitos sitaatista. Vl-pappi ja SRK:n pitkäaikainen matkapuhuja Kullervo Hulkko on kirjoittanut teoksessaan Kukistumaton valtakunta (1965):
”Vanhoillisuuden käsitys Jumalan seurakunnasta - asiaa kokonaisuutena ajatellen - on pysynyt samana viime vuosikymmenien kuluessa. On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. - - Raamattu on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa. On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle.”
Aivan samasta asiasta kirjoitti tunnettu saarnaaja Leonard Typpö yli 50 vuotta ennen Hulkkoa: "Emme huoli kuunnella töiden opettajia, ewankeliumin wäärentäjiä, jotka sotkewat ewankeliumin ja lain sekaisin, ja niin sekaopillaan eksyttäwät arat omattunnot ja sydämet pois oikeasta elämän ja rauhan lähteestä, sen on Jeesuksen täydellisestä lunastuksesta.”
On merkillepantavaa, miten voimakkaana tästä huolimatta aika ajoin on elävässä kristillisyydessä kompastuttu samaan asiaan: oman ihmisyhteisön nostamiseen Raamatun rinnalle. Juuri tämä seurakunnan korostus välittyy selkeästi Uljaan alustuksesta.
Se on inhimillisestä ihmisestä nouseva tulkinta, rakentamalla rakennettu järkioppi. Se on koko herätysliikkeemme historian ajan ollut viemässä ymmärrystä puhtaasta arvoevankeliumin julistuksesta.
vaikka missä paistettais... virallinen valheenpuhuja
ovat maailman sivu olleet vl-herätysliikkeen keskeisiä tukipilareja. Opetetaan Raamatun vastaisia valheoppeja, valehdellaan muiden uskovaisten elämänmenosta yms.
Kaikki tämä siksi, että saataisiin pidettyä pystyssä hiekalle rakennettu korttitalo = harhaherätysliike = vanhoillislestadiolainen herätysliike.
toimii SRK:n keksimien valheiden ja valheoppien pohjalta. Päivämiehen tehtävänä on puolustaa SRK:n valheita ja valheoppeja.
Kuuntelin suvispuheita, uutisointia ja haastatteluja. Samoin luin Päivämiehen artikkeleita suviseuroista.
Alustuksen luin tarkasti ja huomasin, että siellä oli kai pariin otteeseen nostettu seurakunta Jumalan Sanan rinnalle?
Haastatteluissa ja uutisoinnoissa oli huomioitu 'kehut' ja oman herätysliikkeen merkitys ev.lut. kirkolle. Piispan puheen muuta puolta ei. Se ei tuntunut koskettavan, vaikka kaikki me sen kuulimme. Ja ehkä ymmärsimmekin?
Oma havaintoni oli myös se, että useimmat, tavalliset riviveeällät ajattelevat Päivämiehen tavoin. Sitä vahvistetaan kanssapuheissa ja muu unohtuu automaattisesti?
lyhennettynä.
"Saattaa käydä niin, että omantunnon ääni on toinen kuin Jumalan seurakunnan. Kumpaa me silloin tottelemme? Parempi on silloin kuunnella Jumalan seurakuntaa. Omatunto voi erehtyä.
Paavali sanoo Jumalan seurakunnan olevan totuuden patsas ja perustus (1. Tim 3:15)."
"Kun ylösnoussut Jeesus Johanneksen kautta lähetti kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle, hän päätti kaikki kirjeensä sanoin "JOlla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo".
Ottamasi kohdat alustuksesta ovat vielä selvempää tekstiä kuin se mitkä minä muistin.
Koska seurakunta ja Lutherin aikana ainoan oikean äitikirkon kirkolliskokoukset voivat erehtyä, niin kuuntelen kyllä oman omantuntoni ääntä ja keskustelen uskonasioista muiden omalle omalletunnolle kuuliaisten kanssa. Seurakunnan johtoon voi päästä vallanhalussaan sellaisia ihmisiä, jotka junttaavat tietyt tulkinnat ja pakottavat kaikki uskomaan ns. yhteistä käsitystä. Se voi olla vääräkin kuten nähtiin 70-luvullakin. Se on myönnettykin - osittain.
Seurakunta ei ole totuuden patsas ja perustus itsessään vaan siellä oleva tunnustus, joka sanoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika, Vapahtaja ja Sovittaja. Minkään maallisen ihmisryhmän varaan ei kristillistä opetusta saa laittaa.
Jos yksi ihminen voi mennä harhaan, niin miten suuri vahinko siitä seuraa, kun monet erehtyväiset ihmiset menevät harhaan? Se on mahdollista ja historia todistaa sen moneen kertaan.
70-luvun karmivaa historiaansa?
edes hoitokokousneuvokseksi?
Seurakunta voi todella erehtyä, se on nähty ainakin "hoitokokousvuosina". Vuoden 1909 uskovaisten suuressa kokouksessa Torniossa ja Haaparannassa tämä todettiin, kuten tuolla toisessa tämän keskustelun haarassa kerrottiin. Itse olen nähnyt alkuperäiset pöytäkirjat siitä.
Nyt tuossa JanHusin kirjoituksessa (ja siis alkuperäisessä saarnassa)oleva väärä painotus, että vaikka uskomme Raamattuun ja siinä olevaan Jumalan sanaan, ilman "seurakuntaäidin" neuvoja eksymme.
Kuten x-vl tuossa hyvin kirjoitti, niin koko uskovaisten joukko voi mennä totaalisesti väärään, kun kuunnellaan muutaman johdossa olevan henkilön OMIA vääriä käsityksiä, jotka on juntattu edustamaan "seurakunnan" käsityksiä.
Kiitos ansiokkaasta kirjoituksestasi. Seurakunta on todella totuuden patsas ja perusta, mutta ei itse totuus! Seurakunnan sisällä on meitä eri tavalla vajavaisia uskovaisia, joilla on erilaisia lahjoja kirkastaa Raamattua. Kun kuuntelemme tällaisia henkilöitä, joiden ei suinkaan tarvitse olla puhujia, niin ymmärrämme Pyhän Hengen neuvot kussakin eri asiassa. Tuo ymmärrys ei välttämättä ole sama kuin johdon ymmärrys.
On todella uskovaisten lahjojen halveksimista luulla, että vain muutamat johtoon juntatut mieshenkilöt voisivat olla edustamassa KAIKKIA lahjoja, mitä Pyhä Henki seurakunnalle antaa.
"Saattaa käydä niin, että omantunnon ääni on toinen kuin Jumalan seurakunnan. Kumpaa me silloin tottelemme? Parempi on silloin kuunnella Jumalan seurakuntaa. Omatunto voi erehtyä.
Paavali sanoo Jumalan seurakunnan olevan totuuden patsas ja perustus (1. Tim 3:15)."
Jos näin olisi, Luther olisi suuri syntinen ja harjaoppinen. Hänhän nimenomaan kääntyi seurakuntaa ja "yhteistuntoa" vastaan ja toimi omantuntonsa mukaisesti.
Miten voitte siis olla luterilaisen kirkon alla? Teidänhän pitäisi olla osa katolisen kirkon uskovaisia eikä mikään oma luterilais-lestadiolainen porukka.
Paavali-sitaatti oli täysin irrotettu yhteydestään ja heitetty vain tekstiin sekaan, mikä on Päivämiehellekin hyvin tyypillistä.
On hyvin vaarallista nostaa seurakunnan ääni Jumalan äänen ylitse. Se on vähintäänkin harhaoppi ellei myös todella suuri synti.
Mikäli omantunnon ääni sanoo toista, kun seurakunnan ääni, on asiaa tutkiskeltava vakavasti ja mieluiten ainakin muutaman henkilön ja mieluiten myös oppineen teologin kanssa Raamatun valossa. Uskonnon ei tarvitsekaan säädellä ihan kaikkia elämän asioita, kuten kauneuden- ja terveydenhoitoa. Jos asiaan ei löydy Raamatusta yksiselitteistä neuvoa, josta ja sen tulkinnasta voidaan olla samaa mieltä, on se voitava jättää itse kunkin omaan päätäntävaltaan.
Miksihän Uljas unohti sanoa, että myös seurakunta voi erehtyä? Ja että on parempi olla yksin oikeassa kuin joukon kanssa väärässä?
Loppujen lopuksi, Raamatun ja Koraaninkin mukaan, jokainen ihminen on itse vastuussa itsestään (ei tietenkään lapset ja kehitysvammaiset) ja pelastumisestaan. On väärin kehottaa ihmiset panemaan pelastustoivonsa seurakuntaan / vl-joukkoon. Joukossa ei kuitenkaan yksikään ikään kuin vahingossa noudattamalla joukon yhteistuntoa pelastu, vaan yksin joutuu vastaamaan omista synneistään ja uskostaan.
Tässä osut naulan kantaan:
"Miksihän Uljas unohti sanoa, että myös seurakunta voi erehtyä? Ja että on parempi olla yksin oikeassa kuin joukon kanssa väärässä?"
Joukko on monesti väärässä. Mutta ihmisen on laumaoliona vaikea olla niin rohkea ja totuudellinen, että kuuntelisi omantuntonsa ääntä silloin kun se neuvoo eri suuntaan kuin enemmistö.
Vanhassa testamentissa on kerotmuksia rohkeista profeetoista jotka eivät menneet lauman mukana. He alkoivat kysyä todellisia kysymyksiä. Samoin Jeesus rohkaisi uskovaista kuuntelemaan omantunnon ääntä. Todenpuhujalla ei ole aina suurta kannattajajoukkoa.
ettei tällaisiin asiallisiin kirjoituksiin saada mitään järkevää vastausta vl:n puolelta.
Mutta eihän tuollaista valheellista tekstiä ja käytöstä voikaan puolustella. Sillä mitä se on, jos ei valehtelua, kun tuolla lailla tekstistä poimitaan muutama lause sieltä täältä ja vääristellään niitä omiin tarkoituksiin sopiviksi. Itselle epäedulliset lauseet jätetään lainaamatta ja niistä vaiettaan, vaikka ne alkuperäisen asiakokonaisuuden ymmärtämiseksi olisivatkin olleet välttämättömiä.
Miten uskovaiset ihmiset voivat puolustella tällaista valehtelua. Vai eikö se teistä ole valehtelua ollenkaan. Kertokaa ystävällisesti mielipiteitänne.
Eikö teistä vanhoillislestaadiolaisista tuollaisessa käytöksessä ole mitään väärää. Onko teistä tuollainen Jumalan ja raamatun sanan vääristely hyväksyttävää käytöstä. Kertokaa ihmeessä, sillä minä ja todella monet muut olemme kiinnostuneita, miten tällainen käytös koetaan siellä teidän leirissä.
Ja vain asiallisia vastauksia halutaan...
...kanssasi.
Mutta J Uljaan menetelmät kokeneena en sittenkään niin kovasti.
1979 hän sanoi minulle: "Jumalan valtakunta ei voi erehtyä. Kun se valitsee hoitomiehet, niin nämä eivät voi erehtyä. Siksi hoidot ovat aina ihan varmasti oikein suoritetut".
Hän siis uskoo ilmeisesti edelleen tuota "Jumalan valtakunnan" erehtymättömyysoppia.
Vastoin sitä, mitä 1909 vanhoillislestadiolaisten joukko päätti keskenään keskusteltuaan Tornion ja Haaparannan suurissa seuroissa.
Tuolloin päätöstä ei todellakaan saneltu muutaman junttamiehen toimesta, vaan siihen osallistui kokopaikalla ollut seurakunta.
Minä en suostunut tuohon J Uljaan julistukseen ja hän sitoi minut, heitti Saatanan haltuun.
Olinko siis niitä harvoja, jotka olivat tuossa kysymyksessä oikeassa ja hän niitä erehtyneen seurakunnan edustajia, joihin huomattava enemmistö luotti?
Ja edelleen luottaa?
"Minä en suostunut tuohon J Uljaan julistukseen ja hän sitoi minut, heitti Saatanan haltuun.
Olinko siis niitä harvoja, jotka olivat tuossa kysymyksessä oikeassa ja hän niitä erehtyneen seurakunnan edustajia, joihin huomattava enemmistö luotti? "
Sellaisia kuin sinä ei lie monta ollut. Hyvin vähiin hupeni silloin "oikeiden tosiuskovaisten" joukko, sillä useimmat tapasi pelko, peljästys oikein. Arkuus ja kauhu julmien hoitomiesten edessä.
On monesti tullut mieleen, että ei ollut silloin uskovaisissa toien toisensa puolustajaa julmureiden edessä. Tavalliset ihmiset antoivat hoitomiesten tehdä ihan mitä hyvänsä lähimmäisilleen! Kättä nostamatta heikomman puolustamiseen!
Luulisi silloisia väkivallan hyväksyjiä nyt omatunto muistuttavan. Sillä sehän oli kauheaa hengellistä väkivaltaa, selvää ihmisten kiusaamista ja psykologista painostusta.
Kiitos siitä että olet täällä kirjoittanut näistä asioista.
11.7.2007 Päivämies kirjoitti puhujien kokouksen keskustelusta: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
PM 11.7.2007: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
ei seurakunta Henkeä.
Nyt Uljaalla on puurot ja vellit sekaisin!
= SRK:n valheet tuodaan näyttävästi esille (mm. kuuliaisuus seurakunnalle on yhtä kuin Jumalan sanaa yms.).
Jumalan sanan totuudet "unohdetaan" lehdestä.
valheaviisi, joka tukee harhalahkon valheoppeja.
MOT.
...vaan se on epäluotettava parin lakihenkisen johtomiekkosen töräyttelevä torvi
ei sen jutuista kenenkään kannata vetää mitään johtopäätöksiä oman uskonelämän ohjeeksi
kuunnelkaa Jumalan ääntä sydämissänne, se on omatunto, ja seuratkaa sitä!
niin, ja päivämiehen sijaan, lukekaa mieluumminkin Raamattua
sen kirjoituksilla kun on iänkaikkisen elämän kannalta tosellista merkitystä, määtän toivon jorinoilla taas ei.
Olin kerran paikalla Keskustan puoluekokouksessa, jossa Esko Aho piti lopuksi kokousväelle puheenjossa mainitsi ohi mennen hieman tulevaisuuden suunnitelmiaan. Toimittaja keskittyi raportoimaan tästä sivuhuomiosta ja jätti muut asiat kokonaan kertomatta.
Oletko sinä uskovaisena varma että paras tapa kysyä Päivämiehen linjasta on kirjoittaa tälle roskapalstalle. Kaikilla uskovaisilla on tiedossa että ei uskoa rakenna täällä roikkuminen. Eikä täällä kannata ryhtyä puimaan siionin asioita.
Ei tullut mielesi vaikkapa soittaa päätoimittajalle ja antaa hänelle suoraan palautetta? Eikös sellainen olisi oikeasti reilua ja avointa, jos niitä kaipaat.
...mutta jokaisella meistä on itsesuojeluvaisto. Ei haluta turhia hankaluuksia.
Tuollainen suora arvostelu oli menneinä vuosina varma tapa saada otsaansa leima: "väärä henki". Ja hoitokokous oli varma.
Kenties sellaista tapahtuu vieläkin?
Ei siis ole viisasta tehdä tuollaisia suoria arvosteluja ainakaan omalla nimellä, jos haluaa välttyä vaikeuksilta.
Mikä sinua pelottaa? Ihmiset lukevat saman jutun ja siitä vaihdetaan mielipiteitä. Mikä siinä on niin pelottavaa? Joku on havainnut jonkun asian ja joku toinen kertoo havainneensa saman asian, joku toinen toista. Sehän on mielenkiintoista. Mikä vimma täällä on aina jonkun yrittää tukahduttaa keskustelua? Tämä on avoimuutta.
Ja kriittisiä ajattelijoita moitit? Etkö itse kykene kriittiseen ajatteluun?
Varmaan Päivämiehen toimittajat ovat vl-katsantokannan mukaan uskomassa. On luonnolista kirjoittaa silloin omassa lehdessään vl-intressien mukaan. Asia olisi toinen, jos toimittaja(vaikkapa vl) olisi kirjoittanut esim. Kotimaa -lehteen.
on yhtä kuin epärehellinen?
Oliko kirjoituksesi tarkoitettu vitsiksi? Minä ajattelen tätä asiaa uskovaisena Päivämiehen lukijana. En voi kuin rukoilla että toimittajat ja päätoimittaja pysyvät totuudessa ja ovat työssään rehellisiä. Sillä olipa vaikeakin asia, sitä tilannetta ei yhtään paranneta teeskentelemällä eikä salailemalla. Näin lapsellisesti minä uskon.
..enemmänkin subjektiivinen. Vähän samalla tavalla kuin myyjän asemassa monesti ollaan. Onhan olemassa poliittisesti sitoutuneita lehtiä ja puolueettomia. Päivämies on varmaan sitoutunut jonkin tietynlaisen katsantokannan esille tuloon eikä arvioi aisaoita objektiivisesti. Minulle objektiivinen ei ole aina sama kuin rehellinen eikä myöskään subjektiivinen ole aina yhtä kuin epärehellinen.
Näinhän se on.
Ymmärrän pointtisi. Subjektiivinen Päivämies on tietysti sillä tavoin että se ei suhtaudu neutraalisti erilaisiin uskonnollisiin suuntauksiin, vaan tuo tietoisesti esille juuri meikäläisiä näkemyksiä. Päivämihene linja ei ole siis puolueeton eikä neutraali tässä mielessä. Sehän on luonnollista.
Mutta epäilen, onko nyt esillä olevassa meidän sisäisessä asiassa harjoitettu tarkoitushakuinen ja vain osan totuudesta esiin tuonut subjektiivuuus meille uskovaisille itsellemme eduksi tai hyödyksi.
Mielestäni SRK:n toimitusneuvoston (pitkäaikainen pj. Olavi Voittonen), Toivo
Määtän ja Juhani Uljaksen näkemykset ovat kaikki erittäin tarkasti samassa linjassa.
Se linja vain eroaa kuin yö päivästä siitä, minkä Erkki Reinikainen ilmaisi Maaningan suviseurasaarnassaan sekä niissä puhelinkeskusteluissa joita kävin hänen kanssaan hänen viime vuosinaan.
"Sanan alle asettuminen
Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.
Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa. ”Kantakaa toinen toistenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.” (Gal. 6:2 vanhan käännöksen mukaan). Turha on kantaa menneiden vuosikymmenien kuormia. Se tässä liikkeessä niin keskeisesti saarnattava anteeksiantamus voi johtaa yhä suurempaan rakkauteen.
Avoin keskustelu on myös suoja hengellisen vallan väärinkäyttöä vastaan. Toivon, että tämän liikkeen tunnusomaisena piirteenä säilyisi armon ja rakkauden saarna ja se saisi synnyttää kuulijoissaan syvää vapautta, rauhaa ja iloa."
Myöhemmin hän kysyy: "Onko uskomme tekoja tuottamatonta kuollutta uskoa?"
Lähde: http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/piispa/puheita_ja_kirjoituksia/suviseuroje n_puhe_29_6_2007/
Nämä ovat vakavia sanoja, jotka SRK:n ja rauhanyhdistysten tulisi huomioida. Merkillistä, että olematta vanhoillislestadiolainen, niin hänkin näkee vanhoillislestadiolaisuutta kalvavat vääryydet paremmin, kuin moni vl.
vikaa. Yritän uudelleen: http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/piispa/puheita_ja_kirjoituksia/suviseurojen_puhe_29_6_2007/
11.7.2007 Päivämies kirjoitti puhujien kokouksen keskustelusta: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
PM 11.7.2007: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: "Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
puhujakokouksen aikana. Läppäri soi kuumana ja sormet hyppivät näppiksellä tai oli aika leputella sormiaan ja laittaa kädet puuhkaan riippuen siitä kuka oli pitämässä puhetta. Joidenkin puheenvuorojen aikana oli jopa sopiva aika käydä kahvilla.
Voisiko olla totta, että puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksen osanottaja täällä netissä nimettömänä kirjoittaa?
Jos totta on, kiitän sydämestäni Taivaallista Isää Sinusta!
Tuskinpa olit todellisuudessa lähimaillakaan puhujienkokouksta! :-(
Noin maalaillen voi kirjoittaa ihan mielikuvituksen pohjalta. Kuka hyvänsä toimii tuon tapaisesti pitkässä kokouksessa istuessaan.
SK:ssa Jouni Tikkanen kirjoitti näin:
"Puheiden jälkeen Nicholas kysyy, onko kenelläkään kysyttävää. Saarnamiehet jakavat mielellään myös käytännön neuvoja. Pieni hiljainen mies kysyy, miten hänen pitäisi tehdä uudenvuoden juhlinnan kanssa ja voiko joulua viettää.
Stewart palaa asiaan vielä myöhemmin autossa: 'Se oli hyvä kysymys. Hän halusi tietää, kuinka uskovaisen on hyvä elää!'
'Yes, yes', Sutinen vastaa -- ja jatkaa kohta hiukan yllättävästi: 'Syy siihen, miksi muslimeita on niin paljon, on se, että he sanovat, mitä on tehtävä ja mitä ei. Se sopii ihmisen mielelle, mutta se ei ole Jumalan sanan mukaista.'
'Yes', Stewart vastaa, mutta vähän hitaasti, ja kääntyy tuijottamaan ulos."
Amerikkalainen Stewart vaikutti olevan Juhani Uljaksen ja Toivo Määtän eli SRK:n virallisen linjan miehiä. Seppo Sutinen taas näki asiat kuten Erkki Reinikainen ja vanhoillislestadiolaisuus ennen Heikki Saaren valtakautta.
isket mielikuvituskiilaasi! Seppo on raittiisti uskomassa, ei kai häntä muuten SRK lähettäisi toiselle mantereelle evankeliumia julistamaan.
juuri puolustettu hänen kommenttiaan vs. Stewartin kommentti? Kiilaa kyllä, mutta Sutista Leena kehui mielestäni.
osoittaa että SS ei ole SRK:n veljien kanssa yhteisessä uskonymmärryksessä.