Mina oon ollu aina tosi ujo ja hiljanen
en tieda koskaan mita sanoa jos joku tulee sanoo mulle jotain.
Asun ulkomailla ja olen naimisissa
Aina kun menen mun mieheni kanssa hanen perheen luo esim.synttareille,grillijuhliin ym..
en ikina sano mitaan kenellekkaan muuta kun tervehdin vaan
Kakki muut vaan juttelee toisillee....oon ainoo joka vaan istuu ja ei sano mitaan.
ja hanen perheesta ei kans mulle koskaan tuu juttelee kun ne tietaa etta en sano mitaan.
Haluisin tietaa onko kellaan samanlaista ongelmaa?
en tieda koskaan mita sanoa jos joku tulee sanoo mulle jotain.
Asun ulkomailla ja olen naimisissa
Aina kun menen mun mieheni kanssa hanen perheen luo esim.synttareille,grillijuhliin ym..
en ikina sano mitaan kenellekkaan muuta kun tervehdin vaan
Kakki muut vaan juttelee toisillee....oon ainoo joka vaan istuu ja ei sano mitaan.
ja hanen perheesta ei kans mulle koskaan tuu juttelee kun ne tietaa etta en sano mitaan.
Haluisin tietaa onko kellaan samanlaista ongelmaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
enään nykyisin missään arvossa papattajia enkä muitakaan.Samasta syystä.Että ellei kukaan lähestynyt tai tukenut silloin,kun olisin ehkä tarvinnut,niin painukoon näköetäisyydeltä pois nytkin rumine kasvoineen,kun en enää välitä näistä tippaakaan.
Entäs, jos ihmisestä yrittäisi löytää hyviä puolia. Tokihan kivojakin ihmisiä on, ystävällisiä ja vähemmän papattavia. Joskus se on omasta asenteestakin kiinni. Vaikka tiedän kyllä, millaisessa lukossa ihminen voi olla. Mutta siinäpä ei useinkaan auta muu kuin oman asenteen muuttaminen, itsellä ne avaimet on.. Hymykin auttaa, se on alku ja helpottaa tilannetta.