Suomalaisen valtamedian propagandamyllytys Zimbabwea vastaan on
ylittänyt kaikki järjellisyyden mittasuhteet.
On totta, että siirtomaavallasta vapautuminen kakkialla on pitkä ja
vaikea prosessi ekä Zimbabwenkaan nykyisiltä ongelmilta pidä sulkea
silmiään.
Zimbabwelaisille ja Zimbabwen valtiolle olisi kuitenkin huomattavsti
suuremmaksi avuksi sen tyyppinen mittava teknis-taloudellinen apu kuin
mitä esimerkiksi Kiina on Zimbabwelle antanut ja antaa edelleen kuin
länsimedian jatkuvasti suoltama vihamielinen propaganda.
Puhutaan Zimbabwen hallituksen väkivaltaisista toimista kansalaisia
vastaan. Voihan asiassa olla perääkin, mutta viitaten niihin
lukemattomiin verrattavissa oleviin muita maita koskeviin uutisiin,
joihin liittyvistä suoranaisista valheista HeSa on toistuvasti jäänyt
kiinni, täytyy tässäkin tapauksessa olla vähintäänkin varovainen.
Varsinaisia epätotuuksiakin Helsingin Sanomien jutusteluihin sisältyy.
Lehti ihmettelee, miksei "Afrikan voimakkain valtio Etelä-Afrikka puutu
Zimbabwen tilanteeseen".
Ensinnäkin, miksi ihmeessä edelleen melkein entisen mallista, jos ei
nyt suorastaan apartheid-politiikkaa, mutta erittäin epädemokraattista
hallintotapaa noudattavan Etelä-Afrikan pitäisi puuttua Zimbabwen
sisäisiin asioihin?
Toiseksi, erityisesti Libyan ja Etelä-Afrikan johdolla yhteisin
ponnistuksin luotu Afrikan unioni lienee oikea toimija tässä asiassa.
Arabisosialistinen Libya on Afrikan ainoa hyvinvointivaltio, vieläpä
varakas sellainen. Sen poliittinen painoarvo niin Afrikassa kuin
muuallakin maailmassa kiistatta ylittää Etelä-Afrikan vastaavan
potentiaalin.
Ei toki ole syytä kiistää Etelä-Afrikassa tapahtunutta edistystä ja
sen kehittyvää yhteistyötä muiden eteläisen pallonpuoliskon valtioiden
kanssa.
Jos Zimbabwen tilanne vaatii jonkinasteista ulkoista puuttumista,
kännyttäköön asiassa Afrikan unionin pouoleen.
Länsimedian vuodatusten taustalta paistaa ilmiselvästi haikailu
takaisin siiromaavallan aikakauteen, mutta tällainen
helsinginsanomamainen äärikonservatiivinen myllytys jää päiväuneksi.
Siirtomaavallan aika Afrikassakin on ohi eikä sen palauttaminen ole
enää mahdollista. Näin päin pyörivät nyt historian pyörät,
peruuttamattomasti.
Mitä ns. ihmisoikeusasioihin tulee, Helsingin Sanomien suorastaan
hysteerisesti puolustamat USA-johteiset rypälepommi-ihmisoikeudet ovat
luku sinällään. Zimbabwessa pyritään kuitenkin lopulta siihen, että
ihmisillä olisi toimeentulon aineelliset perusedellytykset, ei vain
muodollinen oikeus äänestää USAn mallin mukaisissa rahalla
manipuloiduissa plebiskiittivaaleissa.
KOMINFORM
ylittänyt kaikki järjellisyyden mittasuhteet.
On totta, että siirtomaavallasta vapautuminen kakkialla on pitkä ja
vaikea prosessi ekä Zimbabwenkaan nykyisiltä ongelmilta pidä sulkea
silmiään.
Zimbabwelaisille ja Zimbabwen valtiolle olisi kuitenkin huomattavsti
suuremmaksi avuksi sen tyyppinen mittava teknis-taloudellinen apu kuin
mitä esimerkiksi Kiina on Zimbabwelle antanut ja antaa edelleen kuin
länsimedian jatkuvasti suoltama vihamielinen propaganda.
Puhutaan Zimbabwen hallituksen väkivaltaisista toimista kansalaisia
vastaan. Voihan asiassa olla perääkin, mutta viitaten niihin
lukemattomiin verrattavissa oleviin muita maita koskeviin uutisiin,
joihin liittyvistä suoranaisista valheista HeSa on toistuvasti jäänyt
kiinni, täytyy tässäkin tapauksessa olla vähintäänkin varovainen.
Varsinaisia epätotuuksiakin Helsingin Sanomien jutusteluihin sisältyy.
Lehti ihmettelee, miksei "Afrikan voimakkain valtio Etelä-Afrikka puutu
Zimbabwen tilanteeseen".
Ensinnäkin, miksi ihmeessä edelleen melkein entisen mallista, jos ei
nyt suorastaan apartheid-politiikkaa, mutta erittäin epädemokraattista
hallintotapaa noudattavan Etelä-Afrikan pitäisi puuttua Zimbabwen
sisäisiin asioihin?
Toiseksi, erityisesti Libyan ja Etelä-Afrikan johdolla yhteisin
ponnistuksin luotu Afrikan unioni lienee oikea toimija tässä asiassa.
Arabisosialistinen Libya on Afrikan ainoa hyvinvointivaltio, vieläpä
varakas sellainen. Sen poliittinen painoarvo niin Afrikassa kuin
muuallakin maailmassa kiistatta ylittää Etelä-Afrikan vastaavan
potentiaalin.
Ei toki ole syytä kiistää Etelä-Afrikassa tapahtunutta edistystä ja
sen kehittyvää yhteistyötä muiden eteläisen pallonpuoliskon valtioiden
kanssa.
Jos Zimbabwen tilanne vaatii jonkinasteista ulkoista puuttumista,
kännyttäköön asiassa Afrikan unionin pouoleen.
Länsimedian vuodatusten taustalta paistaa ilmiselvästi haikailu
takaisin siiromaavallan aikakauteen, mutta tällainen
helsinginsanomamainen äärikonservatiivinen myllytys jää päiväuneksi.
Siirtomaavallan aika Afrikassakin on ohi eikä sen palauttaminen ole
enää mahdollista. Näin päin pyörivät nyt historian pyörät,
peruuttamattomasti.
Mitä ns. ihmisoikeusasioihin tulee, Helsingin Sanomien suorastaan
hysteerisesti puolustamat USA-johteiset rypälepommi-ihmisoikeudet ovat
luku sinällään. Zimbabwessa pyritään kuitenkin lopulta siihen, että
ihmisillä olisi toimeentulon aineelliset perusedellytykset, ei vain
muodollinen oikeus äänestää USAn mallin mukaisissa rahalla
manipuloiduissa plebiskiittivaaleissa.
KOMINFORM
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mr. Mugabe on tuhonnut entisen Rhodesian täysin.
Inflaatio on TUHANSIA prosentteja eikä loppua näy.
Zimbabwe on käsittämättömällä tavalla tuhottu
sisältä päin.
Ian Smithin lähdöstä on jo kymmeniä vuosia ja
maa on mennyt konkurssiin.
Siinä on punikeille esimerkki mitä tuhottu talous
tekee kansakunnalle.
Zimbabwelaisilla menee kymmeniä vuosia päästä
taas jaloilleen.
Muutama menetetty sukupolvi.
Demokraattisen parlamentarismin estäminen on
aina vahingollista ja syöksee maan takuu varmasti
konkurssiin.
Libyan ylistäminen esimerkkinä käy kyllä mutta
punikki unohtaa avainsanan.
Se on sama kuin Huukolla.
Maasta löytyvä öljy.
Kaiken maailman vapaustaistelijat sortuvat lähes
poikkeuksetta nepoottiseen hallintoon ja eivät
ymmärrä kansanvallasta höykäsen pölähtävää.
Mahtaa Joshua Nkomo vainaata naurattaa!
Imperialistiset suurvallat ja suuryhtiöt tahtovat jakaa Afrikan uudelleen etupiireihinsä, MUTTA SE EI TULE MILLOINKAAN TAPAHTUMAAN!
Joka tyhmyyksissään ihan itse on ajanut maan
siihen tilaan jossa se on.
Avaas tahvo silmät välillä.