"Kuukausi toisensa jälkeen elämä -- keskittyi kuulusteluihin - ja kauhistuttaviin joukkokokouksiin, joissa muutamat -- pakotettiin tunnustamaan olevansa -- ja nimeämään muita suurten -- väkijoukkojen edessä. Nimetyt henkilöt nostettiin sitten lavalle ja heitä painostettiin myöntämään syyllisyytensä. Ne, jotka pitivät kiinni viattomuudestaan, sidottiin siinä paikassa ja --. Nämä joukkokokoukset synnyttivät sietämätöntä pelkoa. Eräs -- totesi tuohon aikaan, että joukkokokoukset olivat 'äärimmäisen pahaa hermosotaa. Joillekin ihmisille ne tuottavat paljon suurempaa vahinkoa kuin minkäänlainen kidutus.'
Monet yrittivät vastustella. Kaikki siihen viittavat merkit tulkittiin kuitenkin 'todisteiksi' siitä, että vastaanpaneva henkilö oli syyllinen, sillä pätevällä syyllä, että: 'Jos olet syytön, ei pitäisi olla mitään, mitä et voisi kertoa --.'
Pakottamalla ihmiset paljastamaan muiden ihmisten kertomia tietoja, -- onnistui hyvin suuressa määrin saamaan heidät kantelemaan toisistaan. -- rikkoi näin ihmisten välisen luottamuksen ja säikäytti heidät vaihtamasta mielipiteitä --. Monet pelkäsivät myös salaa sisimmässään ajattelemista, joka vaikutti paitsi turhalta myös vaaralliselta toiminnalta. Itsenäinen ajattelu kuihtui pois.
-- vuotta tämänkaltaista aivopesua ja pelottelua riitti muuttamaan -- roboteiksi. -- eräs lehtimies pani merkille aavemaisen yhdenmukaisuuden: 'Jos saman kysymyksen tekee mistä tahansa aiheesta kahdelle tai kolmellekymmenelle ihmiselle intellektuelleista työläisiin, saa aina suurin piirtein saman vastauksen ... Jopa rakkauteen liittyvissä kysymyksissä vaikuttaa vallitsevan näkemys, joka on päätetty kokouksissa.' Eikä ole yllättävää, että 'he kieltävät yksimielisesti ja lujasti, että -- kontrolloisi suoraan heidän ajatuksiaan'."
Nyt en siteerannut kuvausta SRK:sta ja hoitokokousvuosista, vaan Maon elämäkertaa, sen sivuja 295 - 297 (tekijät Jung Chang ja Jon Halliday, kustantanut Otava 2006).
Ymmärrätte varmaankin, miksi.
Monet yrittivät vastustella. Kaikki siihen viittavat merkit tulkittiin kuitenkin 'todisteiksi' siitä, että vastaanpaneva henkilö oli syyllinen, sillä pätevällä syyllä, että: 'Jos olet syytön, ei pitäisi olla mitään, mitä et voisi kertoa --.'
Pakottamalla ihmiset paljastamaan muiden ihmisten kertomia tietoja, -- onnistui hyvin suuressa määrin saamaan heidät kantelemaan toisistaan. -- rikkoi näin ihmisten välisen luottamuksen ja säikäytti heidät vaihtamasta mielipiteitä --. Monet pelkäsivät myös salaa sisimmässään ajattelemista, joka vaikutti paitsi turhalta myös vaaralliselta toiminnalta. Itsenäinen ajattelu kuihtui pois.
-- vuotta tämänkaltaista aivopesua ja pelottelua riitti muuttamaan -- roboteiksi. -- eräs lehtimies pani merkille aavemaisen yhdenmukaisuuden: 'Jos saman kysymyksen tekee mistä tahansa aiheesta kahdelle tai kolmellekymmenelle ihmiselle intellektuelleista työläisiin, saa aina suurin piirtein saman vastauksen ... Jopa rakkauteen liittyvissä kysymyksissä vaikuttaa vallitsevan näkemys, joka on päätetty kokouksissa.' Eikä ole yllättävää, että 'he kieltävät yksimielisesti ja lujasti, että -- kontrolloisi suoraan heidän ajatuksiaan'."
Nyt en siteerannut kuvausta SRK:sta ja hoitokokousvuosista, vaan Maon elämäkertaa, sen sivuja 295 - 297 (tekijät Jung Chang ja Jon Halliday, kustantanut Otava 2006).
Ymmärrätte varmaankin, miksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikuttava sitaatti. Täysin uskomattoman samanlaiset olivat SRK:n hoitokokousten menettelytavat kuin Maon hirmuhallinnon "oikeudenkäynnit"!
Puistattaa kun hoitokokouksia ajattelen. Ihmiset olivat suunniltaan pelosta. Paljon elämää nähneet uskovaiset vanhukset eivät käsittäneet, mistä heitä hoitomiehet, saarnamiehet, koko seurakunann edessä syyttelivät.
Kuinka on mahdollista, että ev.-lut. kirkko ei ole puuttunut tähän hengelliseen painostukseen?
Myös hoitokokouksissa käytettiin tätä keinoa, eli ihmiset ajettiin toisiaan vastaan:
"...Pakottamalla ihmiset paljastamaan muiden ihmisten kertomia tietoja, -- onnistui hyvin suuressa määrin saamaan heidät kantelemaan toisistaan. -- rikkoi näin ihmisten välisen luottamuksen ja säikäytti heidät vaihtamasta mielipiteitä-"
Tavalliset uskovaiset saattoivat innostua ilmiantamaan naapureitaan ja vieressä istuvan uskonveljen tai -sisaren. Aikuiset lapset ilmiantoivat hoitomiehille vanhempansa tai vanhemmat lapsiaan.
Tähän myös YLEn toimittaja Hannu Karpo viittasi toukokuussa Helsingin Sanomissa olleessa haastattelussaan. Hän piti Pohjois-Suomessa 80-luvulla kohtaamaansa hengellistä väkivaltaa rankimpana kohdalleen osuneena juttuna toimittajan urallaan. kauhistavinta oli ollut juuri tämä perheiden sisäiseln lojaliteetin ja luottamuksen murtaminen.
Kaikki vanhoillislestadioaliset ry:llä olivat niin peloissaan että yrittivät saada itselleen turva-aseman lähimmäisensä, jopa rakkaansa ilmiantamisella.
Kotimaa-lehdessä hoitokokouksia ja niihin liittyviä oppeja on kritisoitu voimakkaasti. Arkkipiispa Mikko Juva pyrki saamaan toiminnan hallintaan.
Arkkipiispa Juva erosi kesken kauden. Hän valitti työtään raskaaksi. Huhuttiin että häntä olisi painostettu.
Hannu Karpon dokumentissa kirkon edustajia on haastateltavana ja siinä esitellään jotain Juvan lehtikirjoitusta, jossa arkkipiispa vetosi SRK:hon hoitokokousten lopettamiseksi.
Hampaaton on kirkko tässä ollut, lepsuillut. Kirkon piirissä ovat vl-papit voineet toimia ilman että heiltä olisivat palkanmaksaja-seurakunnat tai tuomiokapitulit sanallakaan kyselleet hengellisestä painostukseta. Ei kirkko kysynyt, mitä he rauhanyhdistyksellä ja hoitokokouksissa puuhaavat.
Ilmeisesti tarvittaisiin yksi kunnon valitus tuomiokapituliin vl-papin toimista.
Hoitokokouksissa painostuksen alle joutuneet tavalliset uskovaiset olivat ilmeisesti täysin tietämättömiä siitä, että heillä olisi ollut mahdollisuus tehdä valitus, jos hoitomiehenä toimi vl-pappi.
Kun tunnet asioita paljon, onko sinulla vastausta siihen, voiko hoitomiehenä toimineen seurakuntapapin menettelystä tehdä valituksen.
En suoraan sanottuna nytkään olisi tiennyt mihin pitäisi kannella asiasta jos pappi tekisi jotain sopimatonta. Tuomiokapituliinko vaiko minne?
Seurakuntalainen voi tehdä valituksen tuomiokapituliin.
En varmasti ollut ainut joka ei tätä tiennyt.
kanssa mitään tekemistä, huom avaus käsitteli maolaisutta eli kiinan kommunismia
tapauksen pitää olla aika tuore. En tiedä, koskeeko kirkon virkamiehiä yleinen virkarikosten vanhenemisaika, joka taitaa olla lyhyimmillään 5 v.
mutta palstan ja kirjallisuuden antama kuva vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksista muistuttaa aika tarkasti kommunisti-Kiinan harjoittamaa vallankäyttöä.
vl-yhteisön kohdalla ovat niin suuret, että uskonto jää niiden jalkoihin. SRK tietää puristavansa jatkuvasti piispan pall....., joten se ei kirkkoa pelkää lainkaan.
Voisiko joku ihan vakavasti vastata miksi lestadiolaiset ylipäätään kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon.
Kaikki tuntemani lestadiolaiset pitävät muita kristittyjä uskottomina/epäuskoisina. Heille muslimi, helluntailainen tai evlut-kristitty on aivan samanarvoinen uskoton (tai ehkä äärimuslimit ovat hartautensa takia jopa arvostetumpia).
Kuullostaa tietysti aivan käsittämättömältä, mutta tuntemilleni seurakunnassa työskenteleville vl-papeille kirkko on vain eräs uskottomien työpaikka, jossa he pyrkivät olemaan mahdollisimman vähän.
Miksi vanhoillislestadiolaiset siis ovat osa täysin uskottomana pitämäänsä evlut-kirkkoa? Onko syy taloudellinen vai joku muu?
Kysymys on vilpitön.
Itselleni on kiteytynyt asia seuraavasti:
- Vl-liikkeelle Suomen evlut-kirkko on vain yksi valtion instituutio ilman mitään hengellistä ulottuvuutta (kuollut kuori, jumalattomien yhteisö)
- Vl-liike pysyttelee Suomen evlut-kirkon jäsenenä ensissijassa hyötymismielessä. Kirkko takaa paremmat toimintaedellytykset, kuten esim.maksaa sadoille vl-papeille palkan. Kirkko myös antaa luvat SRK:n rippikouluille ja sitä kautta niille arvovaltaa.
- Muina syinä tuodaan esille perinteet ja esivallan kunnioittaminen.
Niin jopa rakkaansa...
Läheisten ihmisten rakkaus oli kovalla koetuksella ja SRK voitti! ;(
Miten se nyt toimisi kommunistien tavoin?
Pakkovalta käyttää aina samoja keinoja: manipulointia, painostusta, nöyryyttämistä, alistamista, uhkailua, väkivaltaa. Tämän osaavat kaikki valtaa pitävät tahot. Tarvittaessa. Aina. Länsimaissa me olemme oppineet pitämään näitä vallankäytön keinoja kyseenalaisina, ja viime kädessä rikoksina ihmisoikeuksia vastaan.
Muut paitsi vanhoillis-lestadiolaisten johtajat SRK:ssa.
taistelleet juutalaiset omaksuivat lopulta natsien mentaliteetin. Ja se näkyy Lähi-idässä tänä päivänä.
HISTORIAMME ON JÄRKYTTÄVÄ! JA MEIDÄN YKSIMIELISYYTEMME JOUTAVANPÄIVÄISYYKSISTÄ ON HISTORIAN TULOS JOSTA EMME ITSE EDES TIEDÄ MITÄÄN
OLEN HYVIN JÄRKYTTYNYT
Se hetki on jotain kun sen tajuaa, että kaikki ei olekaan niin kuin on väitetty olevan.
hoitokokouksia näin: http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=528&postdays=0&postorder=asc&start=24
Kiitos 'oulujoki' viestistäsi tuolla mopin palstalla!
Jos olisin sen lukenut 'pahimpina päivinäni' niin olisin kai pyörtynyt? Tuollaista ymmärrystä ja syvyyttä ko. tapahtumiin ei ole itsellänikään. Olen vain laidalta nähnyt oman kohtaloni pystymättä peilaamaan sitä kokonaisuuteen. Luulin olevani aivan yksinäinen, 'orpo piru', ns. jumalanlasten liepeillä kylkiäisenä /loisena/ sivullisena!
Tuo mitä sanoit lasten kasvatuksesta, niin siitä on erittäin kipeitä muistoja. "Teidän äitipä ei pääse taivaaseen" valistettiin lapsiani hiekkalaatikolla... ;(
Tarkoitatko tätä? Tämä on upeaa, kypsää ajattelua.
lainatua tekstiä:
Eihän se ole olennaista välttämättä onko annettu anteeksi vaan se, missä tunnelmissa ja mistä asiasta. Jos anteeksi antamus on vallankäyttöä ja ohjailua niin sen seuraukset voivat olla paljon muuta kuin armahdusta ja vapautusta iloon. Anteeksi antamus voi pahimmassa tapauksessa saada syntisen kurjan uskomaan pelosta kaikki synnit anteeksi, ihan sama mistä, kunhan äkkiä armahdetaan. Ilosanomasta tulee manaus, loitsu, jolla ahdistunut paniikinomaisesti karkottaa pahan hengen ja mielen.
70-luvun ajat tuntuvat jälkeenpäin vainoharhaisilta. Siitä varmaan tulee kauhun tunnelma. Kohtuutonta vaatia esimerkiksi alaikäisiltä anteeksipyyntöä väärästä ymmärryksestä(sikäli mikäli joku on joutunut edessä seisomaan). Terveen järjen mukaan ihmisen arvomaailma kehittyy jossakin 20-93,5 vuoden iässä. Mitä tarkoitetaan anteeksi antamuksen tarjoamisella esim 13v ikäiselle kososlaisesta hengestä?
Tähän samaan ongelmavyyhteen kun vielä vedetään käsitys lapsen uskosta. Missä vaiheessa ihmistä voi ryhtyä puhuttelemaan epäuskosta, väärästä hengestä ja väärästä tiedosta. Lapsihan uskoo vanhempien siivellä.
Lainaus HUMILTONILTA:"hmiset jakautuvat kahteen joukkoon tuomio-ajattelussa. Toiset pitävät eroja tuomitsemisena, poispotkimisena."
Tuohon Humiltonin lausahdukseen voisi sanoa, että mitä tarkoittaa tuomitseminen siinä tapauksessa kun lapsia kehotetaan olemaan tervehtimättä vanhempiaan JUMALAN TERVEELLÄ? Mitä tapahtuu? Kenet potkitaan pois ja mistä? Tuomioajattelussa pitää ottaa huomioon myös uskonnollisen puheen HELVETTI/TAIVAS osuus. Varsinkin lapsen maailma on hyvin kahtiajakautunut, eikä lapsi varsinaisesti pysty ottamaan LAPSENUSKOLLAAN kantaa tämän tyyppisiin kysymyksiin. Mitä tällaisissa tapauksissa pitäisi ajatella EROLLA ja TUOMITSEMISELLA. Tuntuu, että oman ajattelun kieltäminen ja asioiden esille nostolla pyritään pitämään hoitokokouksen ahdistuneet tunnelmat pois silmistä. Niiden puheeksi ottaminen manaa esiin uudelleen samat tapahtumat.
Asioita ei aina voi kuitata sillä, että on annettu anteeksi. Ne, joita on kohdeltu väärin eivät saa tilaisuutta anteeksi antoon. Keskeistä on, saavatko hengellisen väkivallan uhrit antaa anteeksi(voivatko he antaa, epäuskoltaan). Toiminnan takana on instituutio, vakiintunut toiminta kulttuuri, sitä ei voi kiertää mitenkään. Eihän muutoin tarinat eripuolilta Suomea olisi niin samanlaisia.