Joskus nuorempana ei tullut otettua talteen mitään koulukavereiden yhteystietoja ja muutenkin ne ihmissuhteet omallakohdallani perustuivat pelkkään koulukaveruuteen eli oltiin tekemisissä vaan koulussa muttei koulun ulkopuolella kuin joskus satunnaisesti ja sekin taisi olla niin, että minä esitin toivomuksen jos voitas tehdä jotain yhdessä. Jännää kun sitä näin paljon myöhemmin huomaa kaipaavansa tietoja vanhoista kavereista vaikka ne olivatkin silloin vain koulukavereita. Jotenkin vaan ne ystävyydet päättyi kun päästiin ysiltä, itse kävin vielä 10-luokan mutta porukka oli siinä etupäässä muita kuin heitä joiden kanssa olin opiskellut suurimman osan aikaa. Kokeilin koulukaverit nimistä palvelua mutta suurin osa sielläkin on joskus vuonna x jätettyjä profiileja. En sieltä juurikaan löytänyt itselleni tuttuja nimiä. No, nimiä olen tosiaan unohtanut mutta niitä tuttuja nimiä ei löytynyt kuin muutama mutta nekin on tosi vanhoja puhutaan max. vuodesta 2002. Ja sen jälkeen päivitys on jäänyt. Sähköposti-osoitekin ilmoittaa ei käytössä.
Nyt työelämässä huomaa saman jutun, nyt on entistä vaikeampi sillä tavalla ainakin omasta mielestäni saada ystäviä ihan vaan menemällä juttelemaan, kun olen mukana välillä sellaisissa projekteissa eli kootaan tietty ryhmä joka eri osastoista joka suorittaa tuon projektin. Se kestään joskus niinkin vähän aikaa kuin ehkä viikon. Vaikka kuinka juttelisi aina kun tarjoutuu sopiva tilaisuus ja yhteisiä kiinnostuksiakin tuntuisi löytyvän ei silti kuitenkaan usein saa kaveria tai ystävää tästä toisesta. Vaan olet edelleen tälle toiselle vain se duunikaveri. Koulussa olit vaan koulukaveri.
En oikein itse ymmärrä miksi jotkut haluaa pitää duunikaverit vain työkavereina eikä halua ystävystyä sillä tavalla, että voisi tehdä jotain yhdessä työajan ulkopuolella. Jos kerran löytyy yhteisiä kiinnostuksia ja saman henkisyyttä. Työpaikka on yksinäiselle hyvä paikka luoda kontakteja toisiin ihmisiin joskin on näitä vain duunikaveri ihmisiä joihin itse törmään tämän tästä. Se harmittaa tietyllä tavalla, jos on sellainen työ kuten itselläni jossa on luonnollista aloittaa juttuhetki toisen kanssa.
Niin, ja jos tutustut netissä sinua saatetaan pitää vaan nettikaverina. Kerrankin yksi nettituttu esitteli minut omille ystävilleen jotka olivat löytyneet netin ulkopuolelta. Ja minua esiteltäessä erikseen mainittiin, että olen nettikaveri. Eihän se pitäisi olla vain nettikaveruutta jos toiseen tutustumis prosessi vain on lähtenyt käyntiin siellä netissä. Vaikkapa toinen vastaa toisen seuranhakuilmoitukseen ja on sitten tavattu ihan netin ulkopuolella, ja sitten on useamman kerran jo tavattu.
Yhteistä näille kaikille koulukaveri,duunikaveri,nettikaveri luokituksiin joutumisille on se, että pidetään jotenkin second best choice-kaverina eli olet jotenkin ihan eri tasolle sijoitettu kuin muita reittejä löytyneet kaverit olet miten ystävällinen tai hyvä tyyppi tahansa joka olisi ehkä tukena silloinkin kun muut jättää....jopa ne "ei vaan"-jotain kaverit netin ulkopuolelta löydetyt.
Tässä on vähän tälläisiä juttuja joita meikäläinen ei oikein ymmärrä...ehkä olen tyhmä...no sittenpä olen mutta mitäpä muut ajattelevat???
Nyt työelämässä huomaa saman jutun, nyt on entistä vaikeampi sillä tavalla ainakin omasta mielestäni saada ystäviä ihan vaan menemällä juttelemaan, kun olen mukana välillä sellaisissa projekteissa eli kootaan tietty ryhmä joka eri osastoista joka suorittaa tuon projektin. Se kestään joskus niinkin vähän aikaa kuin ehkä viikon. Vaikka kuinka juttelisi aina kun tarjoutuu sopiva tilaisuus ja yhteisiä kiinnostuksiakin tuntuisi löytyvän ei silti kuitenkaan usein saa kaveria tai ystävää tästä toisesta. Vaan olet edelleen tälle toiselle vain se duunikaveri. Koulussa olit vaan koulukaveri.
En oikein itse ymmärrä miksi jotkut haluaa pitää duunikaverit vain työkavereina eikä halua ystävystyä sillä tavalla, että voisi tehdä jotain yhdessä työajan ulkopuolella. Jos kerran löytyy yhteisiä kiinnostuksia ja saman henkisyyttä. Työpaikka on yksinäiselle hyvä paikka luoda kontakteja toisiin ihmisiin joskin on näitä vain duunikaveri ihmisiä joihin itse törmään tämän tästä. Se harmittaa tietyllä tavalla, jos on sellainen työ kuten itselläni jossa on luonnollista aloittaa juttuhetki toisen kanssa.
Niin, ja jos tutustut netissä sinua saatetaan pitää vaan nettikaverina. Kerrankin yksi nettituttu esitteli minut omille ystävilleen jotka olivat löytyneet netin ulkopuolelta. Ja minua esiteltäessä erikseen mainittiin, että olen nettikaveri. Eihän se pitäisi olla vain nettikaveruutta jos toiseen tutustumis prosessi vain on lähtenyt käyntiin siellä netissä. Vaikkapa toinen vastaa toisen seuranhakuilmoitukseen ja on sitten tavattu ihan netin ulkopuolella, ja sitten on useamman kerran jo tavattu.
Yhteistä näille kaikille koulukaveri,duunikaveri,nettikaveri luokituksiin joutumisille on se, että pidetään jotenkin second best choice-kaverina eli olet jotenkin ihan eri tasolle sijoitettu kuin muita reittejä löytyneet kaverit olet miten ystävällinen tai hyvä tyyppi tahansa joka olisi ehkä tukena silloinkin kun muut jättää....jopa ne "ei vaan"-jotain kaverit netin ulkopuolelta löydetyt.
Tässä on vähän tälläisiä juttuja joita meikäläinen ei oikein ymmärrä...ehkä olen tyhmä...no sittenpä olen mutta mitäpä muut ajattelevat???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin se on minullakin, että työkaverit on vain työkavereita. Kun on niin pirun vaikea mennä tunkemaan itseään niiden seuraan, joilla selvästikin on niitä työpaikan ulkopuolisia ystäviä vaikka muille jakaa.