"kyllä sun pitäis jo seurustella"

moi:)
Olen myös kohta 18-vuotias enkä ole seurustellut vielä. Lähipiiristäni kukaan ei ole vielä aivan suoraan tosin sanonut, että kyllähän sinun pitäis jo seurustella, mutta vähän siihen suuntaan aina joskus viitattu.."sinusta tulee kyllä hyvä kumppani ja äiti", "sitten kun sulla on joku poikaystävä, niin...". Välillä aina tuollaiset pienetkin jutut ärsyttävät, sillä vaikka ikää onkin jo 18 niin silti olen tilanteeseeni aivan tyytyväinen. Tietenkin olisi aivan ihana löytää nyt joku, jonka kanssa voisi aloittaa jotain juttua, koska siitä olen kuitenkin haaveillutkin, mutta toisaalta olen tyytyväinen ja onnellinen myös yksinäänkin.
Itsellänikin ongelmana ehkä eniten on juuri ujous, josta haluaisin niin päästä eroon. Mutta myös ongelmaa tuottaa se, etten hirveesti liiku ja vietä aikaa samanikäisten kanssa ryyppyjuhlissa tms. Tunnen siis monia kivoja poikia koulussa, joiden kanssa aina joskus jotain juttelee, tai jotain, mutta koskaan vapaa-ajalla en niidenkään kanssa sitten samoihin paikkoihin eksy. Juuri tuon takia luulen menettäneeni yhden mahdollisuutenikin erään pojan suhteen. Mutta juu:)

Minullakaan ei ole seurustelukumppania, ja en ole ikinä seurustellut vaikka olen 18-vuotias poika. Itse olen kyllä ihastunut pariin kertaan, mutta he ovat tietysti olleet varattuja. Minun tuurillani tietenkin. Ehkäpä myöhemmin...

Täällä yks vapaaehtonen heti (tykkään "ujoista" tytöistä) :P

No juu mut niihän se aikuisilla on tapana, mulla on iha sama kotona.
Se vaan täytyy koittaa kestää =)
ja itse olen jo yli 18 :)

mun äiti ja isi sanoo mulle just päinvastoin eli mulla ei oo vielä mitään kiirettä hankkii poikaystävää..eikä ne oo huolissaan vaikka mulla ei oo 18 vuotiaana vielä poikaystävää.aika outoo että äitis aattelee asiaa noin=/ olen myös ujo enkä uskalla kattoo ihmisii silmiin ja jos katon niin rupee hermostuttaa=( siitä on alkanut kehittyy ongelma.sulla ei oo vielä mitään kiirettä mun äiti tuntee yhen joka ei oo seurustellu kenenkään kaa vielä vaikka on jo yli 50.

mulla ei tosin äiti ikänä oo tolleen sanonu mut sit tietty isovanhemmat (ehkä lähinnä mummi) siitä aina jaksaa kysellä, ei pahalla tietenkään, ja kyllähän sen itsekin tiedän että todella monet kaverini ja ikäiseni seurustelevat, ovat seurustelleet jo vuoden/vuosia jnejne.

Tarinasi vaan kuulostaa niin tutulta, myöskin olen ujonpuoleinen, varsinkin uusien ihmisten kanssa, ja on vaikea lähteä paikkoihin joissa paljon minulle tuntemattomia ihmisiä, tai paikkaan jossa tiedän etten voi "roikkua" ystävässäni, eli olisi yksin jäämisen pelko kun ei tunne ketään.

Tänäkesänä olen jo ylittänyt itseni tosin sen suhteen jo muutaman kerran kun lähdin ystäväni yo-juhliin parin sadan kilometrin päähän, tuntien sieltä hänet, ja tietäen hänen perheenjäsenensä.. ja muutaman muunkin reissun sitten uskaltanut tehdä.. :)

Oma kultakin kainalossa olisi todella kiva, siitä on monet kerrat haaveiltu, mutta myöskin vaikeaa niiden uusien poikien tapaaminen, opiskelen tyttö-painoitteista alaa ja harrastus opiskelu vievät ihan kiitettävästi aikaa ja tietenkin se ujous..

Taisi tulla harvinaisen sekavaa ja hämärää tekstiä, mutta ajattelin vain kertoa ettet todellakaan ole ainoa jolla on tuollaisia kokemuksia/ajatuksia. :)

Voimia ja haleja sinne!

Samaa ongelmaa podetaan täälläkin. En kaipaa erityisesti poikaystävää, mutta tykkään haaveilla että joku päivä unelmieni prinssi saapuu valkoisella ratsullaan etupihallemme ja bla bla bla.

Ujous on mullakin varmaan painavin syy poikaystävättömyyteen (mikä sana!) se, että jos olen vähänkään kiinnostunut jostakusta, yritän olla näyttämättä kiinnostusta ja esitän melkein välinpitämätöntä. (Niinpä, toimin täysin päinvastaisesti kuin pitäisi.)

Sukulaiset eivät kysele poikakavereista. Onneksi, sillä tiedän että joidenkin sukulaiset voivat olla todella hermoja raastavia asian suhteen. Kaverini oli muuten kerran täräyttänyt suvun udellessa, että "Ei ole poikaystävää, mutta minulla on tyttöystävä!" Ei olleet kuulemma sukulaiset enää sen koommin kyselleet kaverin seurusteluista. ;D
Jos millään uskallat, niin voisithan kokeilla jotain yhtä repäisevää.

Oon kanssa 18 enkä ole ikinä seurustellu. Tämmösenä ujona tyyppinä en oikein uskalla mennä puhuun vieraille ihmisille, varsinkaan vastakkaista sukupuolta oleville. Enkä harrasta bileissä käyntiä yms. koska tuntisin itseni niissä vaan kovin ulkopuoliseksi. Ehkäpä sitä joskus löytää jonkun. "Kiva" nähdä, että muillakin on samanlaisia ongelmia.

Itselläni on aivan samanlainen tilanne kuin sinulla... paitsi että olen miespuolinen henkilö. :)

Ikää on "jo" 18 enkä ole vieläkään seurustellut. Ihastunut olen vuosien saatossa monestikin, mutta en ole kuitenkaan saanut tehdyksi asialle mitään tai tyttö on ollut varattu.

Sukulaiset ovat jo vuosia kyselleet tyttöystävästä, mutta aina on tullut minulta kielteinen vastaus. En tiedä mitä he minulta ajattelevat, sillä olenhan jo täyikäinen. :(

ikisinkkuja löytyy vaikka millä mitalla...: )..itse olen 20v. nainen enkä ole kertaakaan seurustellut...ja yllätys yllätys olen ujo..en käy baareissa, viihdyn itsekseni...tiedän myös että mitään ei tule ikinä tapahtumaan ellen itse lähde liikkeelle ja tee asialle jotain...