Onkos täällä ihmisillä kokemuksia millaisia outoja asioita sielunkumppanin knssa elämisessä voi kohdata?
Kaverini sanoi ,että tuntee samoja asioita kuin poikaystävänsä.Saattaa tulla kuulemma yhtäkkiä väsyneeksi ja soittaa poikaystävälleen ja kuulee että se on kuumeessa.Kuulemma kanssa jos poikkiksellaan on vaikka stressiä kaverini myötäelää sen.Sanoi tuntevansa aina poikkiksensa tuskan ja elävänsä sen.
Hän kertoi myös että kun joutuivat olemaan erossa kun poikaystävänsä oli ulkomailla hän tunsi pistoa ja puristusta rinnassaan joka helpoitti heti kun olivat yhdessä.
Jostain luin että jotkut sieulunkumppanit saattavat lähellä ollessaan vaistota toistensa energiat niin paljon että kun nukkuvat yhdessä toinen herää aina jos toinen herää,toinen ei nukahda jos toisella on nukkumisvaikeuksia.Siinä kerrottiin siis että ihan niin jos toinen vaan herää ja avaa silmänsä toinen herää siihen.
Kuulin kanssa sellaista että jotkut sielunkumppanit voivat vaistota sen kun toinen tulee huoneeseen tai voivat vaistota missä päin toinen on ja että raajat voivat yrittää mennä toista kohti.(Kuulostaa hauskalta.)
Jossain oli kanssa että jos sielunkumppanit eivät ole yhdessä he saattavat silti nähdä koko loppu elämänsä toisistaan unia ja tavata unissa(en täysin ymmärtänyt miten tavata).Ja he saattavat silti loppuelämänsä tuntea toistensa tunteita ja jos vaikka toiselle tapahtuu jotain tai on vaarassa.Myös toisen kuoleman.Siinä sanottiin että sielunkumppaneilla on vahva henkinen linkki toisiinsa ja voivat kokea tuollaista eikä se edes katkea lopullisesti vaikka eivät olisi yhdessä.Myös että sielunkumppanin tunnistaa juuri siitä että toiseen on henkinen yhteys.Eli kertokaapa millaista on elää ihmisen kanssa johon on henkinen yhteys?
Kaverini sanoi ,että tuntee samoja asioita kuin poikaystävänsä.Saattaa tulla kuulemma yhtäkkiä väsyneeksi ja soittaa poikaystävälleen ja kuulee että se on kuumeessa.Kuulemma kanssa jos poikkiksellaan on vaikka stressiä kaverini myötäelää sen.Sanoi tuntevansa aina poikkiksensa tuskan ja elävänsä sen.
Hän kertoi myös että kun joutuivat olemaan erossa kun poikaystävänsä oli ulkomailla hän tunsi pistoa ja puristusta rinnassaan joka helpoitti heti kun olivat yhdessä.
Jostain luin että jotkut sieulunkumppanit saattavat lähellä ollessaan vaistota toistensa energiat niin paljon että kun nukkuvat yhdessä toinen herää aina jos toinen herää,toinen ei nukahda jos toisella on nukkumisvaikeuksia.Siinä kerrottiin siis että ihan niin jos toinen vaan herää ja avaa silmänsä toinen herää siihen.
Kuulin kanssa sellaista että jotkut sielunkumppanit voivat vaistota sen kun toinen tulee huoneeseen tai voivat vaistota missä päin toinen on ja että raajat voivat yrittää mennä toista kohti.(Kuulostaa hauskalta.)
Jossain oli kanssa että jos sielunkumppanit eivät ole yhdessä he saattavat silti nähdä koko loppu elämänsä toisistaan unia ja tavata unissa(en täysin ymmärtänyt miten tavata).Ja he saattavat silti loppuelämänsä tuntea toistensa tunteita ja jos vaikka toiselle tapahtuu jotain tai on vaarassa.Myös toisen kuoleman.Siinä sanottiin että sielunkumppaneilla on vahva henkinen linkki toisiinsa ja voivat kokea tuollaista eikä se edes katkea lopullisesti vaikka eivät olisi yhdessä.Myös että sielunkumppanin tunnistaa juuri siitä että toiseen on henkinen yhteys.Eli kertokaapa millaista on elää ihmisen kanssa johon on henkinen yhteys?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kyseessä ovat parisielut, ei niinkään sielunkumppanit. Sielunkumppaneiden välillä ei ole niin voimakasta yhteyttä, että tuntee toistensa tuskan ja mielentilan. Vain parisielujen välillä on se voimakkain yhteys, koska he ovat yhtä.Toivon että he kestävät tämän maanpäällisen elämän mukanaan tuoman negatiivisuuden, etteivät he tuhoa sitä suurinta rakkautta mitä on. He ovat toistensa identtiset puoliskot, erilaisissa kuorissa vain. Toista puoliskoamme me kaikki etsimme ja olemme etsineet aikojen saatossa.Se on siunattua jos toisen puoliskonsa löytää.
Muutenkin voi tuntea asioita jos on toisen ihmisen lähellä (kenen vaan) -jos on siihen taipumus/aisti tai liika empatia. Kaikkea ei ole hyvä tuntea eikä tarvitse.
Entä jos se henkinen yhteys syntyy pikku hiljaa taas joillakin.
Tämä vain minun mielipide.
en tiedä oliko kyse sielunkumppaneista vai mistä mut kerran kävinäin:
olin kaverini kanssa yövuorossa töissä. yöllä jjohonkin aikaan lähdimme kahvitauolle. kaverini valitti että hänellä on niin paha olo et hän ei pysty syömään mitään. hän sai juuri ja juuri juotua kupillisen kahvia. aamulla saimme tietää että hänen silloinen poikaystävänsä oli tasan sillä kellon lyömällä, kun me menimme kahville, laittanut haulikon piipun suuhunsa ja painanut liipasimesta...
Herkät tapaukset myös herkästi myötäelävät. Jos kaksi naista asuu pitkään yhdessä, kuukautiskierrot alkavat mennä samaan. Ei tarvi edes sielunkumppanuutta, eikä muuta höpinää....................... ;)
sama juttu kuin feremoneissa.
Eläimetkin haistavat kuukautiset tai kiiman. Myös ihminen. Miehet käyttäytyvät innokkaammin ovulaation aikana, on omakohtaista kokemusta.
Eli kyse on fyysiseen maailmaan liittyvästä asiasta tässä tapauksessa, ei henkimaailmaan.
Luulis et kun he kerran tuntevat toistensa energiat voimakkaasti et sielunkumppaninsa esim. halaaminen ja suutelu on voimakas kokemus.
Maalaisjärjellä ajattelee et jos voivat tuntea toisensa energioita kaukana toisistaan kuin kerroit mahtaa sitten tuntua räjähtävältä kun ovat ihan kiinni toisissaan ;O)
He on niiiiin söpö pari, joista loistaa kilometrejen päähä se et he sopii toisilleen täydellisesti. Täytyy myöntää, kyllähän heitä vähän kateellisena katseelee mutta ovat kyllä yhdessä aika hellyyttäviä. Heillä on ihan oma maailma jotenkin, kai se sit on se henkinen yhteys. Istutaan porukassa ja he eivät edes vaihda sanoja keskenään mutta molempia rupee hymyilyttämään joku asia ja näyttävät ihan tietävän mikä toista hymyilyttää. Kun tapasin heidät ekaa kertaa ja oli ton lainen tilanne jouduin kysymää kaveriltani et menikö multa nyt ihan ohi jotai, hän sanoi ettei hänkään oo koskaan tajunnu. Sama on kun he puhuvat, se on sit kai se et he tuntevat toisensa tunteet, mut se kuulostaa siltä et heilt jää joka toinen lause sanomatta. Siitä ei saa mitään tolkkua, muuta kuin he itse tietysti.
Kateellinenhan tässä on mut täytyy myöntää, et oli ehkä söpöintä mitä oon nähny kun oon kerran nähny heidän nukkuvan yhdessä. He oli niin kietoutuneina toisiinsa ja onnellisen näköisiä, olivat kuin olisivat olleet sellaisessa hellyyttely-pussailu vaiheessa mutta nukkuivat niin.
mieleeni tuli, et sielunkumppaneil on siinä mieles aika hyvin asiat ku aina kuulee välillä sitä semmosta " Toi on saanu liian kauniin naisen " " Toi mies on liian hyvä tolle " Sielunkumppanuus on sellasta, joka on vaa niiden kahden kenen se on, muut voi olla kateellisia kuinka paljon, mutta sielunkumppanuus ei oo sama kun vaik kaunis vaimo. Sielunkumppanuutta ei voi kukaan varastaa.
mitä se ikinä onkaan/olikaan ja onko sillä edes niin väliä millä nimillä asioita kutsuu.
On tuntunut, että tunnen sen jos yhdellä ihmisellä ei ole hyvä olla. Se on sellainen vellova paha olo, joka estää ajatuksia kulkemasta. En oikeen osaa selittää. Se on fyysinen olo, joka herättää henkisiä mielikuvia.
On kamalaa tietää, että toisella ei ole hyvä olla. Jos toinen ei ole lähellä, on ihan hirveän vaikea tehdä mitään. Vaikka olisikin kokenut todella voimakkaana sen, että toisella on paha olla, siihen omaan tunteeseen ei kuitenkaan osaa luottaa niin paljon, että olisi tehnyt jotain. On vaikea sanoa asioista, joista ei ole kuitenkaan varma. Jos toinen olisi siinä vieressä, silloin se olisi varmasti helpompaa, kun voisi vain halata ja rutistaa ja tehdä kaikkensa ettei toisella olisi paha olla.
Ja kun toinen ei ole siinä lähellä, tuntuu ettei pysty. Se tunne on ollut ihan musertava.
Toivoi, että se ihminen heräisi seuraavana aamuna siihen, että aurinko paistaa ja linnut visertävät, vaikka olikin pimeää eikä lintuja missään. Toivoi, että hän näkisi pieniä asioita, jotka tekisivät hänet iloiseksi. Tiedän kyllä, että se on ihan tyhmää...
En ymmärrä tässä sitä miksi tuollaisten asioiden tunteminen ei sitten kuitenkaan katoa kaiken muun mukana.
Ainut asia, joka lieventää tuota tunnetta ja sitä huolta hänestä, on se että tietää ettei hän ole yksin. Hänellä on joku, joka pitää huolta kun hän on surullinen tai vihainen, halaa eikä anna häneen sattua. Joskus ajattelin, että se toisen pahan olon tunteminen ei häviä koskaan, mutta olen huomannut, että tuo haihduttaa sitä. Luulen että ennen pitkää se on kadottanut sen kokonaan. Sen tunteen, että tarvitsee halata häntä, tuntee toisinaan vieläkin, mutta se ei tule enää niin voimakkaana kun tietää, että ei hän kuitenkaan jää ilman halausta, joku muu parantaa sen pahan olon.
totta. Ihmetyttää vaan, ett jos noin voimakkaasti tuntee sielunkumppaninsa, niin miks monet ei sit löydä sitä koskaan?
No sanoppas miten voi muka olla mahdollista tuntea tollasta jos se toinen henkilö on esimerkiks 20 km päässä???? Sano fyysikan laeilla miten se on mahdollista! Ja muutenki noi toisen henkilön aistimiset ja raajat ja muut, ihan naurettavaa.
Kaikkien ihmisten välit on ihan samoja. Se tyyppi on ihan sama asia ku naapurin Pentti tai Liisa, ei mitää yliluonnollista oo olemas! Nää on näitä mutu-tuntumia, hohhhoijaaa...
Ootko funtsannu et se sun rakas on ollu koko ajan ihan kunnos eikä sil oo ollu mitää koskaa vial ja sä oot ollu huolissas siitä turhaan? Se vasta tyhmää on, ajattele vähä.
Kirjoitin heistä ylempänä tuossa. Jos heidät tapaisit et ajattelisi noin. Omin silmin kun näkee sen mitä heillä on keskenänsä, ei epäilystäkään ettei sielunkumppanuus ole olemassa. Maailmassa on paljon asioita mitä ei pysty selittämään.
Mee fysiikan tunnille, ei yliluonnollista oo olemas.
Naurettavaa väittää tollasta.
jokin tarkoitus on. Onnellisia me/he, jotka olemme/ovat löytäneet.