Haluan kertoa oman tarinani masentuneille ihmisille, että jos tästä olisi apua jollekin. Masennukseni alkoi noin vuosi sitten. Joka päivä oli sellaista älytöntä ahdistamista. Tuntui, että oli joku taakka rinnassa, eikä sitä tunnetta saanut pois. Olin muuttanut näinä aikoina pois kotoa. Sekin varmaan vaikutti tähän ja lisäksi nuoruuden aikaiset tapahtumat(kiusaamiset, vanhempien erot ym.). Elin kuin sumussa, ahdisti niin hirveästi rintaa, että tuli välillä paniikkikohtauksia, en saanut kunnolla henkee. Tuntui sille, että kaikki kaatuu päälle, on umpikujassa, eikä löydä tietä ulos. Mutta masennuksesta on mahdollisuus toipua.
Minunkin elämä oli aivan hirveää. Pelkäsin jopa itseäni, että jos hyppään rekan eteen tai teen muuta pahaa itselleni. Ajattelin jopa, että olis vaan parempi kuolla pois. Mutta en tehnyt itselleni mitään, koska mietin läheisiäni, rakkaita vanhempiani, isoveljeäni ja poikaystävää ym. läheisiä. Heille tämä olisi niin paha paikka. Jotka mietitte itsemurhaa, niin ajatelkaa läheisiänne, itsemurha on niille niin kauhea shokki, ettei ne toivu siitä ikinä. Rakastan lähimmäisiäni enemmän kuin itseäni, niin en tehnyt mitään itselleni.
n. yhdeksän kuukauden masennuksen jälkeen hain apua itselleni. Menin psykologille. Nyt olen käynyt huhtikuusta saakka psykologilla ja rupean löytämään jo tien ulos umpikujasta. Olen iloinen, minun on niin hyvä olla, kun on helpottanut olo. Psykologilla käynti ei heti auta, mutta ajan oloon se rupeaa vaikuttamaan. Olen saanut purkaa tuntojani toiselle ihmiselle, joka ymmärtää. Takapakkiakin olen saanut kokea, vaikka olen käynyt psykologilla. Mutta ei anneta periksi!!
Psykologini ehdotti minulle päiväkirjaa, otin sellaisen käyttöön. VAikka en ole kirjoitellut siihen paljon, niin vähäinen kirjoittelukin on auttanut, kun olen saanut kaikki syvimmät ja salaisimmat tuntemukseni kirjoittaa ylös ja lapsuuden traagiset tapahtumat. Minä sanon teille, että hakekaa apua ja kirjoitelkaa tuntoja ylös, tästä on mahdollisuus parantua, kunhan tekee töitä sen eteen eikä anna periksi. Tietenkin pelottaa itseäni, että jos tämä uusiutuu. EN ole vielä täysin parantunut, on välillä huonojakin päiviä, mutta enemmän hyviä. Kunhan ei lopeta liian aikaisin psykologin luona käymistä. Itselläni on auttanut juttelu, lääkkeitä en ole tarvinnut. Toivon, että tästä on jollekin apua, koska tiedän, mitä masennus on. Tsemppiä ja valoisia päiviä!!!
Minunkin elämä oli aivan hirveää. Pelkäsin jopa itseäni, että jos hyppään rekan eteen tai teen muuta pahaa itselleni. Ajattelin jopa, että olis vaan parempi kuolla pois. Mutta en tehnyt itselleni mitään, koska mietin läheisiäni, rakkaita vanhempiani, isoveljeäni ja poikaystävää ym. läheisiä. Heille tämä olisi niin paha paikka. Jotka mietitte itsemurhaa, niin ajatelkaa läheisiänne, itsemurha on niille niin kauhea shokki, ettei ne toivu siitä ikinä. Rakastan lähimmäisiäni enemmän kuin itseäni, niin en tehnyt mitään itselleni.
n. yhdeksän kuukauden masennuksen jälkeen hain apua itselleni. Menin psykologille. Nyt olen käynyt huhtikuusta saakka psykologilla ja rupean löytämään jo tien ulos umpikujasta. Olen iloinen, minun on niin hyvä olla, kun on helpottanut olo. Psykologilla käynti ei heti auta, mutta ajan oloon se rupeaa vaikuttamaan. Olen saanut purkaa tuntojani toiselle ihmiselle, joka ymmärtää. Takapakkiakin olen saanut kokea, vaikka olen käynyt psykologilla. Mutta ei anneta periksi!!
Psykologini ehdotti minulle päiväkirjaa, otin sellaisen käyttöön. VAikka en ole kirjoitellut siihen paljon, niin vähäinen kirjoittelukin on auttanut, kun olen saanut kaikki syvimmät ja salaisimmat tuntemukseni kirjoittaa ylös ja lapsuuden traagiset tapahtumat. Minä sanon teille, että hakekaa apua ja kirjoitelkaa tuntoja ylös, tästä on mahdollisuus parantua, kunhan tekee töitä sen eteen eikä anna periksi. Tietenkin pelottaa itseäni, että jos tämä uusiutuu. EN ole vielä täysin parantunut, on välillä huonojakin päiviä, mutta enemmän hyviä. Kunhan ei lopeta liian aikaisin psykologin luona käymistä. Itselläni on auttanut juttelu, lääkkeitä en ole tarvinnut. Toivon, että tästä on jollekin apua, koska tiedän, mitä masennus on. Tsemppiä ja valoisia päiviä!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"oma apu - paras apu" sanonta ei aina pidä paikkaansa.
Olet etsinyt ammattilaisen apua niinkuin oikein on. Omalla tahdollasi toipua on suuri merkitys, lääkärit sanoisivat hyvä hoitovaste.
Oletko miettiyt hakeutua jonkun mielentarveysyhdistyksen tai seurakunnan vertaistukiryhmään?
Kokemuksesta - suosittelen.
olen saanut itelleni apua samantapaisesti. Päiväkirjan kirjoittaminen autto myös mua paljon.
hei.oli mukava lukea viestisi kun juuri itse olen miettinyt että auttaako psykologin kanssa puhuminen ja voiko ilman lääkkeitä selvitä.itse tunnen oloni todella toivottomaksi eikä tulevaisuus tai mikään innosta.kaikki ahdistaa.
ois kiva kuulla enemmänki kuinka olet lähtenyt paranemaan niin saisi itselleki jotain toivoa.voi siis selvitä ilman lääkkeitä?
kiitos paljon kaikille jotka jaksaa vastata...
Kannattaa hakeutua heti psykologin juttusille. Joko tilaat itsellesi ajan ihan normi lääkärille ja pyydät lähetettä psykologille tai menet suoraan psykologille. Itse kävin lääkärin kautta, koska oli muitakin vaivoja ja kerroin ohimennen ahdistuksesta ja masennuksesta. Hän oli heti tyrkyttämässä lääkkeitä, mutta ei kannata ottaa minun mielestä. Kannattaa kokeilla, että auttaako se psykologilla juttelu ja päiväkirjan kirjoittaminen. NO tämä lääkäri ilmoitti sitten minusta mielenterveyspuolelle ja minulle tuli sieltä soitto ja sovittiin ensimmäinen aika.
Kun olet psykologilla, niin kerrot kaiken, mitä tulee mieleen. Älä vaan jätä mitään sisimpään. Kyllä ne kuuntelee, koska psykologit ovat siellä meitä varten. Mulle sattui vielä tosi mukava psykologi. Hän kuuntelee ja kyselee välillä ja etsii ratkaisua. HÄn ei tyrkyttänyt lääkkeitä ja sanoinkin hänelle, että haluan ensin kokeilla ilman lääkkeitä.
Jollekkin luotettavalle kaverille on hyvä myöskin avautua. Minulla on ollut SUURENA TUKENA mun mies. Mutta kaverikin on ihan hyvä, jos se ymmärtää. Mulla itselläni kaverini ei voinut ymmärtää minun itsemurha ajatuksia, oli heti, että ajattele muita, itsekästä.Kyllähän minä sen tiedän ja sen takia en tehnyt itselleni mitään, mutta ei se minun kaveri voi tietää mitä on olla masentunut, ennenkun itse on kokenut sellaista. Senkin takia kannattaa mennä psykologille, ne ymmärtää, tuovat uusia näkökohtia ja miettimistä.
Nyt on mullakin päivät ´paljon iloisempia, ei ole ainaista surumielisyyttä. Soita nyt heti lääkäriin tai käy mielenterveyspuolella heti tänään. Kun pääset psykologin juttusille ensimmäistä kertaa, toivo pilkahtaa sulla ja muista, että tästä on mahdollisuus parantua, kunhan teet itse töitä ja kohtaat asiat, jotka aiheuttaa masennusta! ONNEA!