Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Huonommuuden tunne

    Kysyisin uskovaisilta:
    Tunnetteko koskaan oloanne "huonoksi ihmiseksi" ei- meikäläisten keskellä olessanne..tilanteessa jossa ei ole muita uskovaisia paikalla.

    Uskovaisten keskellä kun on usein niin vaivaton olla... Minua kiusaa usein se, että jos olenkin jotenkin aidompi, "oikea minä" juuri silloin kun yhteisön turva ei olekaan läsnä. Eli silloin kun muita uskovaisia ei ole paikalla. Näen ympärilläni usein todella fiksuja ja mukavia, ajattelevia ihmisiä. Joskus olen miettinyt, jos en olisi uskovainen..yrittäisinkö enemmän..olisinko mukavempi ihminen. Hassuja varmaan mietin..mutta olen tilanteessa jossa en useinkaan näe muita uskovaisia, toisinaan usko tuntuu vain taakalta, jollain tapaa eroittavalta kuilulta joka haittaa mutkatonta kanssakäymistä.
    1235
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    niin vastaan.

    Minusta tuli aidompi minä, kun "kielsin" uskoni. Aloin olla vapaa toisten seurassa, oma itseni. Usko oli tosiaan vain taakka.. nyt minulla on kevyt ja hyvä olla, rakastan kaikkia ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat, koska en enää tuomitse itseäni.

    Hyvää jatkoa sinulle ja ei kannata turhaa tuntea huonommuutta. Olet yhtä arvokas ja rakastettava, olet sitten uskovainen tai et. Itse tunnen rakkautta uskovaisia kohtaan ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin - vapaammin vain. Entisenä uskovaisena kunnioita teitä ihan samalla tavalla, enemmänkin kuin ennen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kysymys... kirjoitti:

    Kysyisin uskovaisilta:
    Tunnetteko koskaan oloanne "huonoksi ihmiseksi" ei- meikäläisten keskellä olessanne..tilanteessa jossa ei ole muita uskovaisia paikalla.

    Uskovaisten keskellä kun on usein niin vaivaton olla... Minua kiusaa usein se, että jos olenkin jotenkin aidompi, "oikea minä" juuri silloin kun yhteisön turva ei olekaan läsnä. Eli silloin kun muita uskovaisia ei ole paikalla. Näen ympärilläni usein todella fiksuja ja mukavia, ajattelevia ihmisiä. Joskus olen miettinyt, jos en olisi uskovainen..yrittäisinkö enemmän..olisinko mukavempi ihminen. Hassuja varmaan mietin..mutta olen tilanteessa jossa en useinkaan näe muita uskovaisia, toisinaan usko tuntuu vain taakalta, jollain tapaa eroittavalta kuilulta joka haittaa mutkatonta kanssakäymistä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu