Ollaan oltu yhdessä iät ja ajat, lapsia neljä ja yksi lapsenlapsikin on olemassa.
Ei kumpikaan ole vieraissa pyörinyt, ei erolla uahnnut. Riidelty ollaan ja astioita paiskottu, joskus, mutta koskaan ei päälle olla hyökätty. Normaalia tunteen purkausta, tekemättömistä kotitöistä tai muuten pahasta päivästä, joka pitää purkaa vaikka omaan kultaan!
Meillä rakastetaan yhä ja mennään ja ollan yhdessä. Tutetaan vaikeina aikoina kaikkia yhdessä, eikä ketään jätetä tai syytellä suotta. Osataan pyytää anteeksi ja hyvittää.
Meillä on oikeaa rakkautta joka kestää ja kestää, eikä lopua näy.
Tuttavat ja sukulaisetkin on ylpeitä kun sukumme on yhteinäinen. Uusia ei oteta, eikä vanhoja jätetä, paitsi lasten tulevat puolisot aikanaan.
Meillä ei tunneta kierrätysihmisiä, eikä jätettyjä lapsia.
Elämä on ihanaa, kun on oma perhe ja kaikki lapset omia. Yhdessä kestetään vaikka mitä. Me ollaan onnellinen perhe, onnellinen suomalainen perhe.
Ei kumpikaan ole vieraissa pyörinyt, ei erolla uahnnut. Riidelty ollaan ja astioita paiskottu, joskus, mutta koskaan ei päälle olla hyökätty. Normaalia tunteen purkausta, tekemättömistä kotitöistä tai muuten pahasta päivästä, joka pitää purkaa vaikka omaan kultaan!
Meillä rakastetaan yhä ja mennään ja ollan yhdessä. Tutetaan vaikeina aikoina kaikkia yhdessä, eikä ketään jätetä tai syytellä suotta. Osataan pyytää anteeksi ja hyvittää.
Meillä on oikeaa rakkautta joka kestää ja kestää, eikä lopua näy.
Tuttavat ja sukulaisetkin on ylpeitä kun sukumme on yhteinäinen. Uusia ei oteta, eikä vanhoja jätetä, paitsi lasten tulevat puolisot aikanaan.
Meillä ei tunneta kierrätysihmisiä, eikä jätettyjä lapsia.
Elämä on ihanaa, kun on oma perhe ja kaikki lapset omia. Yhdessä kestetään vaikka mitä. Me ollaan onnellinen perhe, onnellinen suomalainen perhe.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hyvä juttu
Mutta et kai ajattele että kaikki muut ovat huonoja?
No kiva, että teillä on hienosti asiat. Mutta vähän tiukkikselta vaikuttaa sellainen, että 'uusia ei oteta, eikä vanhoja jätetä'. Missä on yksilönvapaus? Ja muutoinkin kirjoituksestasi paistaa melkoinen omahyväisyys, kauniistikin voi kirjoittaa eikä ylpeillen vihjaillen juuri esim. uusperheiden huonommuudesta.
Ja mistä tiedät että vieraissa ei ole käyty? Pettämistähän ei monet tunnusta eikä kannatakkaan, niin että tällainenkin on hyvinkin mahdollista.
Ja tervetuloa vähemmistöön, aidot ydinperheet on todellisia harvinaisuuksia nykyään. Mutta mitä muutakaan tältä nykyiseltä yhteiskunnan ja ihmisten arvomaailmalta voisi odottaa.
Kyllä se vaan niin on, että veri on aina vettä sakeampaa.
Varo, ettet saa hyökkäystä niskaasi kun kerrot avoimesti siitä, että teillä on hyvä olla!
Olen "nainut" itseni sellaiseen sukuun, että täällä ei paljoa saa kehuskella itseään, saavutuksiaan tai asioitaan, kun jo tullaan syyttelemään jos mistäkin omahyväisyydestä ja siitä, että ei ota toisia huomioon olleenkaan jne.
Jotkut ihmiset eivät kestä sitä, että toinen avoimesti kertoo, että asiat on hyvin tai, että on menestynyt jossakin asiassa.
Ei tarvitse mennä kuin ruotsiin niin siellä muut (kauan ruotsissa asuneet sukulaiset) kehuvat minua, miestäni ja lapsiamme ihan kamalasti. Välillä tuntuu, että nyt on jo liikaa ja sitä on vaikea vaan seistä ja ottaa kehut vastaan, vaikka ne olisivat ihan aiheesta.
Omaa hyvää oloa, viihtymistä, hyvää menestystä, onnea jne. ei saa suomessa kovin paljoa hehkuttaa tai siitä ei ainakaan tykätä.
On muuten paljon helpompaa keksiä itsestä 10 huonoa asiaa kuin kolmea (edes) hyvää! Tai hyviä puolia ei toiset halua kuulla tai itse kehtaa kertoa, että oompa muuten siinä ja siinä aika pirun hyvä!
Kiva, jos menee hyvin. Niin meidänkin ydinperheessä. Suvussa tosin on jo erottu ja uudet puolisot on kyllä otettu avosylin vastaan. Ei se heidän vika ole, ettei sukulaisen aiempi suhde onnistunut.
"Tuttavat ja sukulaisetkin on ylpeitä kun sukumme on yhteinäinen. Uusia ei oteta, eikä vanhoja jätetä, paitsi lasten tulevat puolisot aikanaan. "
Öö, siis jos jonkun puoliso kuolee niin uusia ei sukuun oteta. Tai jos jonkun puoliso häipyy kuvioista niin uusia ei oteta. Hmmm...
Pakko vielä kommentoida tuota, ettei ole aina lapsille paras, että hampaat irvessä jatketaan. Itse olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat eronneet minun ollessa lapsi. Ei se siis välttämättä ole mikään hieno asia, ettei erota. Itselleni vanhempien yhdessäpysyminen oli huono asia ja lapsuus on jättänyt suuret arvet.
Jotenkin kirjoituksessasi on aika omahyväinen, muiden ihmisten elämäntapaa ja tyyliä kritisoiva leima. Ihan kuin pinnan alta kuultaisi ihminen, joka ei olekaan kovin tyytyväinen elämään vaan pitää kiillottaa ulkokuorta, jotta itse uskoisi, että kaikki on hyvin. Tiedä sitten osuinko oikeaan.
>Pakko vielä kommentoida tuota, ettei ole aina lapsille paras, että hampaat irvessä jatketaan>
Ei ole myöskään hyvä tappaa itseään tietoisesti katkeruudella!
Voi kun teitä katkeria on aivan liikaa... Huomaatteko kuinka kaikki ei halua hyväksyä eitä että joillakin menee hyvin???
Sairasta sakkia sanon minä.
kertoa, mutta kun menee huonosti, niin siitä sitten saa kertoa. Ihmiset eivät hyvöksy sellaisia joilla asiat ovat hyvin. Katkeruus ja oma epäonnistuminen saa heillä vihan pintaan, että ei voi kellään olla hyvin kun ei itselläänkään.
Kun menee hyvin, saa vastaan kauhean syyttely ryöpyn, ja aletaan povata, että kohta sinäkin olet eronnut ja asiat päin seiniä hahaa...On rikollista kun on kivaa elämässä.
Vain epäonnistuminen hyväksytään, sillä kun onni ei ole kaikkien ulottuvilla, niin silloin siitä ei saisi kukaan nauttia!
etteikö kellään saisi mennä hyvin, vaan onnellisuutensa voi kyllä esittää muullakin tavalla, kuin ainostaan kehumalla itseään ja väheksymällä toisia. On näillä palstoilla nähty onnellisuudestaan kertovia, asiallisia ihmisiä ennenkin, eikä kimppuun ole hyökätty.
Eikä se omalla kohdallani ainakaan ole epäonnen povaamista kenellekään, jos kehotan kuitenkin kaiken onnellisuuden keskellä muistamaan myös sen, ettei tulevaisuudestaan kukaan voi tietää, eikä pidä kelluskella vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa ajatellen, että onni on ikuista. Se on sitä realismia, katsos. Moniko sieltä korkealta on tulla humpsahtanut alas juuri sen vuoksi, ettei ole voinut kuvitellakaan itselleen käyvän kehnosti, sellainenkin vaara kun on aina olemassa.
Kummallista, että minäkin olen todella onnellinen elämässäni, mutta silti minun pitäisi kai olla katkera tai kateellinen muille onnellisille. Outo yhtälö...
Sille en mahda mitään, jos mielipiteeni otetaan heti katkeran, epäonnistuneen akan vuodatuksina.
ennustaa kenenkään. Se tulee jokatapauksessa. Turha maalata toisten elämään enneusteita että vielä sinäkin koet kurjuuden eroat ym ym... se voi olla totta ja se voi olla ettei! Katkeruudessaan monet mitätöivät toisten onnen. Kun heillä ei ole hyvin ei naapurillakaan saa olla. Kauheeta kun heillä on varaa mersuun ja kesämökkiin, mutta mulla ei...
Minä viis välitän, mikä auto on naapureilla. Kunhan mulla on auto jolla eteenpäin pääsee. Mulla on vanha auto ja hyvin menee. Asummepa vielä kerrostalossa, ettei ole miljoonaluokan taloakaan millä kehuskella. Silti on meillä kivaa.
Ei se onni tule mielettömästä omaisuudesta. Kunhan on rahaa elämiseen ja jokapäiväiseen elämään, vaikei aina siihenkään.
Mulla on asiat hyvin, vaikken ole rikas. Jos siitä on joku kateellinen, niin voinpas sanoa, että kyllä sillä on asiat huonosti!
viimeiseen lauseeseen vain.Ihan mukavaa,että teillä menee mukavasti,minullakin on ollut lapsena suhteellisen onnellinen ydinperhe."Kaikki lapsetkin on omia"vai miten se nyt meni.Entäs jos esim.lapsenne perhe ei saisikaan lasta ja päätyisi adoptioon? Kelpaisiko se joukon jatkoksi?Kelpaisiko teidän lapsenne pariksi joku eronnut yksinhuoltaja?Elämässä saattaa kuitenkin joutua joustamaan ja sopeutumaan joskus(pakonkin edessä) enkä pidä sitäkään niin huonona asiana.En kadehdi onneanne,olen aivan tyytyväinen omaan elämääni,mutta arvostan suuresti suvaitsevaisuutta muita kohtaan.