Minulla on noin viiden vuoden ajan tullut tilanteita, joissa tunnen oloni äärimmäisen ahdistuneeksi. En oikein tiedä miten sitä kuvaisi, se tulee kuin aaltoina, nousee nopeasti ja on pian jo poissa. Mutta sitten niitä alkoi tulla useammin ja ne myös kestivät pidenpään. Aina niiden välillä ajattelen, että seuraavan kerran kun ne tulevat, lähden pois siitä tilanteesta. Mutta jokin aika sitten huomasin, että siinä hetkessä olen jotenkin kuin naulittu, en pysty lähtemään. Ei sitä varmaan ulospäin näe; suu pysyy hymyssä ja muutenkin kaikki näyttää normaalilta, ihan kuin kroppani toimisi kauko-ohjauksella ilman että minun täytyy välittää siitä.
Kävin minä siitä puhumassakin, oikein ammatti-ihmisen kanssa ja kyllä se autoikin - hetkeksi. Pari viikkoa ne pysyivät poissa, mutta sitten tulivat takaisin.
Mihinköhän tämä mahtaa johtaa? Voiko se kehittyä paniikkihäiriöksi saakka?
Kävin minä siitä puhumassakin, oikein ammatti-ihmisen kanssa ja kyllä se autoikin - hetkeksi. Pari viikkoa ne pysyivät poissa, mutta sitten tulivat takaisin.
Mihinköhän tämä mahtaa johtaa? Voiko se kehittyä paniikkihäiriöksi saakka?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin netissä osoitteen http://Mikaousuinreikiry.fi.
Aloin tekee niit liikkeitä tilaamani kirjan mukaan viime syksynä.
Viime talvi oli helppo nakki edellisiin verrattuna.
Reiki ei ole mikään pikavoitto - sitä pitää tehdä jatkuvasti.
Mut seuraavaks vuorokaudeks se antaa alusta alkaen suojan epämääräisiä ahdistuksia vastaan.
Olen hyvin kiitollinen elämänmuutoksestani Mestari Usuille tuolla poutapilven päällä.