Noniin, tämä on ehkä vähän nolo kysymys tai aihe, mutta kun vaivaa.
Eli minun kotonani ei tytön alapäätä kutsuttu miksikään. Pojalla oli pippeli ja tytöllä ei ollut pippeliä. Että hienoa...
No kerran tuolla vauva -puolellakin keskusteltiin, että millä nimellä tytön alapäätä kutsutaan. Yleisin tuntui olevan pimppi, mutta minusta se vaan on ruma sama, varmaankin saamani kasvatuksen vuoksi. Noh, meillä käytetään paremminkin sanaa pimppa, mutta joidenkin mielestä se on vielä rumempi.
Nomutta ok, mulla on cd M.A. Nummisen lastenlauluja ja siinä on tämä Ihmisruumiin jäsenet laulu. Kiva laulu, mutta... yhdessä kohdassa sanotaan just melkein näin: "vaan luonto silloin keinonsa keksi, ja teki lapset sellaiseksi, että pojilla on pippeli oma, tytöllä taas pimppi on soma". Että voi pieni asia pistää korvaan meikäläisellä. Eli nyt vaan mietin aionko tulevaisuudessa soittaa laulua tytölle (11,5kk) vai en. Mielessä tietenkin pyörii, että hän sitten laulaa sitä joka tilanteessa ja joka paikassa, naurettavaa. Hyvin pieni todennäköisyys moiseen, mutta voivoi :)
Mietinkin, että tunteeko/ajatteleeko kukaan muu täällä kuten minä? Onkohan vanhempieni kasvatustyyli ollut tyypillistä 70-lukulaista (kaiken sukupuoli- ja seksivalistuksenkin jättivät täysin koulun hoidettavaksi) vai ovatko he olleet poikkeustapaus? Sen verran sanottakoon, että nykyään ovat paljon "vapautuneempia" puhumaan noista asioista.
Että tämmöset on mietiskelyt menossa tällä kertaa :)
Eli minun kotonani ei tytön alapäätä kutsuttu miksikään. Pojalla oli pippeli ja tytöllä ei ollut pippeliä. Että hienoa...
No kerran tuolla vauva -puolellakin keskusteltiin, että millä nimellä tytön alapäätä kutsutaan. Yleisin tuntui olevan pimppi, mutta minusta se vaan on ruma sama, varmaankin saamani kasvatuksen vuoksi. Noh, meillä käytetään paremminkin sanaa pimppa, mutta joidenkin mielestä se on vielä rumempi.
Nomutta ok, mulla on cd M.A. Nummisen lastenlauluja ja siinä on tämä Ihmisruumiin jäsenet laulu. Kiva laulu, mutta... yhdessä kohdassa sanotaan just melkein näin: "vaan luonto silloin keinonsa keksi, ja teki lapset sellaiseksi, että pojilla on pippeli oma, tytöllä taas pimppi on soma". Että voi pieni asia pistää korvaan meikäläisellä. Eli nyt vaan mietin aionko tulevaisuudessa soittaa laulua tytölle (11,5kk) vai en. Mielessä tietenkin pyörii, että hän sitten laulaa sitä joka tilanteessa ja joka paikassa, naurettavaa. Hyvin pieni todennäköisyys moiseen, mutta voivoi :)
Mietinkin, että tunteeko/ajatteleeko kukaan muu täällä kuten minä? Onkohan vanhempieni kasvatustyyli ollut tyypillistä 70-lukulaista (kaiken sukupuoli- ja seksivalistuksenkin jättivät täysin koulun hoidettavaksi) vai ovatko he olleet poikkeustapaus? Sen verran sanottakoon, että nykyään ovat paljon "vapautuneempia" puhumaan noista asioista.
Että tämmöset on mietiskelyt menossa tällä kertaa :)
Vastaukset 38
Vanhimmat
ota opiksesi siitä, kuinka kotoasi saamasi kasvatus on vaikuttanut sinuun ja vaikuttaa vieläkin. Älä tee samaa omalle lapsellesi, vaan anna sen pimpin kuulua sanavarastoon, koska sillä nimellähän tyttölapsen alapäätä on iät ajat kutsuttu, eikä se edes ole ruma sana. Joten antaa M.A:n vaan lauleskella rauhassa typykällesi :)
Itsekin olen 70-luvun kasvatti, ja kyllä meillä puhuttiin kotona asioista ihan niiden oikeilla nimillä.
mieltä edellisen kirjoittajan kanssa...
Mielestäni pimpsa on "ei niin tuhma" sana mutta taas mieheni mielestä asia on päinvastoin. Mitäkä te olette mieltä?
Minäkään en tykkää pimppa-sanasta! Jotenkin härski, herättää kaksimielisiä ajatuksia, erilailla kuin reilu pippeli. Sanon tyttöseni kanssa, että "pimpsukka" se on jotenkin oma ja tärkeä paikka...äidin ja tytön keskeinen juttu.
Lapsuuskodissa meitä oli kolme tyttöä ja nyt minulla on kolme tyttöä. Kotona minulle ei mitään seksikasvatusta annettu, mutta kyllä pimpistä puhuttiin. Ja edelleen meillä puhutaan: vauvan pimppi on punainen, pimppi kutiaa, pestään pylly ja pimppi jne. Mutta kulttuurijuttu, ilman muuta! Mutta kyllähän niin tärkeä härväke jonkun nimen tarvii! Ota käyttöön se mikä parhaalta tuntuu!
Pimppi on minusta sana paikallaan pikkutytön sukuelimistä puhuttaessa. Jotenkin pisti korvaan, kun sukulaispikkutyttö ilmoitti pyyhkivänsä pimpsan pissaamisen jälkeen. Pimpsa on meillä enemmänkin tällainen K-18 - sana. :)
Tietenkin ihan vaan alapäästäkin voisi puhua ainakin siinä vaiheessa, kun aletaan perusteellisemmin selvittää, mitä kaikkea alarekisterillä voidaankaan tehdä. Muistan, kun äiti joskus suomensi minulle, kuinka lapset syntyy. Olin ehkä 8-9-vuotias. Silloinkin tuntui aika nololta, kun äiti puhui asiasta pikkulasten kielellä. Puhumattakaan, kun hän alkoi puhua kondomeista...
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka moni teistä pystyy puhumaan seksistä oman äitinsä kanssa. En tarkoita nyt henkilö- ja yksityiskohtaista tasoa vaan ihan yleisiä juttuja. Esimerkiksi ehkäisy, sukupuolielämän aloittaminen, sukupuolten erot sukupuolisessa käyttäytymisessä. Itse olen puhunut asioista paljon äitini kanssa, ja minusta se on hyvä. Ajattelin vetää samaa linjaa joskus omankin tyttäreni kanssa, mikäli hän ei koe oloaan vaivaantuneeksi.
Minä olen ikäloppu ja mun lapsuudessa alapään nimi oli piisu, tänään kuullostaa sana hirviöltä. Poikien elin oli vaan ihan kotoinen, muna.Omalle lapselle alapää on kuitenkin ollut pimppa tai pimppi ja pojilla pippeli.Tuttavan tyttö toi muinoin lapun päikkäristä kotiin kun nimitti omaa alapäätään pilluksi, lapsen äiti ihmetteli että mikä se sitten on hän oli aina tottunut pillu sanaan.Sanoin että se kuullostaa rivolta ja voi alkaa käyttään pimppiä tai pimppaa, jotka hänen mielestään kuullosti oudoilta sanoilta.Oli siinä pois opettelu niin äidillä kun pikku tytölläkin.
No meillä sanotaan lasten kohdalla pimpukka/pimppi/pimppa tai joku muu ns.nätti sana.
Pojilla on pippeli tai lirppu :)
Nyt kun aloin oikein miettimään, niin ei meillä liiemmin näistä asioista keskusteltu. Ainoastan kun olin 16-v. ja seurustelin niin äiti sanoi että olis syytä hakea pillerit.
Meillä poika kysäsi pari kolme vuotta sitten,että mikä tytöillä on kun pojilla on pippeli? Hätäpäissäni sitten vastasin,että tytöillä on pimpula =D en muutakaan keksiny. Se on sitten jäänyt pimpulaksi. Jotenkin yhtäkkiä sillon ajateltuna pimppi ja pimppa ja pimpsa kuulostivat jotenkin niin härskeiltä. Mutta minun lapsuudenkodissani on kyllä puhuttu naisen alapäästä pimppinä.
Onko jotakin vikaa hyvässä suomenkielisessä sanassa V***U? Sitä on käytetty maailman sivu arkipuheessa ennen kuin ässäänsä suhauttelevat pissikset alkoivat sitä kaduilla huudella. Kysykää vaikka esiäideiltänne. Mutta kun se ei tietenkään sovi pikkuvauvan tai pienten tyttösten ruumiinosasta puhuttaessa, niin olkoon sitten pimpula (vaaleanpunainen sanahirviö).
siinä V**** sanassa on vikaa.....
sana vittu on tarkoittanut saunassa pyllyn alustaa=laudesuojaa, joten kyllä sen merkitys on muuttunut nykykielessä rumaksi, vaikkei se sitä alun perin ole ollutkaan.
Saattaahan se olla, mutta kiinnostaa todella entisenä kansatieteen ja suomenkielen opiskelijana kuulla, että missäpäin Suomea ja millä murrealueella vitulla on ollut tuollainen merkitys? En oo nim. ikunas kuullutkaan.
tässä on yksi linkki asiasta, siellä tosin puhutaan pillunpäreistä eli vitukkeista, mutta jossain toisessa lähteessä puhuttiin vitusta, sitä en nyt tähään hätään löytänyt.
http://personal.inet.fi/taide/viitasusi/etymologia.html
http://hiki.pedia.ws/wiki/Pillunpäre
Vittu on tietääkseni alunperin lainasana alasaksasta:
hunsvotti= koiran vittu saksaksi.
:) :)
Mun mielestä pippeli ja pimpula/pimppi on ihan hyviä suomenkielisiä "alapääsanoja".
Meillä on se tilanne, että minä kun olen ruotsinkielinen niin puhun luultavasti ruotsia tuleville lapsillemme. Pojilla on "snopp" mut mikäs se tytöillä on ruotsiks? vaikeeta vaikeeta...
snopp och snippa
Pulla eller kissen, tosin suomessa saattaa pulla sekaantua kahvileipään...
Tiedän että kiss tarkoittaa pissaa, mutta kyllä meillä päiväkodissa tytöt sanoivat "kissen" omasta pimperostaan.
Kiitos asiallisista vastauksista ja mietteistä.
Tuo pimpula kuulostaa minustakin ihan ei-härskiltä :) Sitä taidetaan mekin alkaa käyttämään!
Eikä me taideta alkaa sensuroimaan noita lastenlaulujakaan pahemmin :)
M.A.:n lastenlauluissa (ainakin niissä v.70-71) on oivat sanat. On opettavaisia (esim Ihminen menee kuuhun) ja sitten muuten vaan hauskoja (esim Valtavan suuri jänis).
että pimperoinen. Tuli jotenkin vaan luonnostaan.
pojilla on kikuli ja tytöillä pimpsukka....ei minullekaan kotona "niistä" asioista puhuttu enkä muista millä nimellä minun lapsuudessani kutsuttiin....
joku nimike olla. Mulle tulee kyllä pimpistä ja pimpsasta mieleen lapsen sellanen.
Rumin nimitys, sitä v.uaki pahempi on pillu. Se kuuluu selkeesti aikuiselle tavaralle.
Yks nimitys mun lapsuudessa oli myös pilha, ja tuntukin aika hämmentävältä kun enskerran aikuisena näin mainostettavan Pilha-tupia..! :D
puhuttiin vaan pyllystä...
se oli se sama sana tarkoitettiin sitten mitä hyvänsä alakerran 'osa-aluetta' :) (tosin pojilla oli kuitenkin pippeli)!
meillä ei myöskään todellakaan puhuttu mistään sinnepäin vähääkään liittyvästä.. on jopa näin myöhemmin huomannut että ehkä osa omasta ujostelusta ja vaivautumisesta johtuu juuri siitä kun kasvoi ympäristössä missä ei vahingossakaan puhuttu mitään!
onko kellään hyviä ideoita miten omien lasten kanssa osaa toimia erilailla? se esimerkki mitä kotoa on saanut on kuitenkin niin vahva... haluan kuitenkin että omien lasten kanssa voidaan puhua kaikesta... jopa näistä 'pylly' ja pippeli asioista.
Minulla on tyttö ja poika, ja sanon varsinkin pojalle (joka on nuorempi), että pese sitten suihkussa kumpikin pää. Hyvin ymmärtää mitä tarkoitan! Isommalle taas ei enää tarvitse moisista muistutella (tyttö, puunaa itsensä pyytämättäkin).
Olen ottanut sellaisen linjan näihin alapää- ym. asioihin, että sitä mukaa kuin minulta lapset kysyvät, yritän vastata kysymyksiin, asiallisesti ja rauhallisesti. Muksut kyllä vaistoavat herkästi milloin aikuinen menee puihin, ja sitten tilanteesta tulee molemmille osapuolille kiusallinen. Pojan kohdalla olen tosin alkanut vähän jänistää ja ajatella, että saa isänsä puhua hänelle sitten kuin 'mies miehelle', kun se aika koittaa. Tai ei ehkä välttämättä sittenkään...Haluan, että myös poika voi luottaa minuun näissä kysymyksissä.
Itse en todellakaan pidä noista pimpeistä ja pimpsukoista, sanat haiskahtavat liian vähätteleviltä ja herttaisilta. Puhuttakoon sitten alapäästä, jos ei parempaakaan keksitä.
Tuttu käyttää sanaa pöö, mikä on tosi hauska!
Aika monasti sanon vaan alapää tai pyllykkä.
Juuri tätä tarkoitan: miksi pitää selvälle asialle keksiä väkisin jotain tekoherttaisia kiertoilmauksia...
käytetään myös näissä asioissa näitä pimsukoita ja pyllyköitä,koska meillä leikitellään sanoilla muutenkin aika paljon...kun lapset ovat pienenä oppineet sanat ensin oikein niin sitten meillä kuin itsestään asioita sanotaan silloin tällöin myös hassusti,jäätelö=döödelö,äiti=äitykkä yms usein sanat tulee lasten sanomisista ja jäävät sitten käyttöön...
Kyllä meilläkin läppä lentää tuohon malliin, jälkikasvu taitaa olla verbaalisesti lahjakasta.
Tää on kyllä niin mielipideasia :). Meillä pojalle (5 v nyt) on kerrottu, että tytöillä on pimpsula. Se on vähän samaa kategoriaa kuin pimpsukka, pimpula, pimpukka. Minunkin korvaan pimppi ja pimppa kuulostavat härskeiltä, pimpsakin on parempi.
Sanojen merkitys muuttuu ajan myötä. Esim. vitun tai pillun käyttöä hyvänä sanana ei voi perustella sillä, että joskus aikoinaan ne oli normaaleja sanoja. Nyt ne on kirosanoja ja sillä selvä.
Ainiin, jossainpäin Suomea laudeliina on ollut pillunpäre :)
sitä piti vielä sanoman, että pimpula ei musta ole kauhean hyvä sillä aika monessa lastenjollotuksessa sanotaan pimpula. Tiedättekös mm. "...pimpula pampula paimenpoika, heitä jo mättäälle marjas..."
ei voi mitään, mua vaan yököttää koko sana =/ pimppi tai pimppa, kuulostaa mun korvaan kamalalle, lähes yhtä kamalalle kuin pillu, tavara tai loora puhuttaessa tytön sukuelimistä.
meillä pojalla on pippeli ja tyttären sukuelin on pimpsukka. tosin isoveli käyttää usein silti hoidosta oppimaansa pimppiä, enkä ole siihen kuitenkaan puuttunut. itse vaan haluan käyttää pimpsukkaa, kuulostaa jotenkin "pehmeämmälle".
tiedä sitten, voi olla kyse munkin kotioloista. 70-lukulainen minäkin ja sukupuolikasvatus oli sillä tasolla et 12 vuotiaana isä löi pornolehden käteen ja sano että opiskele siitä. sen kummemmin ei kotona asiaa käsitelty, isän ja sen ryyppykavereiden puheessa sitten jo vilisikin nuo kaikki kutsumanimet ihan riittävästi. koulun terkkarilta sit sai jotain tietoa, mut kovin oli väkinäistä ja raskauden etenemiseen keskittyvää sekin =/
meillä se nimitys kyllä on tainnut vaihdella lapsesta toiseen ja iänkin mukaan. Sellaisia kilttejä nimiä kuitenkin on olleet. Itse kyllä suosin varmaan tuota alapää-sanaa ihan jo työn kautta. Se passaa kaikille ja kaikkiin tilanteisiin ja on lapsenkin suusta sopiva.
Pimmppi ja pimppa on vähän sellaisia namusetä sanoja jotenkin, vähän siis imeliä "pikkupaikkoja"..
Miksi edes oikeasti pitää keksiä tavallaan lempinimiä kun asioilla on oikeat nimetkin? Vaikka omaan korvaan penis oli pitkään outo sana niin se on taatusti aina asiallinen ilmaisu, tosin vagina särähtää korvaan edelleen ja vaikutta paljon intiimimmältä kuin vain tuo alapää...
meillä kotona tytön alapää on ollut aina pimppi. Miehen kotona taas tytöillä on vaan pylly. Se kattaa siis takapuolen että etupuolen. Nyt meillä on kaksi pientä tyttöä (vanhempi kohta 2v) ja isompi on kovasti kiinnostunut omasta vartalostaan. Itse haluaisin puhua työille pimpistä tai pimperosta, en halua että heille tulee noista alapää-asioista mitään "kiellettyjä" asioita. Miehen kotona kuitenkin noista asioista ei puhuta yhtään mitään, naispuolisetkin kuiskaavat jos pyytävät toiselta sidettä. Eli siis menkoistakaan ei edes voi puhua ääneen.
Hankala tilanne, minusta kuitenkin sukupuoliasiat (elimet, menkat yms.) on niin luonnollisia asioita, että haluaisin tyttöjeni uskaltavan tulla puhumaan minulle niistä ihan hyvillä mielin eikä niitä tarvitse aristella.
on koulutukseltaan sairaanhoitaja, ja kertoi aikanaan ammattinsa mukaisesti hyvin tarkasti ja asiallisesti miehen ja naisen anatomiasta, kuukautiista, seksistä etc. Siitä ei jäänyt mitään häpeän tai häpeilun tunnetta minulle. Tämä siis 1960-luvun loppupuolella.
Kun olin noin 9-10 vuotias, kävi ilmi, että pihapiirin lapsista monikaan ei tiennyt näistä sukupuolisuuteen liittyvistä asioista mitään. Minä sitten valistin muita - ja käytin sanoja penis, vagina, siittiö, kohtu etc. Ne tuntuivat suuhuni neutraaleilta ja tieteellisiltä, ja helpottivat asiasta puhumista.
Toki ihan pienille lapsille meidänkin suvussamme puhutaan pippeleistä ja pimpsoista. Kun lapsi tulee kouluikään, siirrytään luontevasti käyttämään 'virallisia' nimiä eli siitin t. penis ja emätin t. vagina.
Minusta on todella mielenkiintoista, miten jotkut sanat kuulostavat pahalta yhdelle ja luontevalta toiselle. Muistan aikoinaan, kun parikymppisenä kuulin ensikertaa naisen puhuvan omasta sukuelimestään 'pilluna'. Se hätkähdytti, sillä taustastani johtuen se kuulosti jotenkin halventavalta nimitykseltä. Hänelle se oli kuitenkin aivan neutraali sana vailla mitään halventavaa merkitystä.
Mielenkiintoinen aihe keskustelulle!
Pohjois-Savossa lapsuuteni kesiä viettäessäni vanhemmat naiset ja mummoni puhuivat aina siitä kuinka pitää muistaa pestä "lintu". Itselläni on kaksi tyttöä (5 ja 6v), heille olen käyttänyt alapäästä sanaa "illi". Se on heille jäänyt puheeseen käyttöön. Pikkuveljellä on pippeli, niinkuin iskälläkin, ja pojilla ylipäätään. Isältä on tyttöjen puheeseen jäänyt kiveksistä "kulkuset". Minulle eivät pimppi ja pimppu jne kuulosta pahalta, ovat jotenkin sellaisia..pikkusieviä sanoja :) Muita nimityksiä mitä muistan käytettäneen mummojen taholta oli ainakin aapiskukko (tai savolaisittainhan se oli uapiskukko =)), loora ja pimpsloora.