Muita aliaktiivisia?

Onko muilla samanlaista ongelmaa kuin minulla? Eli jos ei ole mitään ärsykkeitä ympärillä niin tulee täydellinen shut-down? Toisaalta en siedä liikaa hälinöitä tai kauheaa vilskettäkään, hankalaa.
Mutta siis vaikka olisin edellisenä yönä nukkunut todella hyvin ja pitkään, niin päivällä jos ei ole mitään tekemistä, tai tarpeeksi voimakasta muunlaista ärsykettä suorastaan nukahdan. Luennolla jos opettaja vain jaarittelee eikä osaa esittää asiaa mielenkiintoisesti alkaa silmä lupata, kotona jos keskeytän puuhastelun hetkiseksi ja istahdan sohvan reunalle miettimään että mitäs seuraavaksi, niin nukahdan. Mihin aikaan päivästä tahansa jos käyn makuuasentoon niin ei mene kauaa kun nukun. Monesti jopa telkkua katsoessa jos en samalla tee käsitöitä alkaa silmät taas lupata, vaikka ei siis mistään varsinaisesta väsymyksestä ole kyse. Sen sijaa jos vaikka puhelin soi, tai tulee muuta tekemistä niin olen heti ihan virkeä ja puuhastelen taas. Elikkä olen kuin joku näistä uusista hienoista interaktiivista leluista, heti kun havaitsen liikettä ja ääntä havahdun horroksesta, ilman niitä aivot vaipuu virransäästötilaan.
Opettajat varmaan pitivät minua ihanneoppilaana koulussa, istuin aina kiltisti hiljaa paikallani, enkä aiheuttanut mitään häiriöitä. Ongelmana vaan oli se, etten kuullut yhtään mitään siitä mitä opettaja puhui, olin täysin vaipunut omaan maailmani. Nyt luennoilla ajan muut hulluksi pyörittelemällä pyyhekumia tai naksuttelemalla kuulakärkikynää, jos en tee mitään nukahdan ihan varmasti. (ja olen muutaman kerran nukahtanutkin)
Minulla ei ole mitään diagnoosia, en ole lääkäriin halunnut mennä koska olen pärjäillyt näinkin. Asperger-sivuilla olen pari kertaa tehnyt testin, jonka mukaan on erittäin todennäköistä että minulla olisi asperger. Äitini on aika selvä adhd-tapaus, ja lapsuudesta onkin monta aika hassua muistoa. En tiedä haluaisinko edes diagnoosia, minä vain olen minä ja tällaisena saan luvan kelvata. Ymmärrän kyllä jos jollakin on pahempia ongelmia niin haluaa apua, mutta itse yritän sinnitellä vaikka välillä vaikeaa onkin kun ei tajua toisia ihmisiä ollenkaan. Tai toiset ei tajua minua, monet aina ihmettelee kun vietän mielelläni aikaa yksikseni, mutta en jaksa jatkuvasti olla ihmisten parissa. Muutama tunti päivässä riittää saamaan minut aivan uuvuksiin. Meni vähän aiheen vierestä, mutta menköön. Ja paljon olisi tarinoita ja oireita joiden perusteella aloin tuota aspergeria aikanaan epäillä, en ihan heppoisesti lähtenyt sitä itselleni keksimään.
Ja triple-adhd:ko se oli kun kirjoitti juuttumisesta, on sekin tuttua. Joku aika sitten sain päähäni ostaa digikameran, ja jotta löytäisin parhaimman minulle sopivan niin etsin tietoa netistä. Tuntikausia per päivä. Ostin kameran jo viikkoja sitten, ja edelleen etsin tietoa kameroista netistä. Sanomalehteä en uskalla tilata kun minun on pakko lukea siitä joka ikinen juttu, kuolinilmoituksista ja senssipalstoista aina pörssiuutisiin, vaikka ne eivät edes kiinnosta minua. Niin ja itsestäni voisin puhua/kirjoitella vaikka loputtomiin, eli olen aika tylsää seuraa, mutta onneksi en juuri seuraa kaipaakaan. Iän myötä olen yrittänyt opetella kuuntelemaan toisiakin, mutta vaikeaa se on silti.
Puolisolla on lukihäiriö ja mahdollisesti hieman adhd-taipumuksia, joten voitte kuvitella että aika rattoisaa on joskus kotielämä. Toinen paahtaa hommia keskellä yötä kun inspis iskee ja unohtaa maksaa laskut, toinen ei uskalla kauppaan mennä kun iski ahdistuskohtaus tai unohtaa syödä kun jumittuu vaikka tänne nettipalstalle.
Minä en jaksa tapella siitä tarvitaanko näihin ”tauteihin” lääkkeitä, vai onko ne vain osa ihmisen persoonallisuutta, jokainen tehköön itselleen sopivalla tavalla. Mutta jos jokin haittaa elämää ratkaisevasti niin kaipa siitä haluaa eroon tai ainakin lieventää ongelmaa. Sen sijaan olisi kiva keskustella tällaisten ”epäsopivien” elämästä yleensä ja hassuista sekä vähemmän hassuista sattumuksista mitä itse kullekin on varmasti silloin tällöin tapahtunut.
Sen lisäksi että kyselen aliaktiivisuudesta, voisin kysyä että onko teillä muilla vaikeuksia autolla ajamisessa? Minä nimittäin olen huomannut että vajoan horrokseen joskus ajaessakin, mikä on aika pelottavaa. Pari kertaa olen huomannut punaiset valot vasta kun olen jo melkein niiden kohdalla, onneksi on aina ollut hyvä sää, liukkaalla en olisi enää pystynyt pysähtymään. Ja muita vastaavia tilanteita on myös sattunut, en usein huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu ja se on liikenteessä iso riski. Onko muilla tällaista?