Sen joka katselee mielellään hevosia, kannattaisi mennä Mongoliaan.
Siellä näkee kokonaisia hevoslaumoja, osa hyötykäytössä täysin kesyinä, osa puolivilleinä osin ihmisiin tottuneina, osa täysin villeinä, jotka eivät päästä ihmistä lähelleen.
On värisävyä valkoisesta mustaan ruskean kautta, on täysi-ikäisiä ja varsoja ja kaikkea siltä väliltä.
Hevosta käytetään ratsuna ja kuormien kantajana. Vetoeläimenä sitä ei tapaa.
Tammoja lypsetään. Tamman maito on tervellistä ja siitä tehdään alkoholijuomaa kumissia. Maitoa tulee vain varsomiskauden jälkeen ja luonto on tietysti tarkoittanut sen varsalle.
Tamman lypsy on oma taitonsa. Lypsyn ajaksi varsa sidotaan puomiin emon eteen. Lypsäjä matkii silloin tällöin imemisen synnyttämää ääntä, ja tamma on sen verran tyhmä, että antaa varsallensa kuuluvan ravinnon virrata ihmisen käyttöön. Ehkä kuitenkin jotakin vielä jätetään varsalle, joka lypsyn jälken päästetään vapaaksi.
Ratsuna ja kantoeläimenä käytetään lähes yksinomaan ruunia. Oriin leikkaus suoritetaan aivan maallikkovoimin; pari miestä on hevosen pääpuolella, yksi pitää kiinni sitä kielestä, jolloin sen on pakko olla paikallaan ja hiljaa, toinen varmistaa, yksi pitää kiinni hännästä ja yksi käyttää veistä. Siinä näkee pian puomiin sidottuina pää roikuksissa useita toimenpiteen kokeneita nelijalkaisia.
Aroilla ei ole puomeja eikä puita joten esim. yön ajaksi hevosta ei voida sitoa mihinkään, jos ollaan matkalla. Tähänkin on kätevä ratkaisu: hevosen etujalat sidotaan köydellä yhteen kavioiden yläpuolelta. Etujaloilla se pystyy liikkumaan vain hypellen. Takajalat ovat vapaat. Pitkälle se ei siten pääse karkaamaan vaikka yön aikana.
Ravintona käytetään myös hevosen lihaa. Sitä vastoin hyötykäytössä ollut hevonen haudataan maahan sen jälkeen, kun se on aroja tarpeeksi tallannut, kukapa nyt kaveriaan söisi.
Maan vaakunassakin on ollut laukkaava hevonen.
Käykääpä Mongoliassa. Se on käymisen arvoinen maa, jossa oppii arvostamaan hiljaisuutta. Kannattaa varata aikaa vähintään viikko. (Mongolia ei muuten ole mahtunut Suomi24:n Matkailu - Aasia - ryhmäänkään - maata tuntevia ja siitä kirjoittavia ei siis liene monta.). Se on upea maa ja hevosen ystävän maa.
Siellä näkee kokonaisia hevoslaumoja, osa hyötykäytössä täysin kesyinä, osa puolivilleinä osin ihmisiin tottuneina, osa täysin villeinä, jotka eivät päästä ihmistä lähelleen.
On värisävyä valkoisesta mustaan ruskean kautta, on täysi-ikäisiä ja varsoja ja kaikkea siltä väliltä.
Hevosta käytetään ratsuna ja kuormien kantajana. Vetoeläimenä sitä ei tapaa.
Tammoja lypsetään. Tamman maito on tervellistä ja siitä tehdään alkoholijuomaa kumissia. Maitoa tulee vain varsomiskauden jälkeen ja luonto on tietysti tarkoittanut sen varsalle.
Tamman lypsy on oma taitonsa. Lypsyn ajaksi varsa sidotaan puomiin emon eteen. Lypsäjä matkii silloin tällöin imemisen synnyttämää ääntä, ja tamma on sen verran tyhmä, että antaa varsallensa kuuluvan ravinnon virrata ihmisen käyttöön. Ehkä kuitenkin jotakin vielä jätetään varsalle, joka lypsyn jälken päästetään vapaaksi.
Ratsuna ja kantoeläimenä käytetään lähes yksinomaan ruunia. Oriin leikkaus suoritetaan aivan maallikkovoimin; pari miestä on hevosen pääpuolella, yksi pitää kiinni sitä kielestä, jolloin sen on pakko olla paikallaan ja hiljaa, toinen varmistaa, yksi pitää kiinni hännästä ja yksi käyttää veistä. Siinä näkee pian puomiin sidottuina pää roikuksissa useita toimenpiteen kokeneita nelijalkaisia.
Aroilla ei ole puomeja eikä puita joten esim. yön ajaksi hevosta ei voida sitoa mihinkään, jos ollaan matkalla. Tähänkin on kätevä ratkaisu: hevosen etujalat sidotaan köydellä yhteen kavioiden yläpuolelta. Etujaloilla se pystyy liikkumaan vain hypellen. Takajalat ovat vapaat. Pitkälle se ei siten pääse karkaamaan vaikka yön aikana.
Ravintona käytetään myös hevosen lihaa. Sitä vastoin hyötykäytössä ollut hevonen haudataan maahan sen jälkeen, kun se on aroja tarpeeksi tallannut, kukapa nyt kaveriaan söisi.
Maan vaakunassakin on ollut laukkaava hevonen.
Käykääpä Mongoliassa. Se on käymisen arvoinen maa, jossa oppii arvostamaan hiljaisuutta. Kannattaa varata aikaa vähintään viikko. (Mongolia ei muuten ole mahtunut Suomi24:n Matkailu - Aasia - ryhmäänkään - maata tuntevia ja siitä kirjoittavia ei siis liene monta.). Se on upea maa ja hevosen ystävän maa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.