Sairastan ahdistuneisuushäiriötä sekä paniikkihäiriötä, nämähän tosin käveleekin aika käsi kädessä.. Mutta, itse asiaan. Oireina mulla on vaikka mitä ja vielä sinnittelen ilman lääkitystä, lääkitys on kaapissa odottamassa sopivaa aloituspäivää.
Oireista onkin nyt kysely mulla, että onko teillä kellään jotka sairastaa molempia tai edes jompaa kumpaa noista niin oireena yleinen väsymys/voimattomuus???? Mulla ei pitäisi ainakaan olla mitään vakavampaa kun verikokeet ok joten siksi mietin.. Lisänä olen reilun puolen vuoden ikäisen esikoistytön äiti joten sekin selittää omansa väsymyksestä, mutta tuo voimattomuus. Tunne välillä ettei jaksa edes nostaa jotain! Välillä taas on virtaa vaikka kuinka. Masennusta mulla ei vielä ainakaan ole onneksi, sen verran piristysruiske tuo tyttö on mut ahdistus on välillä melko pahana.
Ja toinen mistä piti kysyä kun välillä kun on stressia ja ahdistus pinnassa niin tulee jännityspäänsärky ja tuntuu, että poskiin sattuu ja leukaluihin eli voisikos tuo olla siitä jotenkin kun jännittää vaikka leukalihaksia ahdistuksissaan? Ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta olisin tosi kiitollinen jos voisitte kertoa omia kokemuksianne ja oireita näistä sairauksista.
Oireista onkin nyt kysely mulla, että onko teillä kellään jotka sairastaa molempia tai edes jompaa kumpaa noista niin oireena yleinen väsymys/voimattomuus???? Mulla ei pitäisi ainakaan olla mitään vakavampaa kun verikokeet ok joten siksi mietin.. Lisänä olen reilun puolen vuoden ikäisen esikoistytön äiti joten sekin selittää omansa väsymyksestä, mutta tuo voimattomuus. Tunne välillä ettei jaksa edes nostaa jotain! Välillä taas on virtaa vaikka kuinka. Masennusta mulla ei vielä ainakaan ole onneksi, sen verran piristysruiske tuo tyttö on mut ahdistus on välillä melko pahana.
Ja toinen mistä piti kysyä kun välillä kun on stressia ja ahdistus pinnassa niin tulee jännityspäänsärky ja tuntuu, että poskiin sattuu ja leukaluihin eli voisikos tuo olla siitä jotenkin kun jännittää vaikka leukalihaksia ahdistuksissaan? Ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta olisin tosi kiitollinen jos voisitte kertoa omia kokemuksianne ja oireita näistä sairauksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oireet juuri ahdistuneisuushäiriössä. Ahdistuneisuus ja asioiden pyörittäminen päässäkuluttavat voimia, henkisesti on piipussa. Siksi suosittelisin, että aloittaist lääkityksen mahdollisimman pian. Kun mieliala on enemmän tasapainossa, voimia vapautuu muuhunkin ja väsymys väistyy. Miksi et ole aloittanut kääkitystä?
Ihmettelen kanssa miksi toiset ei halua aloittaa lääkitystä. Siksihän niitä on olemassa,että ne parantavat sellaisten ihmisten elämänlaatua joilla on ongelmia näissä asioissa.En ainakaan viitsi kärsiä vaan popsin sen pari pilleriä aamusin ja se on siinä. Eikö monet julkkiksetkin syö kaiken maailman mömmöjä. En tuputa mutta yksi mielipide muiden joukossa.
kaiketi, on se kumma miten psyyke vaikuttaa kehoon. Minulla jännitys kiristi niska- ja leukalihakset niin että oikea puoli päästä meni kokonaan tunnottomaksi puoleksi vuodeksi.
Noita samoja lihaskramppeja on sitten esiintynyt joka puolella kehoa, riippuen siitä mitä sairautta on ryhtynyt aktiivisesti pelkäämään.
Jos ei olo olisi niin ahdistunut ja surkea, tämä kyllä naurattaisi.
Olen kokeillut lääkitystä mutta se vain "koteloi" ne ongelmat, oireet kyllä pistuvat eri lääkkeillä eri mittakaavassa mutta varsinaiset syyt jäävät käsittelemättä, enkä halua syödä psyykenlääkkeitä (myrkkyjä) koko loppuikääni.
Itse olen hakenut apua ruokavalion tervehdyttämisestä, pois sokeri, E-621 (natriumglutamaatti), alkoholi jne... tilalle E-Epa, karnosiini, B-vitamiini, magnesium...
Jooga ja meditaatio ovat auttaneet, välillä pystyn rentouttamaan kramppaavat lihakset ihan pelkällä keskittymisellä.
Ei tämä helppoa tietenkään ole mutta mahdollista kyllä, aivot hakeutuvat tasapainotilaan itsestään kun annamme niille tasapainoista ja terveellistä ravintoa rakennusaineiksi, emmekä myrkytä niitä niille sopimattomilla aineilla.
Tuota on varmasti monen vaikea uskoa mutta aivotoiminta on mahdottoman monimutkainen kokoelma ketjureaktioita, joita kukaan ei vielä tunne ja niiden ketjureaktioiden häiritseminen saa aikaan mitä kummallisempia oireita.
Jo pelkästään vatsan bakteeritasapinon järkkyminen saa aikaan hiivasienen liikakasvun joka voi ilmetä lihasjäykkyytenä ja ahdistuneisuutena, hoitamattomana se voi tappaa.
Hiivasieni muuten syö verenkierrosta sokeria kun on edennyt tarpeeksi pitkälle ja aiheuttaa sokerin putoamisen kautta äkkiheikkouksia, ne voivat toisaalta johtua myös psykologisista tekijöistä. Itselläni vastenmieliset työt vetivät jalat alta niin että vapisin ja hikoilin jaksamatta edes seistä.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi, tosin yhtä rankkoja oireita minulla ei ole ollut. Mutta olen kärsinyt paniikeista koko aikuisikäni, välillä kadoksissakin olivat pitkään. Nyt vaikean elämäntilanteen tullen olen muutaman vuoden ollut melko ahdistunut ja hermostunut, välillä kävi jo niin, että ei uskaltanut enää minnekään lähteä ja seinä oli vastassa joka puolella. Lääkkeet ovat kainalosauva, sen sauvan minäkin otin käyttöön viime kesänä. Ja sanon kyllä, että se oli vain hyväksi. Lääkitys ei ole voimakas, mutta on vaikuttanut juuri sopivasti. Ei ole tehnyt turraksi ja on pannut yrittämään. Mutta minä tarvitsin myös sen rauhan, aikalisän. Kun itse hiukan hölläsin, asiat lähtivät loksahtelemaan. Ihmissuhteet on niin monimutkaisia ja sitä itse omalla käytöksellään mielialallaan vaikuttaa niin paljon ympärilleen. Pikkuhiljaa olen ajatellut vähentää, tosin ei siinä paljon vähennettävää ole.
Lääkitys voi olla kotelo, mutta se myös on kainalosauva, kuten sanoin :) Olen tajunnut sen, että kohta olisi elimistö pettänyt, ei ihminen voi olla ahdistunut ja hermostunut kovin pitkään. Fysiikka pettää ja niin oli minullekin käymässä. Kohta olisi pitänyt syödä verenpainelääkkeita, diabeteskin olisi ollut vaarana. Stressaantuneen ihmisen elimistö kerää vararavintoa olemattomastakin keskivartaloon. Nyt sekin ongelma on kadonnut, kun ei ole tarvinnut joka päivä miettiä asioita, joille ei mitään voi.
Alkuperäiselle siis.. mieti mihin olet menossa, mistä kaikesta jäät paitsi ja pahinta lienee se, että näillä oireistoilla muokkaa elämänsä ihan liian kapeaksi. Lääkettä voi käyttää, mutta harkinta on kyllä hyväksi ja jonkinlainen suunnitelma. Tosin jos se tuottaa stressiä, antaa sitten mennä vaan.
heippa,mulla on kans paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus,masennusta ei oo mullakaa,onneksi.....saanko udella miksi et oo alottanu lääkitystä?ja mitä lääkitystä sulle on määrätty??? itelläni ei oo samoja oireita vaa vatsakipuu,kuvotus,joka joskus on tosi vahva. välillä ruokahaluttomuus,hartia ja niska kipua,palan tunne kurkussa ja kestää välillä erittäin pitkää joskus päiviä joskus puol tuntii jne...alotan tänään cipralex lääkityksen....toivottavasti auttaa!!!
voimia sinulle myös ja ois todella mukavaa jos jaksaisit vastaa!!
Olen imettänyt tuota vauvaa ja sen takia pitkittänyt lääkityksen aloittamista, mutta nyt imetys loppuu viimeistään parin viikon sisään ja aloitan Zoloftin, siitä sen rinnakkaislääkkeen eli halvemman mut muuten sama. Mulla on kans kuvotusta ja vatsakipuilua.
miten oot voinut?! mulla menee 5päivä lääkityksen kanssa ja tää o iha tuskaa...opamoxia tulee vedettyy....muuten ei kestä mitää ja varmaa sekois....mulla on aika heikko paniikkihäiriö tulee joskus ehkä abaut kerran kuussa,perin sen mun mutsilta mutta ahdistuneisuus ja noi kaikki siitä johtuen oireet esim just se kuvotus joka osaa välillä tosi kovaa,vatsakipu,ruokahaluttomuus jne.....tää o helvettiä en voi muulla sanalla kuvailla....ois kivaa vaihella sun kaa kuulumisii ku kerranki löysin ihmisen joka sairastaa samaa ja samankaltaisia oireita!
käytätkö mitään ns rauhottavia vai sinnitteletkö pelkillä omilla voimilla siihen päivää asti ku alotat lääkityksen?!
voimia sulle!!
Juu, mulla ei mee mitään rauhoittavia yms. kun on toi vauva niin ihan senkään takia. Lääkityksen tosiaan aloitan tässä viimeistään parin viikon sisään. Mulla on kans tuo pahoinvointi välillä ja aika voimakkaanakin, ja ylävatsa kipee myös joskus. Eniten mua ärsyttää sellainen sekava olo ja kaikki kuolemanajatukset/pelot yms. Välillä parempaa ja välillä ei. Silloin kun oikein ahistaa niin tuntuu ettei siitä selviä. :/
Minä käytin rauhoittavia (temesta) yhden kerran keväällä. Sain paniikkikohtauksen juuri kun olin matkalla psykiatrille...jonka tarkoitus oli määrätä lääkitys ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja masennukseen. Sen jälkeen ei ole onneksi tarvinnut niitä napsia.
Minulla oli myös ennen lääkityksen aloittamista kuolemanajatuksia ja sekavia olotiloja ja -ajatuksia, epätodellisuuden tunteita sekä kuumia ja kylmiä aaltoja. Säikähdin pelottavilta tuntuvia ajatuksia itsekin. Näiden tuntemuksien aikana yritin keskittää ajatukseni johonkin muuhun, vaikka lukemiseen tai kirjoittamiseen. Pääasia, että sain ajatukset pois itsestäni.
Minäkin sairasta paniikkihäiriötä, saan ahdistuskohtauksia ja lisäksi poden masennusta. Ensimmäiset paniikkikohtaukset koin jo vuosia sitten ja viime maaliskuussa niitä alkoi ilmetä tihenevästi. Vasta viime talvena tajusin hakeutua lääkäriin. Aloitin lääkityksen (sepram) noin 3kk sitten. Ennen lääkityksen aloittamista koin joitakin unettomia öitä, mikä on harvinaista minulle, sillä olen aina ollut hyväuninen. Nyt kuitenkin uni maistuu sekä öisin että päivisin.
Suhtauduin aiemmin kielteisesti lääkitykseen, mutta nyt olen tyytyväinen, että aloitin sen. En ole enää kokenut paniikkikohtauksia ja ihmisten seurassa on taas helpompi olla. Tosin en ole varma johtuuko lääkityksestä vai masennuksesta vai mistä, että viime kuukaudet olen ollut hyvin väsynyt ja voimaton. Verikokeet ja kilpirauhastestit ok. Itsellä yksi syy väsymykseen (ja ahdistukseen) on mahdollisesti lopputyö, jonka kanssa en ole päässyt alkua pidemmälle. Nukkuminen tuntuu olevan yksi keino paeta sen tekemistä ja ajattelemista.
Mullakin on ollut viime kuukausina tavallista useammin päänsärkyä ja olen huomannut, että silloin mulla on takaraivon alaosa kosketusarka. Saattaapi toisaalta johtua myös jännittyneistä hartialihaksista (jotka ovat saattaneet tulla kipeäksi joogassa tehdystä päälläseisonnasta).
Tällä hetkellä iloa tuo se, että pääsin kesäkuussa vihdoin Kelan osittain kustantamaan terapiaan purkamaan mieltäni ja ajatuksiani.