Täällä tuntuu nyt olevan hirveät tappelut aiheesta kuka saa tehdä abortin ja kuka ei, ja miksi se on laillista ja miksi laitonta.
No oman korteni kekoon laittelen, eli meillä on kaksi lasta, ja kolmas tuloillaan. Mies ei tätä lasta halua, elämäntilanne ei tällä hetkellä ole täydellinen ja rahallinen tilanne myös samaa luokkaa. Itse voisin kyllä pitää tämän lapsen, mutta en voi mennä mieheni puolesta sitä päättämään, mitä kun toinen ei vaan halua ja jaksa? On varmasti isälläkin oikeus päättää kuin minulla äitinä, onhan se yhteinen lapsi. No turha kai tänne mitään lässyttää kun niskaan sataa pa*kaa, mutta aivan sama. En tiedä jatkosta, mutta toivoisin että jotain kertomuksia saman kaltaisista tilanteista tulisi. Myös sähköpostitse voin jutella.
No oman korteni kekoon laittelen, eli meillä on kaksi lasta, ja kolmas tuloillaan. Mies ei tätä lasta halua, elämäntilanne ei tällä hetkellä ole täydellinen ja rahallinen tilanne myös samaa luokkaa. Itse voisin kyllä pitää tämän lapsen, mutta en voi mennä mieheni puolesta sitä päättämään, mitä kun toinen ei vaan halua ja jaksa? On varmasti isälläkin oikeus päättää kuin minulla äitinä, onhan se yhteinen lapsi. No turha kai tänne mitään lässyttää kun niskaan sataa pa*kaa, mutta aivan sama. En tiedä jatkosta, mutta toivoisin että jotain kertomuksia saman kaltaisista tilanteista tulisi. Myös sähköpostitse voin jutella.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Raivostuttava tilanne on sinällään että kummallakaan teistä ei pitäisi olal päätösvaltaa yksin, mutta koska olette noinkin jyrkästi eri mieltä, väistämättä jompikumpi "voittaa". Sanonpa vain, että kenenkään painostuksesta tehty abortti johtaa melkein takuuvarmasti katumukseen, masennukseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisen mieliksi tehty abortti on varma resepti "sun takia mä tapoin meidän lapsen" -riitoihin (ja tämä aihe ei milloinkaan kulu puhki), voisin jatkaa loputtomiin.
Vastentahtoisesti ei aborttia pidä KOSKAAN tehdä. Piste. Jos itse haluat tämän lapsen, on miehesi vain totuttava asiaan, karkeasti sanottuna. Onko tämä hänelle niin suuri kysymys että voisi rikkoa perheensä sen vuoksi? Vai jotain mihin hän ajan myötä tottuu? Sinä tunnet miehesi ja osaat melko varmasti ennustaa hänen mielensä mutuoksen jos se on tullakseen, tiedät miten hän ajattelee, sitä ei kukaan täällä osaa sanoa :D
Voisin väittää että Kukaan tällä palstalla ei tule sanomaan sinulle että sinun pitäisi keskeyttää itse toivomasi ja yhdessä alulle pantu raskaus miehesi mieliksi.
***
ja käytät onnetonta miestäsi vain tekosyynä jotta saisit keveämmän omantunnon. HEH, huomasin jekkusi.
Kanna itse vastuusi, myönnä ettet sinäkään tätä lasta halua.
Naistenvihaaja taas vauhdissa! Mies kun ei voi mitään pahaa haluta, nainen on aina syyllinen, niinkö???
ja paskaa en ole heittämässä niskaasi, todellakaan.
Mietin vain, että oliko asiasta erimielisyyttä jo ennen kuin tulit raskaaksi? Että kävitte sen keskustelun että käytetäänkö ehkäisyä vai ei ja käytetään tai ei niin mitä kumpikin haluaa tehdä jos raskaaksi jokatapauksessa tullaan? Eli ilmeisesti olette olleet samaa mieltä asiasta mutta jompi kumpi on muuttanut mielensä myöhemmin?
Ei kai sekstailla voi (ehkäsiyn kanssa tai ilman) ilman että ollaan yhtä mieltä siitä mitä tehdään jos tullaan raskaaksi?
Tai no, kai aika moni voi :D
Mutta te kun olette pariskunta ja perheellinen sellainen niin on varmaan käyty keskustelua? :)
oli ihan sama. Tein abortin, koska ajattelin että niin kuuluu tehdä kun mies ei kerran halua.
3 kk itkin niin että en päässyt sängystä ylös ja sitten miehen vältellessä tilannetta ja lasten ihmetellessä en muuta keksinyt kuin hakea lääkäriltä reseptin. Vuoden söin mielialalääkkeitä ja kävin terapiassa. Miehen kommentti: "no ei siitä koko ajan tarvitsisi jauhaa", koskaan ei kommentoinut suruani muulla tavalla.
Tällä viikolla tein mieltäni suuresti huojentavan päätöksen. Eroan. Abortista on 2,5 vuotta enkä ole päivääkään ollut ajattelematta sitä.
En sano, mitä sinun pitäisi tehdä. Eiköhän se tule rivien välistä esiin ;-) Ja siis tottakai abortti on joskus perusteltu päätös, mutta sinä yksin ja aina elät tulevaisuutesi sen asian kanssa. Yksin ja aina.
sterilisaation, mutta sinun ruumiisi on sinun. Ei ole miehellä mitään sanomista tuohon asiaan.
Minä halusin keskeyttää raskauden, mies olisi halunnut pitää lapsen.Se on minun ruumiini, ei sillä mitään sanomista ole asiaan.Joten oman valinnan tein.
Arvasin että joku nega sieltä esiin ponnahtaa, hanki elämä. Mitään jekkuja tässä tilanteessa harrasta, muutenkin vaikeaa.
Ollaan juteltu asiasta ja olen ollut siinä luulossa ettei häntäkään haittaisi jos vahinko kävisi, koska kuitenkin käytämme EHKÄISYÄ, mutta nekään ei aina ole 100% luotettavia. Mutta nyt kun tulin raskaaksi, on ehdoton EI! Tämä tässä on aiheuttanut kiistoja tämän tästä, mies sanoi että myös hänen lapsensa, hänelläkin on päätösvaltaa, ja olen sen takia ymmälläni. Vihjailee erolla ja tietää etten pärjäisi yksin vammani takia. Yksin täällä korvessa, ei autoa, ei sukulaisia, ei ystäviä, minä, lapset ja koirat..Uuden asunnonkin saaminen kestää jonkun aikaa, talo pitäisi saada myytyä, kaikki velat suunnitella...Miljoona asiaa.
Äh, turhauttavaa, en tiedä mitä teen. :(
No täytyy vielä keskustella, jos vielä on apua tähän.
On totta, että lapsi on sinun lapsesi ja miehesi lapsi. Kuitenkin, ennen kaikkea lapsesi on yksilöllinen ihminen, jolla on vahemmat, kuten kaikilla muillakin ihmisillä on.
Ei miehesi voi vaatia lapsen henkeä eikä asialla uhkailla. Ei sellainen kuulu aikuisen ja vastuullisen miehen ja isän rooliin. Tämän voit miehellesi sanoa suoraan.
Ei ihmistä, varsinkaan lasta, verrtata eikä vaihdeta rahaan tai tavaraan, ei miljoonaakaan asiaan. Asiat järjestyvät ihmisten mukaan. Tavaraa ja rahaa tulee ja menee. Tätä lasta ja hänen elämäänsä et saa sen menetettyäsi takaisin millään vekselillä etkä rakennusprojektilla.
Aborttia seuraa yleensä katkeruuus, suru, suhteen loppuminen ja ero. Lapsen vastaanottaminen on parisuhteelle vahvistus. Iloitkaa uudesta lapsestanne ja rakastakaa häntä. Se on parasta hänelle, sinulle ja miehellesi.
vai miks luulet olevan perheitä, jotka joutuvat hakemaan apua, kun elävät tosi köyhästi? Ei se elämä mitään mukavaa ole, kun joutuu penniä venyttämään.
tulin vähän yli vuosi sitten vahingossa raskaaksi, itestä tuntu jo heti raskaustestiä tehdessä et ei se kai niin paha asia oiskaan jos ois positiivinen, mies sensijaan oli heti sitä mieltä että abortti.
no, päätös oli todella vaikea koska itse halusin sitä lasta koko sydämelläni ja mies oli henkeen ja vereen abortin kannalla. Päätin jatkaa raskautta, sitten erosimme, ystävinä ja väleissä kuitenkin pysyttiin.
Meni monta viikkoa ennen kuin mies edes halusi keskustella koko vauvasta, pikkuhiljaa alko kuitenkin ymärtämään ja ehkä itsekin odottamaan vauvaa.
No sitä vauvaa ei kuitenkaan koskaan tullut, synnytin poikamme rv22, syytä ei koskaan löydetty. Mies oli synnytyksessä mukana ja me molemmat itkimme ja pidimme poikaa hetken sylissä.
jep, tällanen tarina.
Itse olen sitä mieltä että tässä aiheessa ei ole oikeita ja vääriä päätöksiä vaan niistä päätöksistä pitää vaan itse tehdä oikeita, oli se sit kumpi tahansa.
johtuu siitä että mies jäi työttömäksi ja minä koti-äitinä lasten kanssa, kolmas tähän tuntuisi jo pahalta, kun muutenkin elämä ei ole ruusuista. Ollaan nyt keskusteltu ja harkitaan puheitamme puolesta ja vastaan aborttia, mitä tulisi tehdä, mies pyysi anteeksi lapsellisia sanojaan, että ottaisi eron, koska tunnekuohussa tulee sanottua mitä sattuu. Itsekin toimin näin joskus. Shokkihan tämä on, mutta ei minulla sitä vastaankaan olisi mitään, ainut että elämäntilanne voisi olla hieman parempi.
paras mahdollinen lapsen tuloon, mutta se 9kk on pitkä aika. Ei voi etukäteen tietää, onko miehesi työttömänä vielä silloin. En osaa kuvitella teidän tilannetta, rahan tai muunkaan suhteen, mutta käsittääkseni apua saa Suomessa, jos ei omillaan pärjää. Ja jos on isoja lainoja, niin väliaikainen ratkaisu voi olla esim. talon myynti, muutto pienempään. Tämä on jo radikaalia ja äärimmäinen keino, mutta ehkä lapsen elämä on sen arvoista..?
juuri siksi että lapsi tuo leivän, mulla ei oo tuloja, mutta kun lapsi syntyy alkaa kolmen vuoden kultakukko munia....oletko siis niin suurituloinen että äitiysrahat on tarpeettomia? vai on ko työkkärin korvaus suurempi?