Olen muuttanut kotoa jo vuosia sitten, lähinnä vanhempieni alkoholismin takia. Silloin teininä kuvittelin, että muutto olisi vastaus ongelmiini, mutta edelleen vanhempani "kummittelevat" elämässäni. Soittelevat kännipäissään jopa kymmeniä kertoja päivässä, ruinaavat rahaa ja haukkuvat huonoksi tyttäreksi ja pahaksi ihmiseksi,jos en jaksa kuunnella heidän selityksiään. Äitini on keksinyt ovelan tavan saada minut kuuntelemaan, hän saattaa esimerkiksi väittää isäni kuolleen tms yhtä sairasta. Molemmat vanhempani ovat siis täysin juoppohulluja. Kärsin asiasta joka päivä. Miten jaksaisin kantaa tämän taakan? Olen muuttumassa kylmäksi ja välinpitämättömäksi, omat ihmissuhteeni ovat nykyään varsin hankalia eikä niitä montaa olekaan jäljellä. Onko muuta ryhmää kuin Al-Anonin ryhmä alholistien lapsille jossa saisin puhua asiasta ja tavata muita "samanhenkisiä"? En ole pätkääkään uskonnollinen ihminen ja tuollainen Al-Anonin juttu tuntuu mielestäni tyrkyttämiseltä ja "vaihtokaupalta". Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Mistä apua alkoholiongelmaisen perheen lapselle?
equus86
13703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo on kyllä jo aika röyhkeää. Kehoittaisin, että lyöt välit poikki vanhempiisi kerralla, etkä anna heidän enää kuormittaa sinua millään tapaa. He ovat jo aiheuttaneet sulle tarpeeksi traumoja, joten niitten ylipääsemiseksi tarvitset varmaan ammttiauttajia. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joilla on positiivisia vaikutuksia sinuun. Vanhempiesi käytös on täysin vastuuntunnotonta ja voit myös suhtautua heihin kuten sairaisiin. Älä vaan ala tuntemaan syyllisyyttä mistään. Mielenrauhasi vuoksi ehdottaisin mietiskelyä, jossa pääsisit eroon syntyneistä negatiivisista tunteista. On muutamia itsehoitomenetelmiä joista sinullekin olisi apua. Itse olen kuntouttanut paljon asioita sillä tavalla.
Mietiskely on varmasti hyvä asia joskus, esim. silloin kun ei muista minne on jättänyt avaimensa.
Ketjun avaajaa ei nyt auta mietiskely, eikä kehoitukset toimia rationaalisesti.
Kun ihminen on vuosia kärsinyt alkoholismista ilman että itse joisi, hän tarvitsee ihan varmasti ulkopuolista apua, ja nopeasti.
ymmärrä koko mietiskelyn ideaa. Selitin asian pelkistetysti koska viestistä tulisi muuten monen sivun pituinen. Ei todellakaan ole kysymys mistään arkipäiväisestä avaimien hukkaamisesta.
Tarkoitus olisi päästä tasapainoon sekavan alitajunnan kanssa koska ihminen on kriisissä ja hämillään. Juuri negatiiviset tunteet aiheuttavat eniten ongelmia ihmiselle ja hän vain pyörii ahdistuneena ympyrää. Ei ole mitään hyötyä olla katkera, vihainen, peloissaan, syyllisyydentuntoinen ja loputtomasti surullinen.
On selvitettävä realiteetit itselleen järkitasolla ja hommattava tunneelämänsä kuntoon, missä vahinko on tapahtunut. Et saavuta paljonkaan vatvomalla samaa asiaa kerta toisensa jälkeen eri ihmisten kanssa, koska herätät vaan ne paskatunteet ja ajatukset koko ajan henkiin uudestaan. Jossain kohdin on vedettävä viiva ja lopetettava tuijottamasta takapeiliin jos mielii edetä eteenpäin. Etkö ole samaa mieltä?
rukousta käyttämällä ihmisen on mahdollista selvittää, mitkä ovat hänelle kulloinkin oikeat ratkaisut ja saada myös voimaa toteuttaa ne.
Teille ei näköjään ole selvinnyt millaista on elää alkoholistin lapsena. Silloin ette voi käsittää sitäkään, mitä se elämä ihmislapselle aiheuttaa.
Parhaalla tahdollakaan siinä eivät yksin mietiskely tai rukous auta.
Silloin tarvitaan apua jostain muualta.
Meillä on aivan riittävästi ihmisiä joilla on käsittelemätöntä alkoholismia lapsuudestaan.
voivat johtaa hädässä olevan ihmisen hakemaan apua, ammattiauttajalta tai toisilta ihmisiltä.
Aloittaja ei oikein ollut innostunut mistään uskonasioista. Tuo mietiskely tekee hyvää kelle tahansa ihmiselle aina välillä. Mietiskelemällä ei käsittääkseni ole kovin moni sekoittanut päätään, uskoon hurahtamalla monikin.
Van sun vanhemmilas se ongelma on. Anna nititen juoda hengiltä ittes, mitä sä siitä välität? Meiän perheessä on toisin päin. Mun vanhemmat ei oo alkkareita, mutta mä oon ja oon ainut lapsi ja 24 vuotias ja oon vielä ihan lapsen tasolla, koska ei oo rahaa ostaa omaa asuntoa. Joudun asumaan vanhempien kanssa katon alla, mutta haluisin oman kämpän.
useimmat nuoret tekevät, paitsi jos pappa betalar. Toivottavasti vanhempasi päästävät sinut itsenäistymään ja tienaamaan omat juoma- ja asuntorahasi.
on alkoholiongelma. Aina välillä pystyy olemaan vaihtelevanpituisen jakson juomatta, mutta alan pikkuhiljaa menettämään toivoani lopullisen raitistumisen suhteen :( Äitini oli vähän aikaa sitten VUODEN juomatta (se oli aivan mahtavaa, koska äitini on loistava tyyppi KUN on selvänä), sitten retkahti, oli n. kuukauden juomatta ja retkahti taas pari päivää sitten. Selkeesti haluaisi katkaista kierteen, muttei pysty. Olen siis alkoholistin lapsi, ja vaikka se ei tarkoitakaan että minulla olisi ALKOHOLIongelma, niin ONGELMA minulla silti on! "Anna niitten juoda hengiltä ittes". Ei se ihan niin mee! Ainakin mä välitän äidistäni ihan sikana, vaikka onkin täysin perseestä silloin kun juo. Mä joudun kuuntelemaan masentuneen ongelmia, mitä mun todellakaan ei pitäis joutua tekemään. Toisaalta en pysty olemaan kuuntelemattakaan, koska en vaan kykene olemaan välinpitämätön! Olen saanut kuulla usein mm. siitä miten helppoo ois vaan tappaa ittes. Mun on aina pakko JOSSAIN VAIHEESSA ottaa äitiini yhteyttä, koska oikeesti esim. pelkään et se tekee jotain ittelleen.
Kerroit äitisi "mahtavista" ja pitkistäkin kuivista jaksoista, ja arvaan että niitäkin jaksoja elämässäsi varjostaa jännitys uuden putken alkamisesta.
Lisäksi kerroit, että pelkäät ihan oikeasti äitisi tekevän jotain itselleen.
Nimim. Calmato kirjoitti kerran, että kaikkein raskainta alkoholistin läheisen elämässä on juuri tuo jatkuva jännittäminen.
Se aikaansaa alkoholi-ongelman myös sinulle, ja voidaankin puhua alkoholistin lapsen alkoholismista (vaikka henki ei haisekaan viinalle). Tämä alkoholismi on yleensä käsittelemätöntä ja siksi se varjostaa helposti koko loppuelämää.
Sen ansiosta alkoholistin lapsi sairastuukin ennenpitkää ihan varmasti jopa fyysisestikin.
Oikea neuvo sinulle (kuten sadoilletuhansille kohtalotovereillesi) onkin, että ensiksikin hakisit itsellesi apua.
Vertaistuki tekisi sinulle selväksi, ettei sinun tarvitse syyllistää itseäsi siitä mitä äitisi tekee tai mitä hän ei tee. Sinun velvollisuutesi ei ole uhrata omaa elämääsi päivystämään mitä äitisi mahdollisesti tekee itselleen.
Toiseksi, sinun tulisi kyetä olemaan järkevä ja elää enemmän omaa elämääsi. Sinun tulisi tehdä kaikkea sitä mitä muutkin ikäisesi tekevät, eikä äitisi toilailujen saisi antaa vaikuttaa suunnitelmiisi. Jos olet esim. suunnitellut matkaa tai vierailua jonnekin kauemmaksi, et saa sitä peruuttaa KUN äitisi kumminkin ilmoittaa juuri silloin tarvitsevansa "terapeuttia". Jos olet suunnitellut vaikkapa vain elokuviin menoa, sinun täytyy voida mennä elokuviin - ilman syyllisyyden tunnetta.
Äitiäsi et voi auttaa mitenkään, oikeastaan kaikki mitä nyt hänen vuokseen teet, antaa hänelle vain mahdollisuuden jatkaa juomistaan. Niin ikävää kuin se onkin.
Me alkoholistit olemme mestareita käyttämään muita hyväksemme, silloin kun me juomme.
Äitini alkoholismi ei estä mua tekemästä mitään "muutkin ikäiseni tekevät", eli käyn silti baareissa, vietän aikaa kavereiden kanssa, käyn ulkomailla, juon alkoholia normaalisti jne. Eli se ei periaatteessa ole ongelma. Kun olen hihhuloimassa kavereideni kanssa niin hihhuloin kavereitteni kanssa enkä silloin mieti mitä äitini puuhaa. Kukaan mun kavereista ei taida edes tietää täst asiast...en sit tiiä onks se hyvä vai huono juttu.
"Me alkoholistit olemme mestareita käyttämään muita hyväksemme, silloin kun me juomme." BINGO. Mua on niin helppo manipuloida. Ihan yleisestikin, kun vaiks veli (ei alkoholisti) soittaa keskellä yötä et hei tuu hakee mut täält en saa taksii millään, niin hyvin todennäköisesti menen, koska en vaan voi jättää sitä sinne "heitteille", vaikka tiedän et se pärjäis kyllä...tosin se on kyl aika eri asia :)
"Vertaistuki tekisi sinulle selväksi, ettei sinun tarvitse syyllistää itseäsi siitä mitä äitisi tekee tai mitä hän ei tee." Totta.. vaiks mä tiedän et en voi mitenkään vaikuttaa asiaan, mut silti saan kuulla et "se haukkus mut pystyyn, tää on raivoissaan mulle, tääkin haukkuu, ja sit viel SÄ haukut..." Viimeks kysyin suoraan et mitä se sit haluaa mun tekevän?? En saanu vastausta. Ennen olin kuin mitään ongelmaa ei oliskaan, mut nyt oon tehny selväks et en siedä sitä juomista. En voi estää äitiäni juomasta, mutta en siinä asiassa kyllä suostu auttamaankaan.
Monet alkoholistien aikuiset lapset ovat saaneet apua AAL-yhteisöltä.
Olen joskus käynyt ja siellä tosiaan pystyy purkamaan symkimmätkin sielun syöverit.
Suosittelen.