Olen muuttanut kotoa jo vuosia sitten, lähinnä vanhempieni alkoholismin takia. Silloin teininä kuvittelin, että muutto olisi vastaus ongelmiini, mutta edelleen vanhempani "kummittelevat" elämässäni. Soittelevat kännipäissään jopa kymmeniä kertoja päivässä, ruinaavat rahaa ja haukkuvat huonoksi tyttäreksi ja pahaksi ihmiseksi,jos en jaksa kuunnella heidän selityksiään. Äitini on keksinyt ovelan tavan saada minut kuuntelemaan, hän saattaa esimerkiksi väittää isäni kuolleen tms yhtä sairasta. Molemmat vanhempani ovat siis täysin juoppohulluja. Kärsin asiasta joka päivä. Miten jaksaisin kantaa tämän taakan? Olen muuttumassa kylmäksi ja välinpitämättömäksi, omat ihmissuhteeni ovat nykyään varsin hankalia eikä niitä montaa olekaan jäljellä. Onko muuta ryhmää kuin Al-Anonin ryhmä alkoholistien lapsille jossa saisin puhua asiasta ja tavata muita "samanhenkisiä"? En ole pätkääkään uskonnollinen ihminen ja tuollainen Al-Anonin juttu tuntuu mielestäni tyrkyttämiseltä ja "vaihtokaupalta". Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Mistä saisi apua alkoholiongelmaisen perheen lapselle?
equus86
7572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka ei hyväksyisikään kaikkea sen ohjelmasta. Voi napata rusinat pullasta.
että miten se Al-Anon vaikuttaisi isiihen että vanhempasi ei enää ryyppäisi? Ei mitenkään, samalla lailla se terrorisointi jatkuu vaikka kuinka istut siellä puhumassa asiasta. En menisi tollaseen mukaan, sun päiväthän täyttyis vielä enemmän ton asian jauhamisella pääkopassa ja vielä muiden kanssa. Olet aikuinen ihminen nimimerkistäsi päätellen. En osaa sua valitettavasti mitenkään neuvoa muuten kuin että vaihda edes puhelinnumero salaiseksi ja jos olisi mahdollista, vaihda paikkakuntaa. En menisi pilaamaan elämääni juoppohullujen takia, vaikka olisivatkin omia vanhempia.
Miksi kehoitat ihmistä kätkemään ongelman sisäänsä, ja olemaan puhumatta koko asiasta.
Kun alkoholisti sairastuttaa lapsensa, on välttämätöntä, että lapsi pääsee käsittelemään "omaa alkoholismiaan". Tämä on yleisesti hyväksytty tosiasia ja käytäntö.
Omasta ongelmastaan puhuminen ei ole "asian jauhamista" vaan ongelman kohtaamista ja sen käsittelyä.
Ongelmaa ei pääse pakoon kieltämällä sen olemassaolo, se on vain pään työntämistä pensaaseen.
Meillä on Suomessa aivan riittävästi vaiettu alkoholiongelmasta, ja meillä on aivan riittävästi "käsittelemätöntä alkoholismia" ihmisillä, jotka eivät itse edes juo.
Hyvä kun kysyt ja toivon tosiaan , että saat vastauksen, sillä minun elämääni etanooli on vaikuttamut jo liikaakin ja olin ns. hyvä tyttö enkä tehnyt lapsia ja nyt on hyvinkin myöhäistä.
On olemassa vaihtoehtojakin, ja vaikka kuinka paljon:
http://www.raitis.fi/yhdistys/kumppanit.html
Toisekseen jokainen taaplaa tyylillään, ei noihin uskovaisten juttuihin ole mikään pakko mennä, niistä vaan annetaan sellanen käsitys että muuta ei olisi olemassakaan.
Heippa,
tuttu tilanne. Minulla on myos molemmat vanhemmat alkoholisteja ja se on vaikuttanut elamaan joka tasolla.
Tosin vanhemmat eivat noin pahasti puhu kuin sinulle. Isan kanssa en ole nyt puhunnut tai pitannyt yhteytta kolmeen vuoteen, aiti on viela elamassani (vanhemmat eronneet).
Kolmisen vuotta sitten paatin etta nyt riitti se kuunteleminen. Sanoin molemmille etta en puhu heidan kanssaan ennenkuin ovat selvin pain. Seuraava puhelu humalassa kun tuli niin sanoin vaan etta pistan nyt luurin alas ja jos haluavat soitella ni tekevat sen selvin pain. Isa koitti pari kertaa soittaa humalassa ja sitten en enaa vastannu puhelimeen tai kuunnellut viesteja. Aiti ottii yhteytta selvin pain ja ollaan saatu jonkinlainen suhde pidettya ylla selvin pain.
Itse menin ensin Al-Anoniin mutta kavin vain pari kertaa koska tuntu etta kaikki vaan valittelivat elaman huonuutta. Tosin olen nyt toista kautta tutustunut toiseen Al-Anonin jaseneeseen joka sanoi etta yrita kayda vahintaan viisi kertaa vaikka ei huvittaisi menna niin huomaat etta se auttaa. Taytyy sanoa etta niista muutamista kerroista jotka kavin ni oli kiva huomata etta en ole yksin naitten tunteideni kanssa vaan ne on ihan normaalia ihmisella jolla on samankaltainen lapsuus/tausta.
Kavin tosin vuoden terapiassa myos. Se auttoi paljon mutta viela on muutama asia jotka taytyy paassa selvittaa mutta hiljaa hyva tulee - oon ajatellu antaa Al-Anonille uuden mahdollisuuden : ).
On olemassa erikseen ryhmät myös alkoholistien lapsille. AAL, aikuisille joiden vanhemmat tai toinen on alkoholisteja ja nuorille ALATEEN. Molemmille löytyy omat sivunsa netistä jossa lisää tietoa ja keskustelulinkit.