Onko se "Hetken huumaa vai ikuista rakkautta?"
Ikuista rakkautta kaipaa varmaan jokainen, mutta onko sitä olemassakaan?
Ikuista rakkautta kaipaa varmaan jokainen, mutta onko sitä olemassakaan?
aloitussivun kysymyksen mukaan
Karoliina
131080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tarkoittaa, älä hylkää kesäkissaa=)
Ikuista rakkautta ei ole olmeassa, ikuista mitään ei ole valmiina. Sinulle annetaan rakkaus ja te voitte yhdessä rakentaa siitä ikuista. Rakkaus on aivan liian monimuotoista ja mutkaista ollakseen itsessään jokin ihmeliima. Se on pohja jolle voi rakentaa jotain ikuista. Minä uskon, minulla on rakkaus joka on kestänyt jo iäisyyden ja tulee sitä jatkamaan tämänkin elämän tuollepuollen. Rakkaus on sitä miksi sen tekee. Usko on perusta, ilman sitä ei voi olla rakkauttakaan.
Joskus hetken huumakin on ihanaa. Silloin kun se on molemmille ja harkitusti sitä. Jos kyse on vapaista ihmisistä avoimin kortein. Mikäpäs siinä. Hetken huumasta pitäisi aina jäädä hyvä fiilis ja lämmin viipyilevä hymy suupieleen.
Ikuinen rakkaus sitten. Kyllä sitä on. Se ei vain ole sitä tykitystä ja ilotulitteiden riehuntaa mitä alkumetrien rakastuminen on, se ei ole aina vaaleanpunaista ja romanttista ja hunajaista. Mutta se on kumppanuutta. Sitä että jos toinen poistuisi, siihen jäisi valtava aukko, jota kukaan eikä mikään täyttäisi. Hymyä, joka aina vain uudelleen tulee kasvoille, kun sitä toista miettii. Lämmintä, äärettömän syvää, hellää ja levollista. Sen päällä sitten kaikki arjen myllerrykset, tunteen palot suuntaan ja toiseen, harmaat ja sateenkaarenhohtoiset päivät, koko eläminen.
Kuten tuossa joku sanoi, uskoa se vaatii. Isoa Tahtoa ja tunteen vierellä järkeä, voimaa, ihmisyyttä ennen kaikkea.
Uskon vakaasti, että ikuista rakkautta on olemassa..
Se, miten se kohdentuu, onkin sitten eri juttu.. Kohdentuuko se yhteen ja samaan kumppaniin? Eri kumppaneihin? Platonisesti ystävään? Vai miten?
Tämän päivän "hektinen elämänrytmi" (=mulle kaikki heti nyt) saattaa veikeuttaa jonkin verran yhteen ihmisen kohdentuvaa ns. ikuista rakkautta..(Ainakin heteroiden avioliittotilastot osittavat sen; avioliitto kestää nykyään keskimäärin 10vuotta)..
Niin, mitä olette mieltä? Kestääkö kesbojen ja hoimojen suhteet kauemmin? Kenellä on kokemusta elinikäisestä rakkaussuhteesta?
sen verran vähän on kuitenkin ikää, ettei elinikäistä suhdetta olla vielä ehditty elää mutta kyllä meillä vakaa aikomus on vanheta yhdessä. Ei siksi, että niin oltaisiin erityisesti päätetty vaan kun tuntuu siltä. On ihmeellinen varmuus, että tuo on se minun puoliskoni.
Heittäisin toisen kysymyksen, mitä olemme joskus murun kanssa pohtineet. Kuinka paljon vaikuttaa se, millaisen esimerkin saa lapsuudenkodistaan?
Meillä molemmilla on vanhemmat, jotka ovat olleet onnellisesti avioliitossa vuosikymmeniä. Omilla vanhemmillani 50 vuotta täyttyy ensi vuonna, murun vanhemmilla yhteisiä vuosia 46. Ja he todellakin ovat onnellisia yhdessä, eivätkä koskaan ole harkinneetkaan eroa, vaikka joskus on ollut hyvinkin vaikeaa syystä tai toisesta. Siinä miten he katsovat toisiaan yhä edelleen on sellaista lämpöä, että toista saa hakea.
Ja kyllä - rakkaushan on olemassa ihmisen sisällä. Se voi siis olla olemassa jopa ilman konkreettista kohdetta. Itsestäni välillä tuntuu, että ihan oikeasti rakastan maailmaa ja vastaantulevia ihmisiä, eläimiä, kaikkea ilman sen erityisempää syytä. Tunnen sisälläni saman lämmön ja kuplinnan kuin rakkaimman ihmisen lähellä.
Siis rakkaus vain ON. Vaalikaa sitä!
”rakastan maailmaa ja vastaantulevia ihmisiä, eläimiä, kaikkea ilman sen erityisempää syytä. Tunnen sisälläni saman lämmön ja kuplinnan kuin rakkaimman ihmisen lähellä ”
”Siis rakkaus vain ON. Vaalikaa sitä!”
Aivan sama tunne mullakin, joskus saatan jopa rukoilla joidenkin tai jonkun vastaan tulleen ihmisen tai ihmisten puolesta milloin mistäkin syystä.
Jotenkin tuntuu kuin rakastuisin liian helposti, kun kumpikaan meistä ei koskaan pysty sanomaan sitä ääneen ja vaikka pystyisikin, ei siitäkään olisi mitään hyötyä. "Hehkun kyllä tunnen". Toivon, että löytyy joku joka uskaltaa, ja että minäkin uskallan.
Ilo piilee pienissä asioissa.
Jos et katso tarkkaan,
ilo muuttuu näkymättömäksi.
- Joyce Brothers
Ajat, asiat ja ihmiset muuttuvat ja menevät menojaan, mutta sisälläni on ikuinen rakkauden lähde.
... täysi varmuus, että toinen on se toinen puolisko. Ikuista rakkausta on täysin varmasti ja yhdessä vanhenemme onnellisina. Varmemmaksi rakkauden tekee myös se, että molemmat ovat täysin varmoja siitä, että myös toinen tuntee samalla tavalla. Ei tarvitse arvailla, mitä toisen päässä liikkuu.
LaikaQ:n teoriaan siitä, kuinka paljon esimerkki lapsuudenkodista vaikuttaa: Meillä on molemmilla rikkinäiset perheet, eikä vanhempamme kummallakaan olleet onnellisia yhdessä. Eli se siitä teoriasta.
Siis en tarkoittanut tuota vedenpitäväksi teoriaksi vaan puhtaasti pohdinnan aiheeksi. Tunnen itsekin pari pariskuntaa, joiden lähtökohdat ovat toiset kuin omani. Olemme paljon tästä jutelleet myös heidän kanssaan.
Lähinnä yleiseltä pohjalta, miten lapsuudenkodin asiat vaikuttavat omaan suhtautumiseen parisuhteeseen ja käyttäytymiseen siinä. Jokainen on tunnistanut suuntaan ja toiseen asioita, sekä hyviä että sellaisia, joista on halunnut eroon, joten tuskin kukaan on sille aivan immuuni. Se, miten ne vaikuttavat omassa suhteessa, on tietysti toinen asia. Jokin hyvä asia voikin olla omassa suhteessa täysin toimimaton ja jokin ikävä taas kannustin hyviin tekoihin. Musta-valkoistahan tämä ei ole. Siksi juuri onkin kiva pohtia.
"Ikuisuus" on niin metafyysinen juttu, etten ota kantaa. Mutta koko elämänkestäviä rakkauksia on raportoitu, ei vain kirjallisuudessa, jossa on aina fiktiivistä tai subjektiivista ainesta mukana, vaan myös reaalielämässä, ympäristössämme, tutkittavissa, tilastoitavissa.
Se on koeteltua rakkautta, taottu päivien ja vuosien virrassa. Sanoisin, että seos sisältää silloin vähintään kolmasosan jo valmiiksi yhteensopivia ainesosia, kolmasosan taipuisuutta muotoutua ja kolmasosan tahtoa pysyä yhdessä.
On niitäkin, joilla ensimmäinen rakkaus kestää molemmilla läpi elämän, mutta realistina pidän sitä erittäin harvinaisena, ja sen ottaminen ehdottomaksi tavoitteeksi voi turhauttaa pahasti. "Lopullinen" kiinnihitsautuminen voi johtua kovin monesta syystä, ei pelkästään ns. rakkaudesta. Eikä kaikki muutenkaan ole aina sitä, miltä ulospäin näyttää.
Elämänmittainen rakkaus voi olla yksipuolistakin, kohde ei vastaa siihen. Melkeinpä väittäsin, että silloin se on enemmän riippuvuutta kuin rakkautta, fiksoitumista unelmaan, kyvyttömyyttä toimia "oikeasti".
Saahan sitä nuorena unelmoida ikuisesta rakkaudesta, mutta takaraivossa kannattaisi silti pitää kosketusta todellisuuteen ja olla romahtamatta, kun ikuinen ei olekaan ikuista. Laulun sanoin, "kun yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on", epäonnistuneessa suhteessa ei pidä roikkua loputtomiin, on ajateltava ihan järjellä tilannetta, ja kun on toipunut pettymyksestä, jatkettava kaivatun oikean etsimistä. Se voi löytyä.
Aito pyrkimys kestävään liittoon on kuitenkin perusedellytys pitkälle parisuhteelle, molemmat joutuvat joustamaan, muussa tapauksessa on kyse silkasta alistussuhteesta (sado-masot ja vastaavat pitänevät siitäkin).
Pikku sarkasmia, vanhemmalla iällä toisensa löytäneet pysyvät todennäköisimmin yhdessä hamaan kuolemaan, syitä ei ole vaikea arvata.
kesäkissa alotussivulla.Kuva vaihtelee,en siis tarkoita sitä karheakielistä kesäkissaa vaan sitä kisua joka loikoilee pikkareissa riipumatossa!
Minä tiesin löytäneeni toisen puoliskoni kymmenen vuotta sitten. Olemme olleet siitä saakka kuin paita ja peppu. Kunnes viime jouluna erosimme, kun exä löysi uuden. Edelleen rakastan tätä ihmistä ja tulen aina rakastamaan. Meille vaan tuli eteen niin vaikeita asioita joita emme kuitenkaan yhdessä osanneet ylittää. Rakkaus jää vaikka elämä jatkuu ja tulee uusia ihmisiä ja rakkauksia.
Ja tässä vielä lainauksia kun niitä täällä tuntuu riittävän, Anna lehden pääkirjoituksesta: "Ei ihmiseen rakastu siksi että hän on miellyttävä tai epämiellyttävä, ei edes ihmisen tuhansien hyvien ominaisuuksien takia. Sitä rakastuu sellaiseen, joka herättää itsessä jotain eloon."
Rakkaus on ikuista, kohde vaan saattaa vaihtuu.