Olen aivan jumissa. Myönnän olevani todella mustasukkainen poikaystäväni ex-kihlatulle. Tiedän, ettei tämä ole normaalia, mutta en voi tunteelle mitään. Joskun katselen heidän yhteisiä valokuviaan, ja inhoan kuinka täydellisiltä he näyttävät yhdessä. He erosivat epärehellisyyden takia jo noin kaksi vuotta sitten, mutta pelkään että molemmilla on edelleen käsittelemättömiä asioita ja tunteista toisiaan kohtaan. Olen puun ja kuoren välissä: toinen osa minusta käskee poikaystävääni selvittämään asiat loppuun ja tekemään niin kuin sydän sanoo, toinen puoli taas on sairaalloisen mustasukkainen.
Olen nimittäin selvittänyt missä tämä tyttö asuu, mitä hän harrastaa ja kenen kanssa hän nykyään seurustelee. Olen lukenut poíkaystäväni ja tytön välistä kirjeenvaihtoa. Nyt olen alkanut kohdistaa vihamielisiä tunteitani jo poikaystävääni. Olen esimerkiksi kertonut etten voi mennä kihloihin ihmisen kanssa joka on jo suunnitellut toisen kanssa avioliittoa. Tämä ei ole totta, mutta mustasukkaisuuteni exää kohtaan on liian suurta.
Inhoan käydä poikaystäväni kotipaikkakunnalla, sillä siellä on aina joku exän ystävä tai tuttu, joka vetäää taas mut mustasukkaisuuden suohon. Exästä on tullut mulle myyttinen superihminen, joka todella kaunis ja seksikäs, ja joka tekee kaikki oikein.
Ymmärrän, että kyse on huonosta itsetunnostani ja sairaanloisesta käytöksestä, mutta en osaa lopettaa. Poikaystäväni ei suostu puhumaan asiasta.Ymmärrän kyllä että hän on vapaasta tahdosta kanssani. On olemassa syy, miksi he eivät exän kanssa ole enää yhdessä, ja miksi hän haluaa olla minun kanssani, mutta se ei riitä lopettamaan tätä.
En ole koskaan aiemmin kokenut tällaisia tunteita. Olen jo 28-vuotias ja työssäni hyvin menestynyt. Myöskään mitään ulkonäköpaineita en ennen tätä suhdetta ole kokenut. Olen aiemmin seurustellut monia kertoja, lyhyistä seurusteluista pitkiin ja vakaviin parisuhteisiin.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tunnen itseni kuvottavaksi ala-arvoiseksi olioksi.
Olen nimittäin selvittänyt missä tämä tyttö asuu, mitä hän harrastaa ja kenen kanssa hän nykyään seurustelee. Olen lukenut poíkaystäväni ja tytön välistä kirjeenvaihtoa. Nyt olen alkanut kohdistaa vihamielisiä tunteitani jo poikaystävääni. Olen esimerkiksi kertonut etten voi mennä kihloihin ihmisen kanssa joka on jo suunnitellut toisen kanssa avioliittoa. Tämä ei ole totta, mutta mustasukkaisuuteni exää kohtaan on liian suurta.
Inhoan käydä poikaystäväni kotipaikkakunnalla, sillä siellä on aina joku exän ystävä tai tuttu, joka vetäää taas mut mustasukkaisuuden suohon. Exästä on tullut mulle myyttinen superihminen, joka todella kaunis ja seksikäs, ja joka tekee kaikki oikein.
Ymmärrän, että kyse on huonosta itsetunnostani ja sairaanloisesta käytöksestä, mutta en osaa lopettaa. Poikaystäväni ei suostu puhumaan asiasta.Ymmärrän kyllä että hän on vapaasta tahdosta kanssani. On olemassa syy, miksi he eivät exän kanssa ole enää yhdessä, ja miksi hän haluaa olla minun kanssani, mutta se ei riitä lopettamaan tätä.
En ole koskaan aiemmin kokenut tällaisia tunteita. Olen jo 28-vuotias ja työssäni hyvin menestynyt. Myöskään mitään ulkonäköpaineita en ennen tätä suhdetta ole kokenut. Olen aiemmin seurustellut monia kertoja, lyhyistä seurusteluista pitkiin ja vakaviin parisuhteisiin.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tunnen itseni kuvottavaksi ala-arvoiseksi olioksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sulla jonkin syy, että tunnet mustasukkaisuutta? Onko poikakaverisi sanonut tai tehnyt jotain mistä olet noin mustis?
et todellakaan ole ainoa.. Ihan kun olisi minun kirjoittama viesti. Hullun touhua tämä, mutta minkäs sille voi kun se tunne on niin vahva. HUOH!
minulla on ihan sama tilanne. poikaystäväni entinen vaimo hallitsee mielessäni elämääni ihan liikaa. hän ei ole missään yhteyksissä entiseensä ja kaikki asiat on saatettu loppuun ja hän on kertonut minulle kaiken mitä olen halunnut tietää. mutta ei auta. minua inhottaa ajatus siittä että hän on ollut naimisissa ja suunnitellut perheen perustamista jonkun toisen kanssa. ja olen sanonut myös sen että en kykene menemään naimisiin hänen kanssaan juuri tämän ex-liiton takia. vaikka haluan sitä kyllä.
tiedän että poikaystäväni rakastaa minua ja ettei hänellä ole enää' tunteita exäänsä kohtaan. sen pystyn uskomaan mutta silti menneisyys ahdistaa hirveän paljon. mietin ihan liikaa ajastani sitä millaista heillä on ollut, millaiset häät olivat yms.. en myöskään halua mennä tapamaan poikaystäväni ystäviä ja tuttuja koska he ovat tunteneet myön tämän exvaimon.
en todellakaan viitsisi olla tällainen ja miettiä tällaista mutta en voi mitään asialle. sitten kiukuttelen poikaystävälleni ihan turhaan kun mietin vaan menneitä. toivottavasti tämää menee joskus ohi ja toivon todella että jos päädymme alttarille asti en sillä hetkellä mieti hänen edellisiä häitään.
myös minä tunnen oloni sairaaksi ja kuvottavaksi hulluksi joka väkisin tuhoaa suhdettaan mieheen jota rakastaa.
Minun kirjoittama!!!
En todellakaan halua tavata ketään poikkikseni kaverreita ym....
Olen äärettömän mustis!