Toivottavasti ei.
Aika, kun kuluu koko ajan, niin kaikesta tulee vaikeempaa.
Miksi sitten olet niin pelottava? Kyllähän minä tiedän sen miksi.
Onko minulle vaikea puhua? Vai onko se täysin suunniteltua, karkoittavaa toimintaa?
Tiedätkö sinä mitä minä sinusta ajattelen??
Nainen miehelle
Aika, kun kuluu koko ajan, niin kaikesta tulee vaikeempaa.
Miksi sitten olet niin pelottava? Kyllähän minä tiedän sen miksi.
Onko minulle vaikea puhua? Vai onko se täysin suunniteltua, karkoittavaa toimintaa?
Tiedätkö sinä mitä minä sinusta ajattelen??
Nainen miehelle
Vastaukset 81
Vanhimmat
ei pysty kommunikoimaan... koska on niin katkera mieli..
en tiedä mitä ajattelet, muuten kuin juuri sen jälkeen kun olet sen sanonut.
asiat puhutuksi kuntoon. Et varmastikaan halua kärsiä itse ja voihan olla että se toinen tuntee ihan samoin, pahaa mieltä kun on monella jo ihan arkipäivän asioistakin, niin olisi hyvä, ettei niitä enää tulisi ihmissuhteista lisää.
näin...katkera mieli...miksi?
Aika tekee päivä päivältä vaikeammaksi kaiken puhumisen.
Käyttäytyminen on oudompaa ja oudompaa koko ajan. Mun mieli kuvittelee, että luet mua ja mun ajatuksia, kuin avointa kirjaa.
Jos SINÄ olisit halunnut olisit jo puhunut?
mutta jos esität kysymyksen mitä ajattelet niin en sillä hetkellä osaa vastata. Ehkä olisin puhunut ehkä en, en tosiaan osaa nyt muuta kuin mennä pakoon ja olla yksin. En tiedä mikä vaivaan auttaa, näin on jatkunut pitkään. Ehkä nyt on hyvä näin.
et ole se ketä tarkoitan. Tai tiedän ettet ole, eikä varmasti kukaan muukaan ole hän ketä tarkoitan. Tämä on vain mielen sekoiottamista:)
Näin on jatkunut pitkään - niin on, mutta hyvä se ei todellakaan ole. Näin ei ole hyvä.
en kyllä itsekään ole enää varma, mutta voisin silti olla :)... en tiedä miksi tulin tänne nyt, mutta tulin kuitenkin pitkästä aikaa.
et ole.
Olen itsekin ollut vieroituksessa näistä palstoista kolmatta kuukautta, ja sorruin taas.
En vaan näe tietä ulos tästä kaikesta. Tämä helpottaa, tai sitten pahentaa?
No äntä se ainakin helpottaa:) täällä kuvitellessa ei tule mieleen häiritä häntä. Sitä en voi tehdä.
että en voi häiritä häntä, mutta ei se sääntö ole enää voimassa, kun tarkemmin ajattelee, huokaise helpotuksesta. Ei sellaisia sääntöjä olekaan.
Ne on niitä sanattomia sääntöjä:)
Olin onneni ylärajoilla, kun luulin minua häirittäneen, siis hänen häiritsevän...ilmeisesti olikin joku, tai jotkut muut. Selvä sääntö, jota kaikki noudattavat itse, ja toivoisivat toisten olla noudattamatta:)
että joku ajattelee itsestä niin, tuntuu että kyllä itseä saa aina häiritä.
Itseä saisi häiritä, mutta toisia ei rohkene. Lieneekö syynä vastaanotto? Onko se itsellä samanlaista?
käytetään aseena sitä että on joku muu.
Joku muu ihminenkö? Ei kai, en tahtoisi niin...
pelkään että toinen tekee mulle niin...on joskus tehtykin.
minä se en ole. Joku muu voi niin tehdä, mutta mä tuskin sinulle:)
se on jo ajan saatossa todeksi tunnustettava...päivittäin (tai ainakin) viikoittain uskon hänen tekevän niin. Eikä ole edes syytä tai oikeutta vaatia muutakaan.
kuihdu aikojenkaan kuluessa. Mahtaako niin tapahtua koskaan? Jos toinen on kerran syvälle sydämeen asti saanut nimensä jäämään muistiin, niin mihin se muka sieltä häviäisi. Ehkä ajattelen välillä liian romanttisesti, mutta on kuitenkin omakohtaistakin kokemusta asiasta, joten en nyt ihan tyhjästä mielipiteitäni lauo.
tehdä aloitetta puhumisessa niin saatat hämmästyä kuinka mielelläni sinulle puhun takaisin.
olet puhunutkin? Millään saanut lopetettuakaan. Mutta juuri sitä ennen ilmaisit kantasi todella ilkeästi. Olet hyvin vaikeaselkoinen.
Yrittänyt ehkäpä olen ilman positiivista kaikua, ja siinä syy - haluaisin todella tietää
sanoa pahasti, mutta ok otetaan tuo nyt sitten vastaan, olen ollu ilkeä. En mä tarvii mitään sen ihmeempiä kuin muutkaan. Seuraa tarviin.
Saa sanoa ilkeästi, totta kai, ja joskus:) Mutta ilkeillä ei saa silloin jos ei "tunne" toista. Kun toinen peloistaan huolimatta lähestyy, ilkeily tarkoittaa - suksi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!!!!!!!!!!!
Toisilleen läheiset ihmiset voivat sen tehdä toisilleen, ilman suoraa karkoitusta.
ilkeily on ilmennyt?
kohteliaisuuden rajan. On vaan tullu monta kertaa oltua liian hempee. Nyt kuitenki kaduttaa, että käyttäydyin tökerösti.
näin teit. Oikeastaan käytöstapojenkin:)
NIInpä niin.
niin, että tarkoitukseni oli rohkaista häntä, ja hän
tulitti täysillä takaisin - ei ystävällisesti.
rohkaista mihin, ehkä ei tarvii omasta mielestään rohkaisua.. vaikka ehkä pieni rohkaisu onkin tervetullutta, mutta voi mennä silti ajattelemattomuutta tulkituksi niin että toinen ajattelee olevansa toisen yläpuolella kun rohkaisee.
Tämä voisi mennä samaan kastiin...siis jos ei tarvitse rohkaisua, miksei voi sanoa suoraan, että UNOHDA nyt jo!!!!!!!!!!!! Se aikakin jo tulee vastaan.
rohkaisu vaan jotenkin alkoi ärsyttää tossa sanana. En tarkoittanut ettei KIINNOSTA. :/
Eikö se sitten ole hyvä sana? Miikä olisi tähän sitten sopivampi?
Saataisiin varmasti kunnon sanaharkka myös ko. ihmisen kanssa asiasta:)
vaikka ottaa sillai vastuuta tekemisistäsi ja sanoa vain että ilmaisit kiinnostuksesi eikä niin että rohkaisit toista ilmaisemaan kiinnostuksensa, kuulostaa siltä kuin et itse olisi ollenkaan ollut kiinnostunut, muuta kuin siitä että toinen on kiinnostunut!!!
Toisaalta, kun tarkemmin asiaa ajattelen niin taitaahan se olla noinkin. Mutta se ei ole niin. Mun mielestä minä olen ainoa, joka on koittanut selvittää mitään. Vai oonkohan sittenkään.
Kuten sanoin, luulen hänen ymmärtävän kaiken, ajatuksenikin, niin luulen niin.
Siitä johtuen mä olen umpikujassa, jossa ei mähdu edes perraamaan...
no et ainakaan ole yksin selvittänyt. Minkä sille voi jos tuntuu että ei pysty aidosti kohtaamaan. :/ harmittaahan se itseäkin, mutta pakko vaan mennä päivä kerrallaan. Yrittäminen ei vaan paljon auta. Täytyy vaan jotenki muuten olla vaan. Ajattelen tässä ääneen. Mut en mä kyllä kaikkea tiedä, ajatuksista.
pikku sanaan tartu. Saat aivan mun hermot kiehumaan. Todellisuudessakin. No, sinäkään tuskin olet se todellinen, mutta toisaalta tottahan sä kirjoitat. Yrittäminen ei auta. Olla vaan pitää, yrittää olla, kuin ei olisikaan. Ajatuksia voi vaan arvailla, ja siitähän ei tule kuin hallaa...
että menee hermot. Tavallaan kiva, siinä on haastetta ;). Älä nyt ymmärrä sit väärin.
ole nähnyt sitä savuvanaa mikä menee mun perässä????
Se on se hermojen palo:)
ehkä kenties :)
sellainen muka ilmenee? Mä kuvittelen olevani tosi pehmo ja nynny, mutta toiset väittää muuta. Mä olen oikeasti kyllä nössö.
se olis alentavasti sanottu, ei sillai sanota ihmisestä josta tykätään. Ihan kunnon tyyppi tavallaan, mut sillai kuitenkin mielenkiintonen :)
muuten tykkäis :)
joku kerran kauan sitten sanoi mun silmiä kalan pullosilmiksi - inhoan sitä ihmistä edelleen.
Mä olen pihkassä sun pohkeisiin:)
no ei se paha oo että niissä on laajuutta :) ei oo liikaa :)
komeet oli, vaikken niitä monesti oo nähnytkään, kerta riitti toteamaan tämän:)
On sulla sitten miehekäs tapa seistäkin:)
oo kummemmin innostunu ikinä.. jotkut muut kohdat on ok joskus.
ne kohdat on mitkä;)?
no ei tartte miellyttää...
????????????
ihan ok:ita :) tasapainoinen kokonaisuus..
.............
ovelasti kiertäen. Ympäripyöreetä. Olet kuitenkin oikeassa:) Näin on. Jos kuitenkin pitäisi sanoa yksi kohta mitä sanoisit?
niin rintakehä ja lantio.
niistä tiedä, kun en ole nähnyt niin tarkoin.
Oisko mitään mistä mäkin tietäisin?
oikein tarkotat.. no kasvot...
olla:) Sitten mä nään samannäköisiä joka paikassa:) Tai saman olosia, mutta ne ei olekaan oikeat:(
Ja oikeita mä juoksen karkuun. Vielä oudompaa.
käyny, näen samanlaisia ku sä joka paikassa :( mutta on ainaki jääny mieleen :/ vahvasti. sit sitä oikeen säikähtää omia ajatuksiaan. mut mua ei nyt kuitenkaa tarttis juosta karkuun.
mutta mnkäs teet. Se refleksi vain iskee ja kovaa. Ei siinä voi mitään tehdä.
Kun mä olen turvallisessa paikassa, turvallisen etäisyyden päässä, ei ole ongelmaa alkuunkaan, mutta muussa tapauksessa mä olen kauhusta jäykkänä ja tärisen.
Se on helkkarin outoa ja kamalaa.
tekee sun olon pahaks nii ei oikeen itestäkää tunnu kivalta.
no, se läsnäolo tekee iloiseksi, jos sitä läsnäoloksi voi kutsua, ei oikeestaan voi, mutta siitä mä pidän ja toivonkin, mutta ne jälkimainingit on asia erikseen, ne ei ole kivoja.
siitä sit tarvii negatiivista kaivaa tekemällä.. tekee nimittäin mun olon hiukan hankalaks.
aika selvä, että mä tykkään, mutta miksi sä sitten olet niin negatiivinen, ja torjuva, ja välinpitämätön?
eikö se ole aika selvää, että en välttämättä ite voi olla sellainen ku haluaisin. Anteeksi oikeasti. En tosiaan tiedä miten päin mun pitäis olla. :/
anteeksi, saat.
Aloita se oleminen sillä, että soitat, tai lähetät viestin, tai vielä parempi - juttelet kasvokkain:) vaikka ihan niitä näitä, vaikka säästä:)
Sillä pääsee alkuun.
Mun uniaika on mennyt jo monta tuntia sitten, joten mun pitää mennä nyt nukkumaan:) Kiitos kaunis sinulle.
on jo ihan liian myöhä.
oman kullan kuvia, älä anna kirppujen purra, hyvää yötä ja niin poispäin, ja työniloakin...älä palellu.
ku meen nukkumaan.
Ei tullut musta unikekoa, vaikka yrityksen puutteesta se ei johtunut.
Aika kultaa muistot, ja kaiken ikävän voi unohtaa.
nukuin kuin tukki "liiankin myöhään".
oli niin huono, ja epäonninen päivä, ettei olisi kannattanut edes herätä.
Huomenna sitten toivottavasti toisin.
tai kävis kyllä nukkumark..kin... :/
niinkö?
nukkumarkus ;)
odotellessa:) Mulle piisaa se perinteinen nukkumatti sinisine nuttuineen ja hassuine tossuineen.
.......................... öitä...
on hyvä ottaa parit nukkumatit ja heittää hassut tossut pitkin tantereita, nutuillakaan ei ole väliä!
Kyllä se sieltä ilmaantuu, mutta älä ihan pinkona odottele:) yst. huom.
tanner tutisee kun tossut tippuivat, nuttukin jo nurkkaan valahti ja Matit, ja Markukset, ja Markutki jo kutsuvat.
Pinkona en odottele...kyllä se mun Prinssini joskus on jostain tultava, vai jäänköhän kuitenkin vanhaksi piiaksi...se on se aika taas joka sen näyttää.
Yötä nyt.
mutta luettuani ketjun läpi, sain sinusta aika itseriittoisen kuvan. Jos nyt
sattuisit olemaan hän, niin en todellakaan viitsisi kuunnella tuon kaltaista
epäkunnioittavaa tekstiä.
Ymmärrän, että tuntiessaan paremmin, voi vahingossa sanoa jotain todella
törkeää ja loukkaavaa. Meillähän on kaikilla pahat päivämme. Tiedän.
On tietenkin asia erikseen jatkuva ja/tai muuten vain typerä sammakoiden
sylkeminen..
ettei näistä ketään TODELLA tunnista.
jutut päälaelleen. En todellakaan ole tahallani ilkeä, vaikka satiirista ja ironiasta saatan pitääkin. Yksi juttu mikä meillä ei synkannut eksäni kanssa oli huumorintaju. Se on aika iso eroavaisuus.
Entä jos tuntee ensi hetkestä tunteneensa toisen kauemmin, vaikka vasta nähtiin?
Epäkunnioittavasti sinun saku sammakkosi
sillä saat van vihat niskoillesi. Ei exää ollenkaan tuliko selväksi.
ei tuo alkuperäinen kirjoitus ollut multa... ;)
En varmastikaan ole hän, ja itseriittoinen? näiden kirjoitusten perusteella ei varmasti voi sanoa millainen ihminen on todellisuudessa.
Itse en voi sanoa olevani. Enkä ole sanonut, tai ollut ilkeä.
Mutta mistäpä sitäkään voi tietää...